» » » Sosialismin historia Uudemman sosiaismin edeltäjät. 1. Platonista uudestikastajiin

Sosialismin historia Uudemman sosiaismin edeltäjät. 1. Platonista uudestikastajiin

Sosialismin historia
Uudemman sosiaismin edeltäjät. 1. Platonista uudestikastajiin
Author: Kautsky Karl
Title: Sosialismin historia Uudemman sosiaismin edeltäjät. 1. Platonista uudestikastajiin
Release Date: 2018-05-27
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 47
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 54

The Project Gutenberg eBook, Sosialismin historia, by Karl Kautsky,Translated by Wäinö Jokinen

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Sosialismin historia Uudemman sosiaismin edeltäjät. 1. Platonista uudestikastajiin

Author: Karl Kautsky

Release Date: May 27, 2018 [eBook #57219]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SOSIALISMIN HISTORIA***

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

SOSIALISMIN HISTORIA

Uudemman sosialismin edeltäjät

I. Platonista uudestikastajiin

E. Bernsteinin, C. Hugon, K. Kautskyn, P. Lafarguen,
Franz Mehringin ja O. Plechanowin kuvaamana.

Kirj.

KARL KAUTSKY

Suomennos

Käännöksen tarkistanut Wäinö Jokinen

Tampereella,Tampereen Työväen Sanomalehti O.Y:n kustannuksella,1908.

SISÄLLYS:

Bernsteinin ja Kautskyn esipuhe.
Johdanto.

I OSA. Platonilainen ja vanhin kristillinen kommunismi.

I luku. Platonin ihannevaltio.

   I. Platon ja hänen aikansa.
  II. Platonin kirja "Valtio".

II luku. Alkukristillinen kommunismi.

   I. Alkukristillisen kommunismin juuret.
  II. Alkukristillisen kommunismin olemus.
 III. Alkukristillisen kommunismin häviö.
  IV. Kirkon omaisuus keskiajalla.

II OSA. Palkkatyöväki keskiajalla ja uskonpuhdistuksen aikakaudella.

I luku. Vapaan käsityöläissäädyn synty kaupungeissa.

   I. Maaorjuus.
  II. Käsityön ensimäiset alut.
 III. Ammattikuntalaitos.

II luku. Käsityöläissällit.

   I. Sällijärjestelmän synty.
  II. Oppipoika, sälli, mestari.
 III. Taistelut sällien ja mestarien välillä.
  IV. Sälliyhdistykset.
   V. Työmiesylimystö kaupungeissa.

III luku. Pääoma ja työ vuoriviljelyksessä.

   I. Kyläkunta ja vuorioikeus.
  II. Kapitalistinen suurteollisuus vuoriviljelyksessä.
 III. Vuorityöntekijät.

IV luku. Pääoma ja työ kutomateollisuudessa.

III OSA. Keskiajan ja uskonpuhdistuksen ajan kommunismi.

I luku. Luostarikommunismi.

II luku. Kerettiläiskommunismi. Sen yleinen luonne.

   I. Paavinvalta kerettiläiskommunismiin hyökkäyksien keskipisteenä.
  II. Rikkaan ja köyhän vastakkaisuus keskiajalla.
 III. Kristillisen perimätiedon vaikutus.
  IV. Mystiki.
   V. Askesi.
  VI. Kansainvälisyys ja vallankumouksellinen henki.

III luku. Italian ja Etelä-Ranskan kerettiläiskommunismi.

   I. Brescian Arnold.
  II. Valdolaiset.
 III. Apostoliset veljet.
  IV. Talonpoikaissotien taloudelliset juuret.
   V. Dolcinon kapina.

IV luku. Beghardit.

   I. Beghardien alkuperä.
  II. Ludvig baierilainen ja paavi.
 III. Katolinen reaktsioni Kaarle IV:nnen aikana.

V luku. Englannin lollhardit.

   I. Wiclifiläinen liike.
  II. Lollhardilaisuus.
 III. Talonpoikaissota v. 1381.

VI luku. Taborilaiset.

   I. Suuri kirkollinen hajaannus.
  II. Böhmin yhteiskunnalliset olosuhteet ennen hussilaissotaa.
 III. Hussilaisliikkeen alku.
  IV. Hussilaisliikkeen eri puolueet.
   V. Taborin kommunistit.
  VI. Taborin häviö.

VII luku. Böhmin veljet.

VIII luku. Saksan uskonpuhdistus ja Tuomas Münzer.

    I. Saksan uskonpuhdistus.
   II. Martin Luther.
  III. Saksin vuoriviljelys.
   IV. Zwickaun hurmahenget.
    V. Münzerin elämäkerran kirjottajat.
   VI. Münzerin ensimäinen esiintyminen.
  VII. Münzer Allstättissä.
 VIII. Suuren talonpoikaissodan juuret.
   IX. Münzerin kapinalliset valmistukset.
    X. Talonpoikaissota.

IX luku. Uudestikastajat.

    I. Uudestikastajat ennen talonpoikaissotaa.
   II. Uudestikastajien opit.
  III. Sveitsin uudestikastajien onni ja häviö.
   IV. Etelä-Saksan uudestikastajat.
    V. Mährin uudestikastajat.
   VI. Münsterin levottomuudet.
  VII. Strassburgin ja Alankomaiden uudestikastajat.
 VIII. Münsterin vallotus.
   IX. Uusi Jerusalem.
       a) Tietolähteet.
       b) Hirmuhallinto.
       c) Kommunismi.
       d) Monivaimoisuus.
    X. Münsterin kukistuminen.

Viiteselitykset.

Bernsteinin ja Kautskyn esipuhe.

Ei ole liian paljo sanottu, eikä mikään vääryys edeltäjiä kohtaan,jos sanommekin, ettei tähän asti ole kirjotettu mitään tieteellisiintutkimuksiin perustuvaa sosialismin historiaa. Jollemme ota huomioonBenoit Malonin kertovaan muotoon kirjotettua teosta, täytyy meidänlisätä, ettei edes myöhemmin ole yritetty saada aikaan sellaista.Tämä tosiasia on sitä enemmin silmiinpistävä, kun ilmeisesti on suuripuute sosialisten mielipiteitten esityksestä ja sosialisen kehityksenhistoriasta. Meistä ainakin näyttää, ettei pelkkä sattumus ole tähänsyynä.

Ensimäinen koe kirjottaa sosialismin historiaa tehtiin 1840-luvulla,silloin kun kartismi ja kommunismi tuottivat jo erityistä huoltavaltiomiehille sivistyneemmissä maissa ja herättivät kaikkiallasuurta huomiota. Nyt jo nähdään erinomaista vilkkautta tällä alalla,sosialismin vastustajat ja kannattajat tutkivat sen esihistoriaa,toiset asettaen umpimähkää sen yhteyteen kaikki, mikä vähänkin näyttääaatteeseen kuuluvalta, toiset taasen arvostelevammin tutkien määrättyjäajankohtia tai huomattavampia ilmiöitä. Tässä sopii meidän muistellaseuraavia henkilöitä: Villegardellea ja Robert von Mohlea, Reybaudia jaLorenz v. Steiniä, Sudrea ja Karl Grüneä sekä vielä lisäksi Sargantia.

Kansallis- ja parisilaiskommuni synnyttivät toisen aikakaudensosialismin historiassa. Siltä ajalta on meillä Rudolf Meyerinja Jägerin, Dühringin ja Laveleyn teokset, ja sarjamme loppuuäskenmainitulla Benoit Malonin tuotteella "Histoire du Socialisme"(sosialismin historia).

Sen jälkeen on sosialismi yhä enemmän astunut esiin piilostaan, seon alkanut tulla keskustaksi, jonka ympärille koko europalainenvaltiotaito keskittyy, ja melkein kaikkialla on se asettunutsamalle tieteellisesti järjestetylle pohjalle, joka on esitettyMarxin ja Engelsin Kommunistisessa manifestissa. Päivä päivältäkasvaa sosialismin palvelukseen antautuneitten joukkojen voima japäättäväisyys, selvyys ja tietoisuus päämäärästään. Europalaisessayhteiskunnassa täytyy kaikkien luokkien toimia sosialismin hyväksi,joka niille on tullutkin elinkysymykseksi; kirjallisuus käsitteleejo tavattomasti sosialisia kysymyksiä — mutta sosialismin historiankirjottaminen ei tule samalla suhteellisesti vaan myöskin ehdottomastihedelmää kantamattomaksi. Sitten 1880-luvun alkua ei ole mitäänitsenäistä esitystä sosialismin kehityksestä nähnyt päivänvaloa.

Syy tähän lienee osaksi siinä, että aine on kasvanut niinsuunnattomasti, että yksityisen tutkijan on hyvin vaikea siihensyventyä. Mutta ei suinkaan tämä syy yksin voi selittää sitä seikkaa,että sosialismin historia niin vähän viehättää kirjailijoitamme.

Ensimäisellä aikakaudella erittäinkin vastustajat kirjottivathistoriaa. Toisella ovat jo sen suunnan edustajat kadonneet. Muutamilla1870-luvun kuluessa tällä alalla erittäin huomattavilla miehillä onkohtia, jotka liittävät heitä sosialismiin; tämä ei koske ainoastaanDühringiä ja Malonia vaan myöskin R. Meyeriä ja Laveleyta. Taloustiedeoli jo silloin kadottanut kaiken halunsa sosialismin historiankirjottamiseen.

Tätä ei ole niinkään vaikea käsittää. Taloustieteilijä, joka onpäättänyt pitää pystyssä nykyisen yhteiskunnan perustuksia, ei voinähdä sosialismissa mitään muuta kuin täydellisesti käsittämättömänhairahduksen. Sosialismin historian kirjottamisessa ei hänellä olepäämääränä tehdä sitä kehityksen mukaisesti selväksi, vaan pikemminnäyttää sosialismin soveltumattomuus ihmisen ja yhteiskunnan olemukseen.

Niin kauan kuin kapitalistinen tuotantotapa oli yhä kehittymässä,oli sosialismi tosiaankin vastakkainen tuotantotavan vaatimuksilleja kerrassaan mahdoton olemaan pysyväisenä yhteiskuntamuotona. Senvuoksi 1840-luvun lopulla olikin sosialismin historialla osallaanjoukko tosiasioita, joista herrat taloustieteilijät osasivat lyödärahaa. Sosialistiset ajatukset sortuivat tyhjinä unelmina, yrityksetkäytännöllisesti toteuttaa sosialismia eivät tuottaneet tuloksenamitään muuta kuin pitkän rivin tappioita ja onnistumattomia kokeita.

Tämän kaiken on sittemmin aika muuttanut. Sosialistisen ajatustenhistoria on meidän päivinämme historia, joka sisältää "sosialisminkehityksen haaveesta tieteeksi". Ja sitten kun yhtyminen on tapahtunutsosialismin ja työväenliikkeen välillä, muodostaa sosialisminkäytännöllisen vaikutuksen historia ketjun mitä kauneimpia voittoja.Nämä edistykset ovat meidän päivinämme yhtä yleisesti tunnettuja jatunnustettuja kuin sosialismin tieteelliset perustukset. Lyhyestisanottuna: sosialismin historialla on kyllin ilmeisiä todistuksiasosialismin varmasta edistymisestä eri aloilla, jotta tieteilijätkinvoisivat paremmin asiaan kiintyen antaa täydellisen esityksen siitä.

On pantava suurta merkitystä siihen, että Parisin ja Praginyliopistot ovat nyt samanaikaisesti asettaneet ohjelmiinsa luennoitasosialismista, ja Pragissa saatiinkin täydellisesti sopiva henkilöniitä pitämään.

Mutta samassa määrässä ja samasta syystä kuin ihastus sosialisminhistoriaan pienenee taloustieteessä, kasvaa se sosialisteissa. Tästähuolimatta on heille kuitenkin mahdollista olla mitä täydellisimminpuolueettomia edeltäjiään kohtaan.

Meidän asianamme ei liene tässä näyttää, missä suhteessauudenaikaisempi sosialismi on sosialismin aikaisempiin muotoihin.Samaten voisimme joutua tässä liian kauas antautuessamme tutkimaantaloudellista historian käsitystä, joka lyö leimansa uudempaansosialismiin ja tekee objektivisen historian kirjottamisenmahdolliseksi. Tämä voisi olla samaa kuin, että takertuisimmesisällykseen siinä työssä, joka on edessämme. Olkoon tämä tarpeeksiviittaamaan siihen, että myöhemmän ajan sosialisti on varsin vapaassasuhteessa edeltäjiinsä. Heidän sosialisminsa ei ole samaa kuin hänen,ne olosuhteet, joista se sai alkunsa, ovat erilaisia kuin ne, jotkanykyajan sosialistia ympäröivät. Millaisen tuomion hän edeltäjistäänlausuneekin, ei se kumminkaan kohtaa sitä sosialismia, johon hänen omapersonallisuutensa sisältyy.

Itsestään on kuitenkin selvää, ettei hän suinkaan ole välinpitämätönedeltäjiänsä kohtaan, vaikka hän niihin nähden säilyttääkinitsenäisyytensä ja puolueettomuutensa. Syvä myötätuntoisuus yhdistäisihänet kaikkiin, jotka tahtoisivat jotain samallaista, pyrkisivätsamaa päämäärää kohti kuin hän itsekin. Se, että he koettivatsaavuttaa sosialistisia ihanteita aikana, jolloin yhteiskuntaei ollut vielä kehittänyt keskuudestaan näiden toteuttamiseentarvittavia edellytyksiä, että he siis pyrkivät mahdottomuuksiineivätkä onnistuneet, se varmaankin yhä enemmän vahvistaa sitämyötätuntoisuutta, jonka asian luonteen mukaan tulee aina kohdatasorrettuja, voitettuja. Ja jos hänen vielä lisäksi täytyy ollanäkemässä, kuinka niitä, jotka ovat kukistuneet, ei ainoastaan voittajaole häväissyt, panetellut ja saattanut huonoon valoon, vaan ettävielä tänäkin päivänä niitä puolueellinen historiankirjotus varsinpahoin käsittelee luokkaharrastuksia palvellen, niin on suuttumus javiha sortajia vastaan yhä enemmän lisäävä hänen myötätuntoisuuttaanpaneteltuja kohtaan.

Mutta kuinka voimakkaita nämä tunteet lienevätkin, eivät ne suinkaanmillään tavalla estä totuutta tutkimasta. Onpa selvää, että sosialistinon helpompi kuin tavallisen kirjailijan tunkeutua vanhempiensosialistein tunne- ja henkimaailmaan.

Jos ymmärtää täydellisesti sosialismin myöhemmän muodon synnyn, samallakun käsittää sen aikaisemmat muodot, niin on toiselta puolen samointotta, että paremmin ymmärtää molempia, jos itse on keskellä nykyajansosialistisia liikkeitä. Lienee tässä paikallaan Heinen huomautus:"Silloin kun koettaa selittää nykyisyyttä menneisyydestä, huomaasamalla, että oikeastaan entisyyttä vasta nykyisyyden kautta käsittääoikein ja että jokainen päivä luopi tähän menneisyyteen uutta valoa,josta meidän lyhytnäköisillä kirjailijoillamme ei ole ollut edesaavistustakaan".

Näin ollen voidaan väittää, että samalla kun taloustiede yhäenempi kääntyy toimimasta sosialismin historian hyväksi, siirtyytämän kirjottaminen luonnollisesti niille, jotka kuuluvat uudemmansosialismin kannattajien piiriin.

Mutta tässä kohtaa näitä kaikkien suotuisien edellytyksien ohella tosivaikeus: ajan vähyys.

"Meidän levottomalla ajallamme", kirjotti Engels kerran, "on samoinkuin 1500-luvulla, niin pian kuin asia koskee yleisiä harrastuksia,ainoastaan taantumuksen puolella miehiä, jotka ovat erikoistutkijoita".Tämä totuus koskee ennen kaikkea sosialidemokratiaa. Me emme voimeikäläisistä mainita ketään, jota voisi pitää yksinomaan tieteellisenätutkijana. Jokainen meidän miehistämme on samalla käytännöllinensotilas, joka sanoineen ja kirjotuksineen, neuvoineen ja toimineenantautuu työväestön taisteluun. Yleisesti tunnettua on, ettei nykyistensosialistisien perustelmien kumpikaan perustaja millään tavalla tehnyttässä kohden mitään poikkeusta.

Niiden kannattajien joukossa, jotka nyt koettavat toimia opettajiensahengessä, ovat useimmat sanomalehtimiehiä, valtiopäivämiehiä j.n.e.Ei ole silloin ihmeellistä, ettei sosialidemokratia ole tähän saakkatoimittanut mitään laveampaa sosialismin historiaa, vaan kaikkikirjalliset tuotteet ovat olleet yksityisiä erikoistietoja.

Arvostelukyky auttaa tätä puutetta koettaen asettaa johdonmukaisestiyhteen erikoistietoja kaikkiin tärkeisiin ajankohtiin nähdensosialismin historiassa. Tarkotus ei suinkaan ole antaa tässäyleiskuvaa kokonaisen tieteen alalta erityisien kuvauksien muodossa.Juuri historian alalla on edellä sanottua menettelyä monet kerratmenestyksellä koetettu.

Kieltämättä on tällä menettelytavalla myöskin haittansa. Täydellistäyhtenäisyyttä on mahdoton saavuttaa, silloinkaan kun, niinkuintässä tapauksessa, kaikilla työskentelijöillä on sama tieteellinenkatsantokanta. Esitystapa ei voi olla samallaista, sillä eri osatovat eri kynistä lähteneet, mutta eipä edes ajatusten sopusointua voiaina saavuttaa. Sillä kuinka yhtäläinen kanta eri tutkijoilla onkin,katselevat he kumminkin asioita eri silmillä ja kullakin on siinäomat yksityiset tapansa. Niin, tämä täydellinen yhtenäisyys, mitätulee historian puolueettomasti yhteensovitettuihin kohtiin, on sitämahdottomampi saavuttaa, mitä selvempää se on, yhtenäinen perustus eiole mikään kaava, vaan tutkimistapa, jota jokainen itsenäisesti käyttää.

Me teoksen toimittajat toivomme saavamme nämät haitat mahdollisimmanpieniksi jakamalla sisällyksen niin, että sekä toistamisia että aukkojaniin tarkkaan kuin suinkin voitaisiin välttää; jokaisella tekijällä onnäet ollut erityinen yhdenjaksoinen osa tehtävänään.

Tämä teoksen tarkotus ei ole suinkaan puhtaasti tieteellinen. Menneenajan selvyys tuottaa suurempaa valoa nykyisyyteen. Ainoastaan nesosialistiset ilmaukset, jotka ovat vaikuttaneet uudemman sosialisminmuodostumiseen, otamme lähemmän tarkastuksemme esineiksi. Sentähdenjätämme kokonaan kiinalaisen sosialismin.

Me olemme myöskin samasta syystä jättäneet alkuajan kommunisminkäsittelyn. Sellainen kuvaus laajentaisi tavattomasti työalaa jamuuttaisi täydellisesti sen luonteen. Alkuajan kommunismin historia onkoko ihmissuvun historia aina sen ensimäisestä ilmaantumisesta kauaksin.k. historialliseen aikaan. Alkuajan kommunismin otamme puheeksiainoastaan silloin, kun uudempi sosialismi on jonkinlaisessa yhteydessäsen kanssa.

Teoksen alkuperäisen suunnitelman mukaan alkaisi tutkimuksiinperustuva esitys uskonpuhdistuksesta tai Münzeristä ja Moresta,ja kaikki se, mikä on tämän ajan edellä, selitettäisi lyhyestikäsittelevässä johdannossa. Tämä johdanto on kuitenkin täytynyt tehdäniin laveaksi, että siitä on tullut erityinen ensimäisen nidoksenensimäinen osa. Tämä ensimäinen nidos, Uudemman sosialisminedeltäjät, käsittää kaksi osaa, joista ensimäinen on saanut nimenPlatonista uudestikastajiin. Toinen osa, Thomas Moresta Ranskanvallankumoukseen, johtaa meitä eteenpäin ajassa aina suureen Ranskanvallankumoukseen ja antaa sen ohessa erityisenä liitteenä katsauksenAmerikan uskonnolliskommunistisiin siirtoloihin. Vaikka suurin osanäistä asioista kuuluukin meidän aikaamme, on niillä kumminkin yhtäpaljon yhtäläisyyttä 15- ja 16-vuosisadan lahkojen, uudestikastajien,mennonitien ja kvekarien kanssa kuin samanaikaisien Robert Owenin,Fourierin ja Cabetin kanssa, ja kuuluvat ne sentähden todellakin tähänensimäiseen nidokseen, joka juuri käsitteleekin "edeltäjiä".

Koko teos on nyt jaettu neljään nidokseen. Toinen käsittää ajan1789-1848, kolmas taasen saksalaisen sosialidemokratian historian,jonka on kirjottanut Fr. Mehring, ja vihdoin neljäs sosialisminhistorian muissa maissa vuodesta 1848 aina meidän päiviimme.

Suuri on se tehtävä, jonka olemme ottaneet suorittaaksemme, muttame toivomme, että siinä kuitenkin onnistumme. Me olemme koettaneetsaada kansainvälisen sosialidemokratian luotettavia ja kelvollisiakirjallisuuden edustajia yritystämme avustamaan, ja heidän avullaanluulemme, vaikka aine onkin näin tavattoman laaja, siinä pääsevämmeonnelliseen loppuun. Ainoa ehto työn onnistumiseksi on, että sentekevät henkilöt, jotka tuntevat perinpohjin aineensa ja joilla on sekähalua että rakkautta työhönsä. Tällaista ohjetta olemme käyttäneetkin.Jokainen tässä yrityksessä työskentelijä kirjottaa historiaan sellaisiakappaleita, joihin hän erityisien tutkimuksien kautta on syventynyt jainnostunut. Jokainen koettaa parastaan. Jos teos herättää lukijoissaanyhtä paljon viehätystä aineeseen kuin tekijöissään, niin on senmenestyminen varma.

Lontoossa ja Stuttgartissa helmikuulla 1895.

E. Bernstein ja K. Kautsky.

Johdanto.

Uudemmalla, kansainvälisellä sosialidemokratialla on historiallisestikaksi juurta. Molemmat kasvavat samasta maaperästä, siitä jonkamuodostaa nykyinen talous- ja tuotantojärjestelmä. Molemmilla onsama päämäärä — tehdä loppu niistä sanomattomista kärsimyksistä,joihin yhteiskuntamme syöksee niin monet jäsenistään ja ennen kaikkeaheikoimmat niistä, omaisuudettomat. Ja molemmat tahtovat saavuttaatarkotuksensa poistamalla tämän tuotantojärjestelmän, nykyisenomaisuusjaon. Mutta molemmat ovat kuitenkin olemukseltaan aivanerilaisia.

Toinen näitä juuria — kommunistinen utopismi — lähtee korkeimmistayhteiskuntaluokista. Sen aatteiden kannattajat kuuluvat yhteiskunnanhenkisiin valittuihin. Toinen sosialidemokratian juuria —tasa-arvokommunismi[1] — johtaa syntynsä yhteiskunnan alimmistakerroksista, niistä, jotka aina viime vuosikymmeniin asti luettiinhenkisestikin alimpana oleviksi.

Utopismi sai alkunsa korkeasti sivistyneistä miehistä, jotkaeivät olleet sidottuina niiden luokkien harrastuksiin, joista heolivat lähteneet. Tasa-arvokommunismi on raakaa ja suorasukuista;yhteiskunnallinen ymmärrys, huolettomat ajatukset ja tunteet eivät sitäluoneet, ei, vaan pakottava aineellinen hätä, taistelu luokkaetujenpuolesta.

Porvarillisen, lähimmäisrakkaudellisen, utopisen kommunismin alkaaThomas More. Nykyaikainen taisteleva tasa-arvokommunismi on vielänuorempi. Ensi kerran

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 54
Comments (0)
Free online library ideabooks.net