» » » Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 Kolmas ja neljäs viikko

Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 Kolmas ja neljäs viikko

Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3
Kolmas ja neljäs viikko
Author: Aho Juhani
Title: Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 Kolmas ja neljäs viikko
Release Date: 2018-05-03
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 60
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18

Project Gutenberg's Hajamietteitä kapinaviikoilta II, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Hajamietteitä kapinaviikoilta II Kolmas ja neljäs viikko

Author: Juhani Aho

Release Date: May 3, 2018 [EBook #57084]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOILTA II ***

Produced by Juha Kiuru

HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOILTA II

Kolmas ja neljäs viikko

Kirj.

JUHANI AHO

Porvoossa,Werner Söderström Oy,1918.

SISÄLLYSLUETTELO:

Maanantaina 11 p:nä helmikuuta.
  Sovinnollisella mielellä.
  Kaunokirjailijat haaveilevat.
  Vaikutelma Siltasaarelta.
  Rauha solmittu.
  "Haapalainen on porvari".
  Mitä se kaikki kuuluu meihin?
  Uusia "neuvostoja".
  "Kuulumatonta raakuutta" — kenen?
  Tyypillinen yllytyskirjoitus.
  Kansanvaltuuskunta — Washingtonin kabinetti.
  Ruvetaan jo syömään rukiin siementä.
  Kaarti ottaa omansa, mistä saa.
  Rahalla ja valheella.

Tiistaina 12 p:nä helmikuuta.
  He ja me.
  Entinen "vapauden aika" ja nykyinen.
  Tahrivat, tuhrivat.
  Ryöstösotaa tämä on.
  Pääasia.
  Pakopirtillä.
  Tanssitaan — veri vuotaa.
  Verikoston vaistot.
  Omantuntoni ovea kolkutetaan.
  Ylösalaisin.

Keskiviikkona 13 p:nä helmikuuta.
  Millaisen punakaartilaisen pitäisi olla.
  Virastoveli rintamaveljelle.
  Vielä hirmutekojen rankaisemisesta.
  Puolueettomat venäläiset.
  Korpilaki.
  Ei pidä vaivata valtiota.
  "Eteenpäin!"
  He toivovat.
  Ihmiskalastusta.
  Raitiovaunut ja vallankumous.

Torstaina 14 p:nä helmikuuta.
  Kun voitamme, kuinka sitten?
  Maaseudulla.
  Hyvä mies ammuttu.
  Viranhakijoita.
  Vanhaa kaunaa.
  Heidän vaikeutensa.
  Virkamiesten vastarinta.

Perjantaina 15 p:nä helmikuuta.
  Aivan niinkuin ainakin.
  Suurista miehistä.
  Senaattori runoilee.
  Kiristystä tulossa.
  "Mitä varten?"
  Tuhatvuotinen valtakunta.

Lauantaina 16 p:nä helmikuuta.
  Muuan päivä.
  Sotarunoudesta.
  Muuan seikkailu.
  "Naputtaa vain!"
  Punainen idylli.
  Pikkueläjät.
  Seynin tapaan.
  Trotski onnittelee.
  Ei tule apua.
  Punakaartin raportteja.
  En kernaasti uskoisi.

Sunnuntaina 17 p:nä helmikuuta.
  Kaivopuistossa.
  Tuppurainen ja tappurainen.
  Vankien toivo.
  Juttuja esimerkin miehistä.

Maanantaina 18 p:nä helmikuuta.
  Antonius Caesarin ruumiin ääressä.
  Venäläisten lähtö.
  Punainen lippu on verilippu.
  Onnellisia miehiä.
  Veljeytymisestä ja sisartumisesta.

Tiistaina 19 p:nä helmikuuta.
  Tyynnyttelyä.
  Lohduttava tieto.
  Punakaartilaisen palkka.
  Valtiopäivämies voidaan panna viralta.
  Tokoi on yhä enemmän helisemässä.
  Yliopiston vuoro.
  Koko hyvin.
  Senaattori taas runoilee.
  Iivo Härkönen senaatissa.
  Kahnauksia.
  Vielä autolla ajajista.

Keskiviikkona 20 p:nä helmikuuta.
  Kiukuttelua.
  Manner evästelee.
  Mikä meitä mahdollisesti odottaa.
  Ohjeita "tuomareille".
  Punaisen armeijan muonitus- ja vaatetushuolet.
  Orjatsalo ennustaa.
  Matala moraalimme.

Torstaina 21 p:nä helmikuuta.
  Kätilö Manner.
  Siviilijutut saavat levätä.
  Venäläisten irtaimisto.
  Aito meikäläistä.

Perjantaina 22 p:nä helmikuuta.
  Diplomaattinen kirjeenvaihto.
  Vihdoinkin.
  Tokoin toimia ja toiveita.
  Suuria lapsia.
  Lauantaina 23 p:nä helmikuuta.
  Uutispörssi.
  Pohjalaista sisua.
  Sota kuin sota.

Sunnuntaina 24 p:nä helmikuuta.
  Ruvetaanko ottamaan panttivankeja?
  Hämärtää.
  Mitä olisi tehtävä tämän kansan valistamiseksi?

Maanantaina 25 p:nä helmikuuta.
  Tämän päivän tietosato.
  Rovasti Kössi Ahmala.
  Saksa auttaa meitä varmasti.
  Valtiosääntö.

Keskiviikkona 27 p:nä helmikuuta.
  Kaikki hyvin.
  Inhimillisiäkin tunteita.
  Tervehdys valkoisesta Suomesta.

Torstaina 28 p:nä helmikuuta.
  Ei ole päässyt.
  Kuinka ryssät Ilmajoella riisuttiin aseista.

Perjantaina 1 p:nä maaliskuuta.
  Ruotsalaisten oikea käsi ja vasen.
  Setelisota.
  Olevinaan oikein sukkelaa.
  Helsingin kaupungin rakennusmailla.

Lauantaina 2 p:nä maaliskuuta.
  Toteutui pikemminkin.
  Pakko-otto alkaa.

Sunnuntaina 3 p:nä maaliskuuta.
  Kokous senaatintorilla.

Maanantaina 4 p:nä maaliskuuta.
  Suomi luovutettu Venäjälle.

Tiistaina 5 p:nä maaliskuuta.
  Terrori täydessä käynnissä.
  Ruotsalaiset sovintoa hieromassa.
  Tarkastuksia kahviloissa.
  Ojankaivuun talvella.
  Nurmijärven Punikit ja punikit.
  Narsissit ja tulpaanit.
  Muistutus sopimattomasta käytöksestä.

Keskiviikkona 6 p:nä maaliskuuta.
  Välivaltioaatteesta.
  Onko Suomi ostanut vapautensa halvalla?
  Olemmeko marionetteja?
  Ei vielä "kyyhkysiä".

Torstaina 7 p:nä maaliskuuta.
  Työmiehet, tehkää rauha!
  Meitäkin pelätään

Perjantaina 8 p:nä maaliskuuta.
  Meitä rohkaistaan.
  Päät pystyyn!

Lauantaina 9 p:nä maaliskuuta.
  Jotain on tekeillä.
  Punaisten puhelinpuheluja.
  Vapauttaja saapuu.

Maanantaina 11 p:nä helmikuuta.

Sovinnollisella mielellä.

Kaunis, talvinen päivä. Olisipa ajat niinkuin oli ennen, menisinhiihtämään. Nyt se ei ole sallittua. Saisit kuulan kylkeen. Eivät edeslapsetkaan, pikkutytötkään, saa hiihdellä Kaivopuistossa. Porvarientäytyy tuntea köyhälistön valtaa. Raitioliike on vihdoinkin alkanut.Suurella vaivalla ne ovat saaneet sen käyntiin. En ole ikinä nähnytlaiskempaa tahtia työssä, kuin heidän sytiessään lunta raiteilta.

Menen Rautatietorin kautta Eläintarhaan. Ihana ilmako vaikuttanee, ettäsaan sovinnollisuuden puuskan. Koetan uskotella itselleni, että tästäsittenkin tulee jotain hyvää. En tiedä, mitä se olisi. Jos ne sittenkinvoisivat pitää pyörät käynnissä ja rattaat voiteessa, jos ne voisivatsaada uutta verta virtaamaan vanhan yhteiskunnan suoniin, epäkohtiakorjatuksi, maailman parannetuksi. Sieltä alhaalta päin se sittenkinkansojen elämänneste pursuaa. Tosi homma ja halu ja harrastus niilläon; tarkoitan: heissä on paljon niitä, joilla sitä on. Ne näkevät vainpäämaalin, johon ne pyrkivät, niillä ei ole ehkä käsitystä keinojensatuomittavaisuudesta. Ne kai kyllä, ainakin jotkut valistuneemmatja herkemmät, valittavat, että ikävä kyllä täytyy tehdä sellaista,mikä ei ole aivan oikein, mutta ne puolustautuvat sillä, että muu eiauttanut. Suuri, pyhä aate ja asia vaatii ja oikeuttaa tavallisen tiensyrjäyttämiseen. Ne eivät näe muuta kuin sen. Ne ovat siinä samanlaisiakuin kaikki muut fanaatikot tässä maailmassa. Suurimmalla osalla ei oleehkä aavistustakaan siitä, että oikeuden ja laillisuuden ja isänmaanasian ja sen semmoisen loukkaamista on tapahtunut. Mistä heillä olisise tieto? Onko heitä siihen kasvatettu? Ja kun heillä ei sitä ole, niinovathan he oikeastaan syyntakeettomia eikä heitä voi tuomita, vielävähemmän rangaista.

Aseman edustalla seisoi rivi punakaartilaisia, nähtävästi lähdössäjollekin rintamalle. Joukossa oli kyllä huligaanityyppejä ja raakojanaamoja, roikaleita ja retkuja, joilla näytti olevan jostain vallattujavieraita pukuja. Mutta oli siellä myös kovin rehellisiä, kunnontyömiehiä, vanhempia perheenisiä, jotka olivat siisteissä, omissapyhävaatteissaan. Olivat kuin vaimojensa matkalle, työansiolle,varustamia. On juotu lähtökahvit, on istutettu lapsia polvella,heitetty hellät hyvästit, sytytetty savuke ja kivääri olalla remmissäniinkuin mikäkin työase lähdetty astumaan. Tyttö huutaa jälkeen:"Isä, saanko tulla tuomaan kahvipullon?" Pitkänsillan kautta jaläpi Kaisaniemen huurteisen puiston astelee isä taisteluun "asian",köyhälistön, kaikkien maiden köyhälistöjen ja samalla Suomen, omanSuomen, työväen tasavallan puolesta. Se on liikuttavaa, se onsemmoisenaan kaunista. Minunko täytyy pitää heitä vihamiehinä,kaiken sen vihamiehinä, joka minullekin on kallista ja joka kallison minulle samaa kallista kuin heillekin, eikä ole eroa oikeastaanmuuta kuin että keinot, tapa ovat toisella toiset. Ikävä kyllä kovintoiset, perinjuurin, sovittamattomasti. Soisin heidän tähtensä, ettäheidän tapansa olisi oikea ja minun väärä. Kärsin jo edeltäpäin siitäpettymyksestä, minkä tämä hullun yritys heille, tuolle tuollaisellemiehelle, on tuottava. Hän ei ehkä koskaan palaa retkeltään eikä saanähdä kaiken loppua. Vaimo ja lapset odottavat isää kotiin, tuomisinaanvapaus ja oikeus ja leipä. Ja sieltä ei tullutkaan muuta kuin isänkylmentynyt ruumis, otsassa kiväärin kuula, ja puute ja nälkä jaentistä kovempi kurjuus.

*

Kaunokirjailijat haaveilevat.

Menin erään kirjailijan luo, jossa tapasin myös erään toisen. Paljonkeskustelua asian aatteellisesta puolesta, erittäinkin siitä, onkokapinallisia rangaistava vai armahdettava ja missä määrin, onkopahan poistamiseksi organismista leikkaus parempi kuin hoitaminen,paranteleminen. Se on kansanpsykolooginen kysymys, johon ei ole helppovastata. Se on oleva loppuselvityksen vaikeimpia ratkaistavia.

Mutta kuinka meneteltäneekin, siitä olimme selvillä, että meidän,kirjailijain, on asetuttava yhteiskunnan säilyttäjäin ensi riviin.Meidän on jätettävä — tämä on vain minun tunnelmani tällä hetkellä —_kauno_kirjallisuus ja omistettava voimamme kansan syvimpien rivienvalistamiseen, alkeellisimpien totuuksien heille selvittämiseen. Ei nytole aika runoilla tunteista ja rakkaudesta ja pienestä persoonallisestaitsestämme. Miksei siitäkin, kun se henki tulee, mutta minä en luule,että se henki enää tuleekaan, vaan että meidät valtaa aivan toinenhenki, että maalimme on oleva toinen, että inspiratio vie meitä uusillealoille, ulkopuolelle itseämme, että meissä on syntyvä uusi herätysja uusien aiheiden ja aatteiden velvoitus ja pakotus. Me olemmekirjallis- ja kielellisteknillisesti jo sangen korkealla, meillä onmitä suurimmat edellytykset tulla kuulluiksi, jos meillä on jotainsanomista. Me emme voi pysyä syrjässä elämästä, meidän täytyy antautuasen palvelukseen, elää mukana, tuntea mukana, tulkita, opettaa, sanallasanoen: ottaa itsellemme kanta isänmaan asiassa, mikä tahansa, kunhanei vain syrjästäkatsojan ja itseämme analysoivan. Aika tarvitseemeitä. Meidän täytyy löytää rintamamme. Ja minä luulen, että ei kestäkauan, ennenkuin meillä on oleva kirjallisuudessamme aivan toinenhenki kuin tätä nykyä. Me vanhemmat emme ehkä enää tule uutta luomaan,mutta joll'emme me, niin tekevät sen varmaan nuoret. Vaikka lähteehänuudistus vanhoista yhtä usein kuin nuorista.

On muuten luultavaa, että syntyy useita keskenään aatteellisestitaistelevia kaunokirjailijakouluja. Minä tulen kai pysymäänsäilyttävänä, mutta se suuri tuleva kansalliskirjailija onmahdollisesti sosialismin ja uudistavan kumouksen mies.

Minulla ei puolestani tuntuisi tällä haavaa pitävän olla tehtävää sensuurempaa kuin valheellisuuden paljastaminen, missä sen tavannenkin. Seon nyt suuri intohimoni ja se luultavasti tulee määräämään kirjallisentoimintani suuntaviivat loppuiäkseni. Minulle ei tule enää olemaankauneuden intohimoa, vaan totuuden. Jos voisin, niin ajaisin valhettaja vääryyttä ja vääristelyä takaa, missä ikinä sen tapaan, iskisinsiihen haukkana ilmassa, vainoisin mäyräkoirana kettujen luolissa maanalla — mikäli siivet kantaa ja hampaat kestää.

Eiköhän valheellisuus, vilpillisyys, epäritarillisuus, julmuus ole yksi
Suomen kansan kaikkein pimeimpiä puolia?

Innostuimme näistä keskustellessamme niin pitkälle, että olisi saatavapainolakiin pykälä rangaistuksista tahallisen valheen levittämisestä,vaikkei olisikaan asianosaista kantajaa. Ainoastaan sillä lailla voisiehkäistä sitä tietoisesti valheellista yllytystä, joka myrkkyvirtanavaluu varsinkin sosialistisista lehdistä. Sillä mahdollisestivoitaisiin säästyä lakkautuksista ja ennakkosensuurista ja se olisivoimakas ase valistuneen hallituksen käsissä. Hätäkeino tosin,väliaikainen. Jos mieli saada perinpohjaisempaa muutosta, täytyisiolla äänenkannattaja, joka säälimättä, uupumatta paljastaisi valheitaja oikaisisi niitä. Sellainen lehti pitäisi olla halpahintainen ja senpitäisi saada avustusta yleisistä varoista ja koota palvelukseensaparhaat kynät. Totuus olisi mobilisoitava. Mitenkään muuten ei olemahdollista kasvattaa kansaa itseänsä hallitsemaan ja joutumastayksipuolisen määrätietoisen kiihoituksen uhriksi. Sellaisenlaiminlyönnin seuraukset ovat nyt näyttäytyneet kaikessa kauheudessaan.

Tämä on tietysti osalta haavetta, jota on ylen vaikea toteuttaa. Sillämikä on totuus ja mikä on valhe? Missä ovat ne, jotka voivat asettuakaikessa niin yläpuolelle, etteivät sieltä itse horjahda milloinhyvänsä? Tuntuu kuitenkin kuin pitäisi voida semmoisia löytää, ainakinetsiä. Tuntui kuin sellainen arvostelun ja tuomionteon suunta pitäisikehittyä itsestään, olojen pakosta sellaisessa yhteiskunnassa, jossaei ole muuta kuin puolueita, puoluemieltä, puolueoikeutta. En lueyhtään kirjoitusta, en kuule lausuttavan ainoatakaan ajatusta, jossaen huomaisi kieroutta, väärään kasvamista, siveellistä värisokeutta jajota en huomaisi siinä tai siinä kohdassa pitäväni oikaista.

*

Vaikutelma Siltasaarelta,

Palasimme kirjailijatoverin kanssa Siltasaaren kautta. Lujien miestenastuntaa, uhmailevia hartioita, pullistuvia pohkeita — tavattomastialkuperäistä voimaa, joka ei näytä olevan kotonaan täällä, vaan jonkapitäisi olla jossain auran kuressa, lapion varressa, tukkimetsässäkirvestä heiluttamassa. Täällä se vaikuttaa tyhmältä uhmalta,hyödyttömältä, hävittävältä voimalta, siellä maalla se on tuottavaavoimaa ja siellä on sen oikea paikka. Siellähän siitä suurin osa nytkinon, mutta mitä se siellä nyt tekee? Tuhoo itseään, hävittää sitä maata,jota se luulee rakentavansa.

*

Rauha solmittu.

Tuli tieto, että rauha on solmittu Venäjän ja Saksan välillä. Mitentämä vaikuttaa meidän asiaamme? Saako Venäjä nyt vapaat kädet menetellämeidän kanssamme, niinkuin tahtoo?

*

"Haapalainen on porvari."

Punaisen Ristin ambulanssi saa Haapalaiselta passin ja menee
Kouvolaan tarjoamaan apuansa. Se pysäytetään ja hajoitetaan. Vedotaan
Haapalaisen, ylipäällikön, antamaan passiin. Vastataan: "Haapalainen on
porvari."

*

Mitä se kaikki kuuluu meihin?

Eilisessä "Työmiehessä" oli pääkirjoituksena "Maailman vallankumouksenaamukoitossa" — sunnuntailukemista aito Työmiesmäiseen henkeen.Sen on kirjoittanut tavallista parempi kynä, nimimerkki Y—ö. Hän onnähtävästi vilpitön mies, aatteellinen sosialisti, joka uskoo siihen,mitä sanoo. Hän perustelee aatteellisesti kapinan välttämättömyyttä.Täällä toteutetaan nyt zimmerwaldilaista ohjelmaa. Internatsionaleteki sodan ajaksi välirauhan, "linnarauhan" porvarillisten kanssa.Siitä on nyt tehtävä loppu. Kunkin maan proletariaatin oli julistettavasota maansa riistävälle porvaristolle, mutta rauha juoksuhautojentakana näiden maiden porvaristojen uhrikaritsoina olevilletyöläisille, veljille. On ryhdyttävä taisteluun rauhan puolesta, ilmanaluevaltauksia ja jälkikorvauksia. Ei saa liittää maita väkivaltaisestitoisiinsa, ei solmita pakon avulla taloudellisia liittoja j.n.e.

Tämä uuden internatsionalen ohjelma on — niin väittää kirjoittaja —noussut maailmansodan kauhujen keskellä taas pelottavaksi peikoksiimperialistisille vallanpitäjille. Se aate on kasvanut ja levittänytsiipiään yli savuavien raunioiden kaikkiin maihin. Sen tunnussanatovat otetut Venäjän rauhanohjelmaksi. Kirjoittaja on tietävinään, ettänämä aatteet ovat saamassa jalansijaa muuallakin. "Hetkinen vain ja meolemme maailmansodan pyörteistä siirtyneet maailman vallankumouksenaallokkoon. Historian Nemesis on kostava niille, jotka ovat syypäitäkansain miljoona-murhiin." Kansat ovat pyyhkäisevät pois vallastasellaiset vallat ja hallitukset, jotka ovat syypäitä suurimpaan vereen,viattomaan verenvuodatukseen, minkä ihmiskunnan historia tuntee.

Se on tietysti kaikki oikein ja totta, vaikka kai lieneekin aikaistaennustaa, tulevatko "suuret lakot ja joukkojen liikehtimiset, jotkakävivät Venäjän vallankumouksen edellä, saamaan yleiseurooppalaisenluonteen" ja tulevatko "kansat pyyhkäisemään pois vallasta nuo luokatja hallitukset". Mutta käyköön kernaasti, ainakin minun puolestani,kuinka ohraisesti tahansa kaikille niille kansoille ja kansanluokille,jotka ovat syypäät tähän maailmansotaan, jos sen syntipukkeja nytyleensä on mahdollinen löytää. Uskon kuitenkin, että kärsineet aikanaantulevat jakamaan oikeutta kärsimystensä aiheuttajille.

Mutta mitä se kaikki kuuluu meihin? Minkätähden sotaporvaristonkurituksen täytyi alkaa meistä, kohdistua meihin ennen kuin oikeihinsyyllisiin? Miksi meihin ollenkaan? Emmehän me ole alottaneet emmekäkäyneet mitään sotaa, kaikkein vähimmin maailmansotaa. Miksi siis alkaasen hallituksen ja sen yhteiskunnan kukistamisella, joka on kaikistaviattomin siinä suhteessa? Jos kapitaali yleensä käy sotaa, ei sitäainakaan käy meidän kapitaalimme. Kyllä meidän rahamiehemme kernaastisijoittaisivat säästönsä muuanne kuin pommitehtaihin ja ottaisivatvoittonsa muualta kuin aseurakoista. Ja miksi ruveta kukistamaankapitaalia maassa, jossa sitä on niin mitättömän vähän kuin meillä? Josmaailman vallankumouksen aamunkoitto alkaa näin täältä päin, ei olesuuria edellytyksiä siihen, että sen oikeudenmukainen päivä koskaanvalkeaa. Maailman vallankumoushan nousee täältä päin noustessaanväärinpäin vuoteestaan, perä edellä, ja se on sille huono enne.

Kirjoittaja uskoo toisin. Hän on varma siitäkin, että"sosialidemokraatisen tietoisuuden läpitunkemat joukot" pystyvätmenestyksellisesti "kaikkiluovalla työllään rakentamaan uusiaarvoja, luomaan uutta yhteiskuntaa, kansojen veljesliittoa, jossavelvollisuudet ja oikeudet ovat suorassa suhteessa." Tietysti meilläkin— se on nähtävästi hänen vilpitön uskonsa, hänen polemisoidessaansitä porvarillista kirjailijan väitettä vastaan, että "joukot eivätvoi muuta kuin hävittää." Jään jännityksellä odottamaan suomalaisiatuloksia suomalaisesta zimmerwaldilais-sodasta maailman rauhan puolesta.

*

Uusia "neuvostoja".

On asetettu "Kouluneuvosto" entisen kouluylihallituksen tilalle.Siinä on kaksi jaostoa, toinen kansakouluasioita, toinen oppikoulujenasioita varten. Edellistä johtamaan on jo olemassa miehet ja naiset(J. Pärssinen, Hulda Salmi, R. Penttinen ja Y. K. Laine — ketä sittenlienevätkään). Jälkimäiseen kykeneviä ei nähtävästi vielä ole löydetty.af Ursin on kutsuttu kouluneuvoston puheenjohtajaksi, mutta ei oleottanut tointa vastaan, heikentyneen terveytensä vuoksi; hän "toivoo"kuitenkin pian paranevansa.

Ne aikovat asettaa myöskin erityisen "Taideasiain neuvoston". Kuka
sitä tullee johtamaan? Mahdollisesti joku "Kurikan" piirustajista?
Kirjallisuuden etuja edustamaan ovat tietysti itsemäärätyt hra Irmari
Rantamala ja rouva (neiti?) Maiju Lassila.

*

"Kuulumatonta raakuutta" — kenen?

Eilisessä "Työmiehessä" on

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18
Comments (0)
Free online library ideabooks.net