» » Dwight L. Moody Hänen elämänsä ja vaikutuksensa

Dwight L. Moody Hänen elämänsä ja vaikutuksensa

Dwight L. Moody
Hänen elämänsä ja vaikutuksensa
Category:
Title: Dwight L. Moody Hänen elämänsä ja vaikutuksensa
Release Date: 2018-10-25
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 32
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 27

Project Gutenberg's Dwight L. Moody, by William Moody and Davenport Northrop

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States andmost other parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the termsof the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'llhave to check the laws of the country where you are located before usingthis ebook.

Title: Dwight L. Moody Hänen elämänsä ja vaikutuksensa

Author: William Moody
        Davenport Northrop

Translator: Akseli Skutnabb

Release Date: October 25, 2018 [EBook #58161]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DWIGHT L. MOODY ***

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

DWIGHT L. MOODY

Hänen elämänsä ja vaikutuksensa

Kirj.

William Moody

ja

T:ri Davenport Northrop

Suomensi

Akseli S.

Kuopiossa,C. J. Bergströmin kustantama,1901.

SISÄLLYS:

1. Hänen aikaisempi elämänsä Northfieldissä. 2. Työskentely ja kääntyminen Bostonissa. 3. Hänen aikaisempi uransa Chicagossa. 4. Miten hän tuli jättäneeksi toimensa kauppa-alalla. 5. Työskentely saarnaajana ja seurakunnan johtajana Chicagossa. 6. Miten Mr. Moody valmistautui saarnoihinsa. 7. Sota Pohjois- ja Etelävaltioiden välillä. 8. Työskentely Farwell Hall'issa. 9. Mr. Moodyn ensimmäinen käynti Englannissa ja mannermaalla 1867.10. Mr. Moodyn ja Mr. Sankeyn ensimmäinen kohtaaminen.11. Chicagon palo ja sitä seuraava aika.12. Toinen käynti Englannissa 1872.13. Suuri sotaretki Englantiin Mr. Sankeyn seurassa, 1873-75.14. Moody- ja Sankey-laulukirjojen synty.15. Palaaminen Amerikaan. Seitsemänkymmenen luvun suuret kokoukset.16. Mr. Moody evankelistana. Hänen parhaimmat ominaisuutensa ja menettelytapansa.17. Mr. Moody kansalaisena ja naapurina jokapäiväisessä elämässä Northfieldissä.18. Mr. Moodyn käynti Pyhällä maalla.19. Kuoleman edessä Atlantilla.20. Mr. Moody perhepiirissään.21. Viimeinen evankeelinen lähetysretki.22. Kruunauspäivä.23. Hautajaisjuhlallisuudet.24. Muistojumalanpalvelukset.25. Hajanaisia muistoja Mr. Moodyn elämästä.26. Muutamien ystävien lausuntoja.

ENSIMMÄINEN LUKU.

Hänen aikaisempi elämänsä Northfieldissä.

"Jonakin päivänä tulette sanomalehdissä lukemaan, että D. L. Moodyitäisestä Northfieldistä on kuollut. Vaan älkää uskoko sanaakaan siitä!Sinä hetkenä olen oleva elävämpi kuin mitä nyt olen. Olen mennytkorkeammalle — siinä koko asia. Olen siirtynyt tästä savimajastaasuntoon, joka on kuolematon, ruumiisen, johon ei kuolema voi koskea,jota ei synti voi tahrata, ruumiisen, joka on hänen oman kirkastetunruumiinsa kaltainen. Minä synnyin lihaan v. 1837. Minä synnyinHengestä v. 1856. Se, mikä on lihasta syntynyt, kuolkoon; se mikä onHengestä syntynyt, on ikuisesti elävä".

Nämä ovat D. L. Moodyn sanat — hänen oma sepittämänsä — muutamiinharvoihin sanoihin puheltu elämäkertansa. Hänen lihaan syntymisensä,joka tapahtui 5 p. helmikuuta 1837 ja hänen poismenonsa Kristuksenkanssa olemaan, mikä tapahtui 22 p. joulukuuta 1899, välinen aikasisältää useampia ja erilaisempia kokemuksia, kuin mitä ylipäänsä yhdenihmisen osalle sattuu, mutta hänen luja vakuutuksensa aina viimeiseenasti oli, että kun taivaan portit aukenivat, päästäisivät ne hänet vaanlaajempaan ja uskollisempaan Jumalansa ja Vapahtajansa palvelukseennäkymättömissä maailmoissa.

Jumalan armon voimasta hän oli se, mikä hän oli, mutta sitä lähinnä olihänen äidillään suuri vaikutus hänen elämäänsä. Betsy Holton syntyi 5p. helmikuuta 1805. Hän oli syntyisin vanhasta puritaanilaisesta [eräsuskonlahko. Suoment. muist.] perheestä, joka jo 1673 oli asettunutNorthfieldiin asumaan. Hän meni 3 p. tammikuuta 1828 avioliittoon EdwinMoodyn kanssa, joka oli ammatiltaan muurari. Heillä oli Northfieldissähauska koti sekä pari tynnyrinalaa maata. Seitsemän lasta syntyi heidänavioliitostaan, joista Dwight Lyman, syntynyt 5 p. helmikuuta 1837, olikuudes.

Toukokuun 28 p. 1841 oli pikku Dwight koulussa. Eräs naapureistapisti päänsä ikkunasta sisään ja kysyi, oliko siellä ketään EdwinMoodyn lapsista, kertoen samalla, että heidän isänsä vastikään oliäkkiä kuollut. Hän oli saman päivän aamuna tavallisuuden mukaanmennyt työhönsä, mutta äkkinäiset tuskat kyljessä pakoittivat häntäpalaamaan kotiin lepäämään. Noin kello 1 ajoissa päivällä meni hänhorjuen vuoteensa luo, jonka viereltä hän jokunen hetki myöhemminlöydettiin kuolleena, ikäänkuin rukoukseen polvistuneena. Isän kuolemaoli ensimmäinen tapaus, jonka Dwight muisti. Hän ei muistanut mitäänhautaustilaisuudesta, mutta mieltä jännittävä äkkinäinen kuolema olitehnyt lähtemättömän vaikutuksen häneen.

Leski jäi tukaliin olosuhteisiin, mutta tämä vaan kehitti hänenlujaa ja urhokasta luonnettaan. Hänen vanhin lapsensa oli ainoastaankolmentoista vuoden ikäinen. Kuukausi miehen kuoleman jälkeen syntyivielä kaksoset, Isä oli kuollessaan vararikkotilassa, ja saamamiehetottivat melkein kaikki. Äidillä ei toimeentulonsa nähden ollut ketään,johon hän olisi luottanut. Kun naapurit joskus tulivat hänen luokseenkehoittaen häntä panemaan lapset oppiin, tapasi hän vastata:

"Ei niinkauvan kun minulla on nämä molemmat kädet".

"Mutta", jatkoivat he, "tiedättehän ettei yksinäinen vaimo voikasvattaa seitsemää poikaa. Niiden tie tulee päättymään joko vankilassatai nuora kaulassa".

Äiti teki ahkerasti työtä, eikä ainoakaan hänen lapsistaan joutunutvankilaan, eikä myöskään kenkään niistä kuollut naru kaulassa.

"Jos jokaisella olisi sellainen äiti kuin tuo äiti", lausui Mr. Moodytämän haudalla, "jos maailmaa kasvattaisi tämänlaiset äidit, niin eivankiloita tarvittaisi". Eräänä aamuna kovan lumituiskun jälkeen,täytyi hänen pidättää lapset vuoteessa kouluun meno-aikaan asti, kunhänellä ei ollut puita millä huonetta lämmittää.

Hän oli lastensa läsnäollessa aina leikkikäs ja iloinen, mutta ensivuotena miehensä kuoleman jälestä itki hän itsensä uneen joka-ikinenilta. Surut ajoivat häntä Jumalan luo, ja hän riippui Hänenlupauksissaan leskille ja orvoille.

Moodyn lapsille oli koti kieltäymyksistä huolimatta suloisin paikkamaan päällä, ja niinkauvan kun tämä sama äiti vielä oli elossa tässäsamassa kodissa, joka nyt oli kaikilla mukavuuksilla, joita hän taisitoivoa, varustettu, veti se Dwightin ja muut lapset rakkauden vahvoillasiteillä sinne.

Dwightin aikaisempi elämä ei pääpiirteissään sanottavasti eronnutpoikien elämästä yleensä Uudessa Englannissa. Hän jatkoi talvellakoulunkäymistään ja oppi päätöslaskua ja hieman algebrata. Kesäsinantautui hän jonkun palvelukseen. Ensi kerran hän tienasi rahoja sillä,että hän paimensi muutamia naapurin lehmiä ulkona laitumella eräälläläheisellä kalliolla; siitä työstä hän sai yhden centin päivässä.

Löytyy monta pientä kertomusta, jotka todistavat Dwightin leikkisyyttäja rakkautta viattomaan pilaan, mitkä ominaisuudet hän vähentymättöminäsäilytti loppuun saakka. Ne todistavat myös hänen taitoaan saadatoisten johto haltuunsa, mikä olikin niin kuvaava piirre hänenmyöhemmälle elinuralleen.

Erään lukukauden lopettajaistilaisuutena piti poikien lausua joitakinrunoja ja esittää muutamia dialoogeja. Dwight valitsi MarkusAntoniuksen puheen Caesarin ruumiin ääressä. Hän toi mukanaan eräänlaatikon, joka oli kuvaavinaan ruumisarkkua ja asetti sen pöydälle.Kuulijakunta, jonka muodosti paikkakunnan papit, kouluneuvosto,opettajat, lasten vanhemmat ja ystävät, kyyneltyivät hänen esitelmäänsäkuullessaan. Yhtäkkiä kohotti hän laatikon kantta vielä viimeisenkerran katsoakseen Caesaria, silloin — hyppäsi kissa laatikosta.

"Schas"! huusi Dwight. Yleinen nauru seurasi.

Jotkut pojista kantoivat eräänä iltapäivänä pientä tynnyriäviinitehtaalle, vaan kun eivät tahtoneet, että heitä huomattaisiomenaviiniä päivännäöllä kantamassa, panivat he sen syrjään, tullakseenmyöhemmin sitä sieltä noutamaan. Dwight oli tarkastellut heitä, ja kunpojat olivat menneet matkaansa, otti hän tynnyrin ja kantoi sen kotiin.Yksi Dwightin veljistä jatkoi pilaa — kaatoi omenaviinin astiasta jatäytti sen etikalla. Iltasta syötäessä asetti Dwight juhlallisestiastian pöydälle, täytti lasin ja lausui:

"Georg Washingtonin malja".

Itse hän enimmän nautti pilasta.

Erään kerran kirjoitti hän ilmoituksen raittiuskokouksesta, joka tulisipidettäväksi koulutalolla, määräsi päivän ja kirjoitti ilmoituksenalle väärennetyllä käsialalla erään tunnetun diakoonin nimen. Joukkokuulijoita saapui, mutta ei ketään puhujaa näkynyt.

Hänen koulupiirissään oli kaksi eri puoluetta olemassa. Toinen puolueväitti, että oli mahdoton pitää poikia kurissa ilman keppiä, ja hepitivät opettajaa, joka toimi heidän mielipiteittensä mukaisesti.Toinen puolue vaati, että poikia on ohjattava rakkaudella. Taistelujatkui, mutta vihdoin eräänä vaalipäivänä hävisi edellinen puolue, jajälkimmäinen pääsi valtaan. Pojat kertoivat toisilleen, että heilläsinä talvena oli ihana aika edessään. Ruumiinrangaistusta ei enää olisiolemassa, heitä hallittaisi vaan rakkaudella.

Eräs opettajatar oli valittu koulun johtajattareksi, ja hän avasi senrukouksella. Pojat eivät milloinkaan olleet sellaista ennen nähneet;se vaikutti syvästi heihin, erittäinkin kun hän pyysi armoa ja voimaaohjatakseen koulua rakkaudella. Koulunkäynti jatkui monta viikkoa,mutta mitään keppiä eivät pojat nähneet.

Dwight, joka oli kaikessa johtajana, rikkoi ensimmäiseksi koululain.Opettajatar käski häntä jäämään jälelle toisten mentyä. Dwight luuli,että keppi jälleen otettaisi esiin ja oli senvuoksi niskoittelevallamielialalla. Opettajatar otti hänet erikseen, istui hänen viereensä jarupesi puhelemaan ystävällisesti hänelle. Tämä tuntui pahemmalta kuinkeppi, eikä Dwight siitä laisinkaan pitänyt. Opettajatar lausui:

"Olen päättänyt, että ellen voi hallita koulua rakkaudella, niin jätänsen mieluummin. En tahdo mistään rangaistuskeinoista tietää. Josminusta pidät, niin koeta pitää koulun lait".

Rakkaus voitti pojan, ja hänestä tuli tämän opettajattaren lujaliittolainen.

Hänen vanhemmat veljensä koettivat ansaita rahoja "affääreillä",erittäinkin hevoskaupoilla. Dwightiinkin tarttui kuume. Kuuluisintällaisista affääreistä, joka on muistissa säilynyt, oli se, kun hänsitoutui tekemään työtä eräälle naapurille kokonaisen kuukauden,palkaksi tästä piti hänen saaman erään kuolleen hevosen nahan.Mutta kun hän oli sopimuksensa täyttänyt, huomattiinkin nahkakelpaamattomaksi.

Kun hän oli noin kymmenen vuoden vanha, tapahtui jotakin, jota hänmyöhemmin tapasi kiitollisuudella kertoa. Eräs hänen vanhemmistaveljistään läksi kaksitoista peninkulmaa sieltä sijaitsevaanGreenfieldin kaupunkiin, jossa hänen piti käydä koulua ja ylläpidokseenpalvella eräässä kaupassa. Mutta hän tunsi itsensä niin yksinäiseltä,ja hankki senvuoksi Dwightillekin siellä paikan. Tämän tapahtuman kuvaaparaiten Mr. Moodyn omat sanat:

"Muutamana kylmänä marraskuunpäivänä saapui veljeni kotiin ja kertoi,että hänellä oli minulle paikka. Minä sanoin, etten tahtonut sinnemennä; mutta kun asiasta oli keskusteltu, päätettiin että niintapahtuisi. Se yö oli pitkä. Seuraavana aamuna läksimme matkaan. Memenimme ylös mäelle ja katsoimme vielä kerran tuota vanhaa rakennusta.Siihen istuimme alas ja itkimme. Minä luulin, että tämä oli viimeinenkerta kuin näin vanhaa kotiani. Itkin koko matkan Greenfieldiin.Siellä esitti veljeni minut eräälle vanhalle ukolle, joka oli niinvanha, ettei hän voinut lypsää lehmiään eikä toimittaa tehtäviään, jasenvuoksi piti minun juosta hänen asioillaan, lypsää hänen lehmiäänja käydä koulua. Katsoin ukkoa ja näin, että hän oli kiukkuinen.Tarkastelin kauvan hänen vaimoaan ja päätin, että tämä oli vieläkiukkuisempi kuin ukko. Viivyin siellä tunnin, se tuntui minustaviikolta. Silloin menin veljeni luo ja sanoin:

"'Aijon mennä kotiin'.

"'Miksi niin?'

"'Minun on koti-ikävä'.

"'Mitä joutavia, siitä kyllä pääset jonkun päivän kuluttua'.

"Hän sanoi: 'Tulet eksymään, jos nyt lähdet kotimatkalle, kohta tuleepimeä'.

"Silloin peljästyin ja lausuin: Minä menen huomenna, kun päivä koittaa".

Hän vei minut erään puoti-ikkunan luo, jossa oli muutamia linkkuveitsiäja muita tavaroita, ja koetti huvittaa minua. Vaan mitä huolin minänoista vanhoista linkkuveitsistä. Minä tahdoin takaisin kotiin äitinija veljieni luo. Tuntui kuin sydämmeni olisi ollut tuskasta haljeta.

"Samalla lausui veljeni: Dwight, tässä tulee mies, joka antaa sinullecentin".

"Mistä sinä sen tiedät?" kysyin minä.

"Hän antaa, katsos, centin jokaiselle uudelle pojalle, joka tuleekaupunkiin".

"Pyyhkäsin kyyneleet pois silmistäni, sillä en tahtonut, että tuo miesnäkisi minun itkevän, ja kävelin sitte aivan keskellä jalkakäytävää,etten voisi jäädä häneltä huomaamatta, ja pidin katseeni suoraan häneentähdättynä. Muistan vielä, miltä tuo vanha mies näytti, tullessaanhorjuvin askelin pitkin jalkakäytävää. Oi, miten hänellä oli valoisat,iloiset ja auringonpaisteiset kasvot! Tullessaan luokseni, pysähtyihän, otti hatun päästäni, pani kätensä pääni päälle ja virkkoiveljelleni:

"Tämä on uusi poika, joka on kaupunkiin saapunut, vai kuinka?"

"Niin on, herraseni; hän on juuri tänään saapunut".

"Pidin häntä silmällä ja katsoin, pistäisikö hän kättään taskuun.Ajattelin tuota lanttia. Mutta hän rupesi puhelemaan minulle niinystävällisesti, että unohtui kaikkityyni. Hän kertoi minulle, ettäJumalalla oli ainokainen Poika, että hän lähetti hänet tänne alas jaettä pahat ihmiset tappoivat hänen. Hän sanoi, että Hän kuoli minunkintähteni.

"Vain viisi minuuttia hän puhui, mutta hän voitti minun kokonaan.Pidettyään pienen puheensa minulle, pisti hän kätensä taskuun javeti sieltä esiin ihkasten uuden, vanhanaikaisen centin, tuollaisenvaskicentin, joka oli aivan kultaisen näköinen. Sen antoi hän minulle.Luulin sen olevan kullasta, arvaatte, että pusersin sitä lujastikourassani. En sitä ennen enkä sittemmin ole milloinkaan tuntenutitseäni niin rikkaaksi. En tiedä, minne se raha joutui. Olen aina ollutsiitä pahoillani, etten tallettanut sitä, mutta vielä tänään ikäänkuintunnen tuon vanhan miehen käden pääni päällä. Viisikymmentä vuotta onsiitä kulunut, mutta vieläkin voisi kuulla noiden ystävällisten sanojensoinnun. En milloinkaan unohda sitä tekoa".

Ennenkuin Dwight oli ollut montakaan päivää Greenfieldissä, joutuihän pahaan pulaan, kun hän meni soittamaan erästä ovikelloa. Kunhäneltä kysyttiin, miksi hän niin teki, vastasi hän, ettei hän ollutmilloinkaan nähnyt ovikelloa ja halusi sentähden tietää, kuuluisiko sekadulle asti.

Kuudentoista vuotiaana, kun Dwightia vielä katsottiin pieneksipojaksi, otettiin hän eräänä iltana mukaan erääseen kokoukseenmolemminpuoliseksi rakennukseksi, jossa kaupungin kansa keskustelijostakin kysymyksestä, Kokouksen loppupuolella, kun tunteet olivatkorkeimmillaan, nousi Dwight puhumaan ja todisti muutamilla suoraanlausutuilla, asiaa koskettavilla sanoilla, että heikomman puolueenmielipide oli oikea, ja sai sen kautta kokoukselle kokonaan toisensuunnan. Hän valittiin heti yksimielisesti seuraavan kokouksenjohtajaksi ja tunsi itsensä ylpeäksi, mennessään kotiin.

Aineekseen tulevassa kokouksessa valitsi hän: "Ne vääryydet, joidenalaisina intiaanit ovat". Hän kirjoitti puheen, jonka piti kestämänkymmenen tai viisitoista minuuttia, ja monena päivänä kuuli hänenäitinsä, miten hän asteli edestakaisin makuuhuoneessaan, ulkomuistissaläpikäyden tätä puhettaan.

Kun hän vihdoin esiintyi puhujalavalla, lausui hän ensimmäiset lauseet,mutta levottomuutensa tähden petti hänen muistinsa hänet ja hänenpuheensa loppui yht'äkkiä seuraavilla sanoilla:

"Intiaanit marssivat pohjoisnavalle, ja siellä he jäätyivät kankeiksikuin puntarit".

Monta vuotta sen jälkeen lohdutti hän erästä oppilasta MountHormonissa, jolta oli paljon odotettu, mutta joka hämmentyipäättäjäispuheessaan, seuraavilla sanoilla:

"Älkää siitä huoliko! Minäkin hämmennyin kun ensi kerran koetin.
Seuraavalla kerralla onnistutte paremmin".

Lukija luonnollisestikin kai kysynee, osoittiko Dwight lapsuutensaaikana erityisempiä taipumuksia hengelliseen suuntaan. Vastaus onkieltävä.

Hänen äitinsä oli hurskas vaimo — hän omasi tuollaisen hiljaisen,voimakkaan uskonnon, joka Uudelle Englannille on merkillinen. Hänkuului silloin unitaareihin [unitaarit ja kongregationalistat,uskonnollisia suuntia Amerikassa. Suoment. muist.], mutta olimaltillisempaa puoluetta eikä uskonnossaan huomattavasti eronnutoikeauskoisista kongregationalisteista. Mutta tähän aikaan ei hän vieläkokemuksessa

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 27
Comments (0)
Free online library ideabooks.net