» » Luonto ja ihminen Poimintoja eri teoksista

Luonto ja ihminen Poimintoja eri teoksista

Luonto ja ihminen
Poimintoja eri teoksista
Category:
Author: Ruskin John
Title: Luonto ja ihminen Poimintoja eri teoksista
Release Date: 2018-09-09
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 46
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 20

The Project Gutenberg eBook, Luonto ja ihminen, by John Ruskin, Translatedby Vihtori Lehtonen

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Luonto ja ihminen Poimintoja eri teoksista

Author: John Ruskin

Release Date: September 9, 2018 [eBook #57873]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUONTO JA IHMINEN***

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

LUONTO JA IHMINEN

Poimintoja eri teoksista

Kirj.

JOHN RUSKIN

Suomentanut

Vihtori Lehtonen

Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1911.

I. TAITEEN EDELLYTYKSET.

Täysin kehittynyt maku merkitsee kykyä saada mahdollisimman suurtanautintoa niistä aineellisista lähteistä, jotka vetävät puoleensameidän puhtainta, täydellisintä henkistä olemustamme; mutta miksi menautimme näistä muodoista ja väreistä emmekä noista, on kysymys, johonyhtä vähän voidaan vastausta odottaa kuin kysymykseen, miksi me pidämmesokerista, vaan emme malista.

2. Mielenlaatu, joka auttaa oikean maun kehittymistä, on ennenkaikkea kärsivällisyyttä. Se askaroi kaiken sen kanssa, joka sentielle osuu. Se ei tallaa sitä — siinähän voisi olla helmiä, vaikkane näyttäisivätkin akanoilta. Se mielenlaatu on hyvää maata, joka onhelppo puhkaista, mutta joka hyvin säilyttää siemenensä; se ei sallikelvottomain ajatusten orjantappurain nousta tukahuttamaan heikkoaorasta; lisäksi on se nälkäinen ja janoinen ja se juo kaiken kasteen,mikä siihen putoaa. Se on kunniallinen ja kelpo sydän, joka ei liianhetaasti avaudu, ennenkuin aurinko on noussut, mutta joka ei sittenmyös petä; se epäilee itseänsä, voidakseen olla valmis uskomaan jakoettelemaan kaikkea, mutta luottaa kuitenkin itseensä niin paljon,että se ei halua heittää kesken sitä, minkä kerran on alkanut, eikätaas alkaa mitään ensin sitä tutkimatta. Ja nautinto, jonka se saatodeksi ja hyväksi havaitsemastaan, on niin suuri, ett'ei se hevilläanna muodin oikkujen tai sairaloisen turhamaisuuden johtaa itseäänharhaan; se ei päästä puoluevimmaa eikä teeskentelyä silpomaan javääntämään johtopäätöksiään; sen katse ja sen ihailu ovat liianläpitunkevia — liian eläviä — jotta valkeaksi sivuttu hauta taimatala lähde kykenisivät sitä viekoittelemaan tai sitä ajan pitkääntyydyttämään. Se tarttuu kaikkeen, mitä se rakastaa, niin lujasti, ettäse musertaa sen, jos se sattuu olemaan ontto.

3. Ihmiset ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että jokainen askartelu,joka tarkoittaa ruumiillisen mukavuuden edistämistä ja aineellistahyötyä, on epäjalo, sekä että jokainen askartelu, joka kohdistuuvain henkeen, on jalo; minkä takia geologia muka menettelee paremminpukiessaan kuivuneita luita niiden entiseen asuun ja kaivaessaanilmoille ammoin hävinneitä olentoja kuin etsiessään lyijysuonia tairautakerrostumia; minkä takia tähtitiede toimii viisaammin avatessaanmeille taivaan asunnot kuin opettaessaan meitä purjehtimaan; minkätakia kasvitiede tekee kiitettävämmän työn selvitellessään kasvienrakennetta kuin puristaessaan niiden mehuja; minkä takia lääketiedesuorittaa paremman tehtävän tutkiessaan ihmisruumiin elimistöäkuin asetellessaan sen jäseniä paikoilleen. — Niin on kuitenkinjärjestetty, että meidän kehoitukseksemme jokainen askel, jonka mesuuntaamme tietämisen korkeampia aloja kohti, myös jossakin suhteessaantaa käytännöllisiä tuloksia; että kaikki luonnon suuret ilmiöt,joista vain enkelit voivat pyrkiä saavuttamaan täydellistä tietoa,mutta joita me voimme oppia tuntemaan vain osittain, vaikuttavatkuitenkin, yhä enemmän ja enemmän ilmaistessaan meille Hänenolemustansa ja kunniaansa, jossa ne iloitsevat ja me elämme, niinsuotuisasti ja levittävät niin suurta aineellistakin siunausta, ettäkaikki alemmat olennot iloiten sen tuntevat ja halajavat sitä kokosillä voimalla, minkä heidän epätäydellinen luontonsa sisältää;että suurien virtojen, jotka riemuiten täyttävät kummut kumeallakohinallansa ja laaksot kiemurtelevalla hohteellansa, täytyy kuitenkinelättää oma osansa ketoa ja kantaa omia lastilaivojansa; että ne hurjatliekit, joita Alppien on kiittäminen syntymisestään ja tultasyöksyväinvuorten kauhuistaan, sulattavat meille metallisuonen ja lämmittävätelähyttävän lähteen; ja kaikki tämä tapahtuu, toistan sen vieläkin,meidän kannustamiseksemme eteenpäin eikä meidän parkitsemiseksemme —sillä tieto on oma palkintonsa: — yrteillä on parantava voimansa,kivillä raha-arvonsa ja tähdillä määrätyt kimaltelemishetkensä.

4. Jos kaikkivaltias olisi järjestänyt niin, että näköaistin korkeimmatnautinnot olisivat kaikkein vaikeimmin saavutettavissa ja jos täytyisiniitä saavuttaakseen kasata kultalinnoja ja torneja toinen toisensahartioille ja kohottaa keinotekoisia vuoria keinotekoisten järvienrantamille, ei olisi koskaan syntynyt suoranaista vastakohtaa yksilönuhrautuvien velvollisuuksien ja hänen synnynnäisten toiveittensavälille. Mutta mitään sellaista vastakohtaa ei sisälly jumalallisenkaitselmuksen järjestelmään: se jättää meidän huoleksemme ratkaista,haluammeko me koeteltuina käyttää väärin tätä aistia, kuten kaikkiamuita, ja ravita sitä itsekkäästi ja ajatuksettoman turhamaisesti,kuten me saatamme kiihoittaa kitalakeamme vahingollisilla herkuillasiksi kunnes yhä vaateliaamman maun himo muuttuu sairaloiseksikyllääntymiseksi, joka on kykenemätön nauttimaan, ell'ei se Caligulantavoin kokoa miljoonien elämäin työtä lyhyen hetken aistimuksiin; —kaitselmus jättää siis meille vapauden nöyrin ja rakastavin keinoinhankkia itsellemme suurta iloa, joka ei vieroita meitä kaltaisistammeeikä vaadi meitä uhraamaan velvollisuuksiamme eikä tehtäviämme, vaanjoka yhä lujemmin kiinnittää meitä ihmisiin ja Jumalaan, joka on ainameidän saavutettavissamme ja sopusoinnussa kaikkien meidän tekojemmekanssa ja joka muuttumattomana ja ikuisena muodostaa kaikkien meidänharrastustemme ja pyrkimystemme sisällön.

5. Suuri ihanteiden ihminen ei voi koskaan olla itsekäs. Koko hänenvoimansa johtuu siitä, että hän kadottaa oman olemisensa näkyvistäänja tuntuvistaan ja muuttuu vain totuuden todistajaksi ja kuvastimeksisekä näkyjensä kertojaksi — pysyen aina passiivisena kaikessa mitä hännäkee, passiivisena lausunnoissaan, mutta yhä valittaen, ett'ei hän voikyllin täydellisesti kuvastaa tai kyllin selvästi ilmaista kaikkea sitämitä hän on nähnyt — mikä ei totisesti ole kovin ylväs tila ihmiselle.Mutta ihminen, jolla ei ole vähintäkään keksimiskykyä, on alituisessapuuhassa järjestellessään ja kohennellessaan maailman asioita, japarantaen ja kaunistaen ylpeilee hän kaikesta, mitä tekee, koska sehänen mielestään on mainiointa mitä ajatella voi.

6. Mikäli kasvatus itse asiassa pyrkii muodostamaan aistejahienostuneemmiksi ja käsityskykyä terävämmäksi ja siten johtaaihmisiä iloitsemaan vienoista eikä räikeistä väreistä ja suloisistaeikä karkeista muodoista, sekä huolellisesti tutustuttamalla heitäparhaimpaan kaikissa suhteissa, opettaa heitä nopeasti eroittamaankehittyneen, hienostuneen yksinkertaisesta ja alhaisesta — sikälion täten hankittu maku kunnioitettava ominaisuus ja sikäli ontodellista ylistystä lauseessa, että joku "osoittaa hyvää makua". Muttamikäli tällä korkeammalla kasvatuksella on taipumusta typistämäänlähimmäisenrakkauden tunnetta ja koventamaan sydäntä, siten ettäse tutustuttamalla ihmistä liian läheisesti kaikenlaisiin asioihinvähentää kiintymystä kaikkeen kauniiseen, kunnes lopulta parhainkinvain vaivoin viehättää ja loistavinkin vain vaivoin jaksaa huvittaa; —mikäli se kehittää ylpeyttä ja johtaa ihmisiä etsimään nautintoansa,ei enään esineen omasta arvosta, vaan siitä, mikäli se kuvastaa heidänomaa suuruuttaan (esimerkiksi kun ihmiset laitattavat marmorisiapilarikäytäviä tai marmorilattioita ei niin paljon sen takia ettähe pitäisivät marmorin väristä tai nauttisivat marmorilattiallakävelemisestä, vaan siksi, että moiset käytävät ja lattiat maksavatpaljon rahaa ja eroavat kaikkien silmissä tavallisista yksinkertaisistakivikäytävistä ja puulattioista); — mikäli se viettelee ihmisiäpanemaan suurempaa merkitystä puvun, käytöstavan ja ulkomuodonviehättäväisyydelle kuin aineen ja sydämen arvolle, ja pitämään hyvinlausutusta sanasta enemmän kuin todesta sanasta, huolitellustaesiintymistavasta enemmän kuin vilpittömästä ja hienosti muodostuneistakasvoista enemmän kuin hyväntahtoisista, — ja kaikessa muussaantamaan tavan ja näön vallita ikuisen totuuden kustannuksella; —mikäli lopuksi tuo korkeampi kasvatus kehittää tunteen synnynnäisestäerilaisuudesta eri luokkien välille ja johtaa siihen, että kaikkianiitä enemmän tai vähemmän halveksitaan, jotka eivät ole jollakinmäärätyllä yhteiskunnallisella arvo-asteella, niin ett'ei moukantunteita, iloja ja suruja pidetä minkään arvoisina hyvinkasvatetunihmisen tunteisiin ja suruihin verrattuina; — sikäli on kaikissanäissä erilaisissa suhteissa se tunne, jonka tuo "vapaamieliseksi"sanottu kasvatus herättää, ehdottomasti ja jyrkästi ristiriidassa jalontaiteen oikean käsityksen ja tajunnan kanssa.

7. Joka jokapäiväisessä elämässään totuttautuu etsimään vakaviapuolia kaikesta kuulemastaan ja näkemästään, on havaitseva näidenpuolien tahattoman mielikuvituksen vaikutuksesta esiintyvän itselleenniiden jaloimmissa yhdistelmissä, ja joka etsii vain pintapuolisuuttaja petollisuutta, hän näkee unissaan vain pintapuolisuutta japetollisuutta. [Aivan oikein. Harvat käsittävät, kuinka paljontärkeämpää olisi hillitä henkeänsä kuin pakottaa sitä ylenmääräiseentoimintaan. Melkein kaikki ihmiset ruoskivat hevosiaan näkemättä minnene vievät.]

II. MIELIKUVITUKSEN VOIMA JA TEHTÄVÄ.

Millä tavalla on ihminen oikeutettu käyttämään mielikuvitustansa,s.o. kykyään tajuta tai ajatuksin käsittää asioita, joita aistiteivät voi havaita? Sen ensimäisenä ja jaloimpana tehtävänä on olluthavaannollisesti loihtia silmiemme eteen seikkoja, joiden sanotaankuuluvan meidän tulevaan elämäämme tai näkymättöminä ympäröivän meitänykyisessä olotilassamme. Se on annettu meille, jotta me voisimmekuvitella taivaaseen, maahan ja mereen suuret joukot ikäänkuin ainaläsnäolevia todistajia — vanhurskaiden sieluja, jotka odottavatmeitä; jotta me voisimme havaita taivaan asujanten suuren sotajoukonja löytää siitä ne, joiden seurassa me hartaimmin haluaisimme ollaijankaikkisesti; jotta me kykenisimme ikäänkuin näyssä katselemaanenkelten toimintaa ympärillämme ja näkemään tulivaunuja kaikkienvuorten huipuilla; mutta ennen kaikkea jotta me voisimme kuvitellaitsellemme ne tapahtumat ja seikat, joihin me olemme velvoitetutuskomaan ja jotta me voisimme ikäänkuin ruumiillisessa muodossa ollaläsnä jokaisessa muistiinmerkityssä kohdassa Vapahtajan elämää. Sentoisena, tavallisena tehtävänä on johtaa meitä tajuamaan muidenkertomusten tapauksia ja pakottaa niitä uudelleen muuttumaannäkyväisiksi, niin että ne tekevät meihin saman vaikutuksen kuin josolisimme ne omin silmin nähneet; sekä elämän vähäpätöisemmissä oloissasaattaa meitä kokoamaan suurimman mahdollisen ilon siitä hyvästä, jokaon ulottuvillamme, yhdistämällä siihen onnellisia lisiä, ja kaikessapahassa, joka meitä ahdistaa, vähentää onnettomuutta tuomalla mieleemmemuiden iloisempien hetkien muiston; kuin myöskin sattuvasti ilmaistajärjen totuuksia vertauksen, kuvan tai henkilöllisentämisen muodossa,jotka siten painavat nuo totuudet mahdollisimman syvälle sydämeemme;ja lopuksi on mielikuvituksen tehtävänä, kun sielu on perin väsynyt,elähyttää sitä sellaisella viattomalla leikillä, joka parhaiten sointuuluonnon esineiden houkutteleviin ääniin ja joka sallii sen vaikenevankauneuden sijasta joutua elävään seuraan ja omiksi iloikseen loihtiakeijukaisia nurmikentille ja vedenneitoja aaltojen helmaan.

9. Mutta näin kunnioittaessamme mielikuvituksen voimaa ja taidetta,älköön kukaan meistä halveksiko muistin voimaa ja taidetta.

Ottakoon lukija vakavasti harkitakseen, mitä hän haluaisi antaa siitä,että hänellä vain silmänräpäyksenkin ajaksi olisi voima pysyttääsellaisinaan edes muutamia niistä viehättävistä näyistä, jotka niinusein ilmestyvät hänelle vain samassa kadotakseen: haihtuva pilvi,väräjävä lehti, kiitävä varjo; pakottaa kiehuva vaahto pysähtymäänaallon harjalle ja viri alituisesti karehtimaan järven pinnalla; javiedä mukanaan ei vain hämäryyttä tai heikkoa auringonpilkkua (vaikkasekin jo on kaunista), vaan mukailun, joka ei näyttäisi vain mukailulta— mutta joka olisi todellinen, täydellinen kuva elämästä. Tai ottakoonhän mieluummin huomioonsa (sillä siten ei saateta moisen voimanylevyyttä riittävästi ilmaista), että se itse asiassa merkitsisi kykyämilloin tahansa siirtyä määrättyyn ympäristöön — lahja niin suuri,että sen voi saada osakseen vain ruumiista vapautunut henki; lisäksiotaksukoon hän, ett'ei tämä taikakyky käsittäisi ainoastaan nykyistäaikaa, vaan myös menneisyyden ja että se tekisi meille mahdolliseksitunkeutua niin sanoaksemme sellaistenkin ihmisten ruumiilliseenolemukseen, jotka ammoin ovat tuhaksi rauvenneet; tarkastella heitätoiminnassa ikäänkuin he vielä eläisivät, mutta edullisemmin ehdoinkuin milloinkaan oli suotu heidän ohimenevän elämäntyönsä näkijöille;katsella heitä aina mielemme mukaan pysähtyneinä silmänräpäykseneleeseen ja ilmeeseen ja seisovina jonkun suurtyön äärellä, hehkuvanaikomuksen kuolemattomuudessa. — Kuvitelkoon lukija, mikäli seon mahdollista, moista kykyä ja sanokoon sitten, tuleeko puhuakevytmielisesti taiteesta, joka sen meille antaa, vai tuleeko meidänpikemminkin puoleksi jumalallisena kunnioittaa lahjaa, joka saattaakoroittaa meidät aina enkelten tasalle ja antaa meille aavistuksenheidän autuudestaan.

10. Minä luulen, että paras todistus totisesti suuresta miehestä onhänen nöyryytensä. Minä en tarkoita nöyryydellä epäilystä omastavoimastaan tai pelkoa lausua vakaumustansa julki, vaan oikeatakäsitystä suhteesta, joka vallitsee sen välillä, mitä hän voi tehdäja sanoa ja sen välillä, mitä muu maailma tekee ja sanoo. Kaikkisuuret miehet eivät ainoastaan ymmärrä asiaansa, vaan tietävät myöstavallisesti, että he sen ymmärtävät; eivätkä he ole oikeassa vainpääasiallisiin mielipiteisiinsä nähden, vaan he tietävät lisäksiolevansa niihin nähden oikeassa; mutta eivät he sen tähden nostaitsestänsä suurta melua. Arnolfo tietää kykenevänsä rakentamaan kauniintuomiokirkon Firentseen; Albrecht Dürer kirjoittaa tyynesti henkilölle,joka löytää virheitä hänen teoksistaan: "Sitä ei voida paremmin tehdä";sir Isaac Newton tietää ratkaisseensa parisen ongelmaa, jotka olisivatpanneet kaikkien muiden päät pyörälle; mutta he eivät odota, ettäheidän kanssa-ihmisensä sen takia lankeaisivat maahan ja palvoisivatheitä. Heillä on omituinen tunne voimattomuudestaan, ja he tajuavat,ett'ei suuruus ole heissä, vaan että se vaikuttaa heidän kauttansa— ett'eivät he olisi voineet muuta tehdä eivätkä muuta olla kuinmiksi Jumala oli heidät määrännyt; ja he näkevät jotakin jumalaista jaJumalan luomaa jokaisessa ihmisessä ja ovat rajattoman, houkkamaisen,uskomattoman sääliväisiä.

11. Mikäli saatan havaita, on olemassa muuttumattomana lakinase, että suurimmat miehet, olkootpa he sitten runoilijoita taihistoriankirjoittajia, elävät kokonaan omassa ajassaan ja että heidänteostensa tärkeimmät hedelmät ovat peräisin juuri heidän omaltaajaltaan. Dante kuvaa kolmannentoista vuosisadan Italiaa; Chaucerneljännentoista vuosisadan Englantia; Masaccio viidennentoistavuosisadan Firentseä; Tintoretto kuudennentoista vuosisadan Venetsiaa;mutta he eivät kiinnitä lainkaan huomiotaan aikavirheisiin jakaikenlaisiin pienempiin erehdyksiin, koska he ovat aina houkutelleetelävän totuuden esiin oman elävän aikansa tarkastelusta. Kunsanotaan Shakespearen kirjoittaneen mestarillisia historiallisianäytelmäkappaleita aiheista, jotka kuuluvat menneisiin vuosisatoihin,vastaan minä, että ne ovat mestarillisia näytelmäkappaleitajuuri siksi, ett'ei niissä ole vähintäkään huomiota kiinnitettyvuosisatoihin, vaan että niissä huokuu elämä, jonka kaikki ihmisettunnustavat kaikkien aikojen ihmiselämäksi — eikä siksi, ettäShakespeare pyrki julistamaan yleismaailmallisia totuuksia, vaan siksi,että hän rehellisesti ja täydellisesti niiden ihmisten mukaan, jotkaelivät hänen ympärillään, kuvaili ihmisluontoa, joka itse asiassa onaina sama — koska viidennentoista vuosisadan konna sielun ja sydämenpuolesta oli aivan samaa lajia kuin on konna yhdeksännellätoistavuosisadalla ja kuin oli konna kahdennellatoista vuosisadalla; janiin ikään muistuttaa kunniallinen ja ritarillinen mies suurestimuita kunniallisia ja ritarillisia miehiä millä ajalla tahansa.Tähän nähden on moisen suuren ihanteellisen taiteilijan teos ainayleismaailmallinen; ei siksi, ett'ei se ole muotokuva, vaan siksi,että se on täydellinen muotokuva, täydellinen aina sydämen sopukoihinasti, sydämen, joka pysyy samana läpi kaikkien aikojen; kun sitävastoin heikon ihantelijan teos ei ole yleismaailmallinen, ei siksi,ett'ei se ole muotokuva, vaan siksi, että se on vain puolinainenmuotokuva — ulkokuoresta,

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 20
Comments (0)
Free online library ideabooks.net