» » Elämän keväässä Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan

Elämän keväässä Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan

Elämän keväässä
Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan
Category:
Title: Elämän keväässä Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan
Release Date: 2018-10-30
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 34
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 13

The Project Gutenberg eBook, Elämän keväässä, by ElisabethKuylenstierna-Wenster, Translated by Rob. A. Seppänen

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Elämän keväässä Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan

Author: Elisabeth Kuylenstierna-Wenster

Release Date: October 30, 2018 [eBook #58203]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ***

E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen

ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ

Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan

Kirj.

ELISABETH KUYLENSTIERNA-WENSTER

Suomentanut

Rob. A. Seppänen

Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1920.

SISÄLLYS:

    I. Eva-täti.
   II. Ensimmäinen päivä.
  III. Päivänpilkkeet.
   IV. Eräs käynti ja sen seuraukset.
    V. Heleänvärinen leninki.
   VI. Lucia-juhla.
  VII. Odottamaton kohtaus.
 VIII. Rekiretki.
   IX. Eräs uusi tuttavuus.
    X. "Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!"

I

Eva-täti.

Joskus tapahtuu, että maailmannaiset keskittävät parhaimmat voimansaja toimintahalunsa, joka ennen on harhaillut minkä missäkin,siihen ajankohtaan, jolloin he muuten unohtuisivat kuten muutkinkuihtuneet kukat. Tällainen henkilö oli hyvin komea, paljon lukenutja matkustellut sekä koti- ja ulkomailla ihailun esineenä ollutleskivapaaherratar Löwesköld.

Maailmansota oli pakottanut hänet jäämään Ruotsiin koko vuodeksi, muttatästäpä pakosta tulikin se gordilainen solmu, jonka hänen valveutunuttarmonsa äkillisen voimakkaasti katkaisi. Hän omisti yhden niitävanhoja, kauniita huviloita, joista osa Östermalmin kaupunginosaaaikoinaan oli tunnettu yhtenä Tukholman viehättävimpiä paikkoja.Hienon, valkean talon ympärillä levisi hyvin hoidettu puutarha, missäpuut herättivät kunnioitusta vanhuudellaan ja muhkeudellaan ja missäkukat viihtyivät niin hyvin, että ne puhkesivat näkyviin lumesta jomaaliskuussa ja pysyivät useimmiten elossa marraskuuhun, vieläpätoisinaan jouluunkin saakka.

Vapaaherratar oli liikkunut viidenteenkymmenenteen ikävuoteensa astikorkeissa, komeissa huoneissa (puoli vuotta avioliitossa oltuaanhän oli täällä joutunut leskeksi) eikä ollut kertaakaan tullutajatelleeksi, että niitä saattoi käyttää muuhunkin kuin loistaviinjuhliin. Hän oli aina ottanut vastaan ulkomaisia ystäviään rakkainavierainaan ja seurustellut mannermaan eurooppalaisten kanssa niinäkinlyhyinä aikoina, jolloin hän oli kotimaassa.

Sodan puhkeamisesta saakka oli hänen luonaan ollut eräskasvatuslaitoksen johtajatar Dresdenistä ja kaksi ranskatarta, toinentaidemaalari, toinen pianotaiteilija, ja nämä kolme muukalaista olivatensimmäiset, jotka saivat kuulla vapaaherrattaren ajatusjuoksunpäätöksen.

"Minä tahdon saada aikaan jotakin hyödyllistä yksinäisessä elämässäni",sanoi hän. "Olen tottunut elämään suurellisesti ja näkemäänpaljon ihmisiä ympärilläni, ja sitäpaitsi minä kaipaan iloista jahyödyllistä toimintaa. Mieleni tekee perustaa sivistävät oppikurssitnuorille tytöille, jotka ovat päättäneet koulunkäyntinsä. Ennen onruotsalaiset tytöt aina lähetetty ulkomaille. Nyt se on vaikeaa. Useattuttavistani ovat päivitelleet, mihin he lähettäisivät tyttärensäjuuri sinä vuonna, jolloin nämä eivät tiedä, mihin olisi antauduttava.Seitsemälle nuorelle on tilaa tässä huvilassa. Toisin sanoen saa kaksimakuuhuoneensa piharakennuksessa. He saavat oppia kieliä, musiikkia,piirustusta ja muita yleisiä sivistäviä aineita ja sitäpaitsi tunteaolevansa viihtyisässä kodissa Eva-tädin luona. Ikä voi mieluimmin ollakuudentoista ja yhdeksäntoista välillä ja perhesuhteet sellaiset, ettänuo kasvattini käsittävät minun kodissani vallitsevat tarkoitusperät jamaailmankatsomuksen. Kysymyksessä ei ole mikään armeliaisuustoiminta,vaan miellyttävä askartelu itselleni ja rattoisa ja hyödyllinenajanvietto noille seitsemälle valitulle."

Näillä sanoilla oli perustus laskettu, ehdotuksen hyväksyivätinnostunein mielin sekä fräulein Stock että mademoiselles Renard.Laadittiin työjärjestys. Kaikki kolme ulkomaalaista naista tarjoutuivatantamaan opetusta, lisäksi hankittiin eräs mrs Faith, eräs fil.tohtori Krabbe ja eräs koulukeittiöopettajatar, jotka saisivat hoitaamäärättyjä tunteja.

Ilmoittaminen ei ollut tarpeen. Tarjokkaita ilmaantui joka taholta,niin että vapaaherrattaren oli pakko valita ne, jotka hän katsoisoveliaiksi.

Tukholmalaisia tyttöjä hän ei tahtonut ensinkään. Hänen mielensä tekiolla äidin sijaisena nuorille. Hän piti niin sydämellisesti näistänuorista tahdoista ja rohkeista sydämistä, jotka ikävöivät ensimmäistäkohtalonsysäystä, tahi jotka huolettomasti syöksyivät elämänaurinkoisiin aaltoihin, pelkäämättä äkkiä pudottavia syvänteitä.

Syyskuun viidentenätoista päivänä oli tyttöjen määrä saapua, edellisenäiltana vapaaherratar tarkasti vielä kerran nimiluettelon ja ne muutamatreunamuistutukset iästä ynnä muusta, jotka hän kustakin oli tehnyt.

Sonja Thomas, yhdeksäntoistavuotias, menee aikaisin kihloihin janaimisiin. Haluaa oleskella Tukholmassa vaihtelun vuoksi, oppia yhtäja toista, mutta ei mitään vakavasti. Tulee vanhasta, varakkaastagöteborgilaisesta kodista. Ainoa lapsi.

Maud Rydeman, kahdeksantoistavuotias, tilanomistajan tytärskoonelaisesta herraskartanosta, nuorin kahdeksasta sisaruksesta.Tuntuu vallattomalta ja laiskalta. Vanhemmat antavat ymmärtää, etteivätenää kykene pitämään häntä kurissa, mutta että he odottavat hänestäkaikkea hyvää aikaa myöten.

Mary Ehrestierna, kahdeksantoistavuotias. Ollut jo monessamukana. Suuri suku Tukholmassa. Äiti oleskelee parantolassa, isä,everstiluutnantti, harjoittaa strateegisia tutkimuksia sotaakäyvissämaissa. Tyttö säädyllinen, mutta vähäpätöinen. Kuitenkin tavattomanmusikaalinen. Kaksi veljeä.

Astrid Tolling, seitsentoistavuotias. Kirkkoherran tytärItägöötanmaalta, hyväpäinen, aikoo opiskella kuvanveistoa. Iloinen,luonnollinen ja terhakka. Varmasti erinomainen toveri. Kolme veljeä,kaikki Upsalan yliopistossa.

Barbro Berting, kahdeksantoistavuotias, näyttää nuoremmalta. Isäleski. Tyttö tulee isoäitinsä, vapaaherratar Stiernuddin luota.Naimisissa oleva sisar Tukholmassa. Barbro kiintynyt kirjallisuuteen.

Märta Agnell, kahdeksantoistavuotias. Vanhemmat asuvat Berliinissä,isä suuren sähköyhtiön johtaja. Märta aikoo olla Tukholmassakevääseen, jolloin hän ja hänen sisarensa, joka opiskelee sairashoitoaKöpenhaminassa, lähtevät matkalle tavatakseen muun perheen eräässäsaksalaisessa kylpylaitoksessa. Märtasta näkyy tulevan tyypillisenhyvä ja uskollinen perheenemäntä. Hän aikoo sitäpaitsi suorittaalastentarha-kurssin.

Minka Rozinsky, kuusitoistavuotias, slaavilaista syntyperää.Isä kaatunut sodassa. Äidillä, leskellä, viisi lasta. Oleskeleesatunnaisesti neljän nuoremman kanssa Bergenissä erään norjalaisenystävättärensä luona. Minka taitaa päästä erään rikkaan englantilaisensukulaisen ottotyttäreksi, kun Rozinskyn perhe on sodan takia joutunuttuuliajolle. Kaikki heidän suuret maatilansa ovat poltetut tai muutenhävitetyt.

Eva-täti pani muistikirjansa pois ja nyökkäsi miettivästi. Hänentehtävänsä ei ollut helppo. Nuoret ovat sekä arvostelevia ettävaativaisia ensimmäisinä kukkaanpuhkeamis-vuosinaan, kun he vieläluottavat itseensä ja maailmaan. Ja hän tahtoi, että Löwesköldinkasvatushoitola olisi enemmän kuin tavallinen koulu. Hän toivoi,että ne henkiset kyvyt, joita hän ryhtyi muokkaamaan, edes hiukansaisivat avaruuksien valoa tietoihinsa ja ajatuksiinsa menettämättänaisellisuutta, joka hänen mielestään oli kallisarvoinen aarre.Uusisuuntainen ei Eva-täti ollut tämän sanan helppotajuisessa,kuluneessa merkityksessä. Hän oli ollut mukana siinä ajassa, jollointyttöjen kasvatus kulki nimellä "edukation", ja kaikissa hänenmiellyttävissä liikkeissään oli sivistyksen hienoa, siroa suloutta,johon liittyi tyyni arvokkuus.

Hopeanvalkoinen tukka huoliteltuine kampauksineen ja pukevinekiehkuroineen kehysti pieniä, hienopiirteisiä, vilkkaita kasvoja,joiden iho oli heleän kukoistava. Silmät paloivat syvinä ja tarmokkainaälykkään, leveän otsan alla. Suunseudussa oli vielä rakastettavaahymyä, jonka vaikutuksesta unohti, kuinka kuihtuneet huulet olivat.Hänen vartalonsa oli suora ja solakka. "Hän käyttäytyy kuin armollinenkuningatar", oli hänestä aina sanottu.

Mainitut seitsemän tyttöä saapuivat määrättynä päivänä, ja hiljainenhuvila kajahteli mätkähtelevistä matkalaukuista, kiitävien jalkojenkapseesta, naurusta ja juttelusta. Äkillinen muutos ylhäisestähiljaisuudesta hälinään ja touhuun tuntui melkein sietämättömältä talonneljästä naisesta.

Mutta illempana hyörinä lakkasi, ja teetä juodessa olivat neitosetvarsin ujoja ja siivoja. "Seitsemän suljettua päiväkirjaa", ajatteliEva-täti. "Joka vuorokausi kirjoitetaan niihin rivi hyvää ja pahaa,mutta nuo vähäiset elämänsanat täytyy saada lukea ja ymmärtää."

Tyttöjen sanoessa hyvää yötä Eva-täti suuteli kutakin heistä otsalle,ojennettuaan ensin oman valkean, sormuskoristeisen kätensä heidänsuudeltavakseen. Maud Rydeman ja Märta Agnell näyttivät nyrpeiltä jahämmentyneiltä tästä hyvästelystä, mutta taipuivat kuitenkin. Jo nytolivat täyshoitolaiset selvillä siitä, että Eva-tätiä oli toteltava.Koko hänen olentonsa herätti kunnioitusta, mutta Maud ajattelikuitenkin, ettei hän "ensinkään halua kulkea talutusnuorassa. Olihanaina olemassa jokin keino pujahtaa tarkastuksesta".

"Me tapaamme täsmälleen kahdeksan aikaan ruokasalissa huomenaamulla",sanoi vapaaherratar ystävällisesti. "Työjärjestys on jo laadittu,ja kun olette nukkuneet hyvästi matkan jälkeen, käymme heti käsiksityöhön."

Sonja Thomas ja Barbro Berting, jotka olivat koulutovereja ja parhaitaystävyksiä, olivat toivoneet saavansa yhdessä haltuunsa sievätparihuoneet muratin verhoamassa piharakennuksessa, ja kun vapaaherrataroli silmäillyt heitä tutkivasti, olikin näyttänyt siltä, että heidäntoivomuksensa täyttyy. Eva-tädin ystävällinen, rakastettava hymy lieneevirittänyt heihin tämän toivomuksen. Se meni kuitenkin myttyyn, silläpään pehmeästi kumartuessa lankesi tuomia.

"Ei, luullakseni meidän täytyy järjestää niin, että Mary ja Astridsaavat nuo parihuoneet. Makuuhuoneen edessä pienessä salongissa onmielestäni varsin sopiva ottaa vastaan sinun sukulaisiasi, Mary. Sonjaja Märta saavat kumpikin vierashuoneensa, sinisen ja punaisen, Minkasaa keltaisen. Maud ottaa minun sänkykamarini yläpuolelta pienenkulmahuoneen, ja neiti Barbron me panemme torniin. Niin nuoret jalateivät ole milläänkään, vaikka raput ovatkin jyrkät."

Nyt läksivät tytöt huoneisiinsa, joihin kohta ilmestyi kunkin luonteenmukainen persoonallinen leima.

Sinisessä vierashuoneessa, missä Sonja hallitsi, oli jo asetettukirjoituspöydälle erilaisia valokuvia; lipastolle oli siroteltu mitämoninaisimpia pikku esineitä. Pitkä, vanhamuotinen sohva oli saanutpari aivan uusikuosisinta silkkityynyä. Pöydällä sen edessä oli kookaskristallimalja, jossa oli mitä ihanimpia tummanpunaisia ruusuja, jasen vieressä oli makeisrasia täynnä herkkukonvehteja. Repaleinen jaympäristöänsä rumentava helppohintainen kirja "Päästä minut" olipaiskattu sänkyyn. Huoneessa ei ollut mitään, mikä olisi vähääkäänviitannut vakavaan askarteluun.

Mutta lihavan, vaaleatukkaisen Märtan punaisessa huoneessa oli pöydälleladottu sopusuhtaiseen järjestykseen talous- ja keittokirjoja, Grimminja H.C. Andersenin sadut ja eräs lentokirjanen: "Pienokaisemme".Leveälle ikkunakamanalle Märta oli nostanut jättiläisrasian, jonkasisällys olisi riittänyt pienehkön ompeluliikkeen tarpeiksi. Sängynyläpuolelle hän oli ripustanut Agnellin perhettä kokonaisuudessaanesittävän suurennetun valokuvan, joka oli otettu vanhempienhopeahääpäivänä. Jotakin pyöreää, valoisaa ja lauhkeaa oli tuossaryhmässä, joka oli sijoittunut erään huvilan rapuille, ja yläpuolellaoli luettavana: "Heimatsliebe".

Minkan ihastuttava keltainen huone, jonka kukikasta leinikkökuosistasisustusta länsiaurinko kultasi, ei ollut tänä iltana edullisennäköinen, ylt'yleensä oli näkyvissä tavaroiden huolimattoman purkamisenjälkiä, pukuja, kirjoja, jalkineita ja soittovehkeitä sikinsokin, jakeskellä tätä sotkua istui Minka ahmien erästä romaania. Toinen käsipiti kirjaa tarpeettoman lähellä mustia samettisilmiä, toisen kädenhän oli pujottanut syvälle tummaan, kiiltävään tukkatiheikköön, jokavuolaan, tuuhean harjan tavoin laskeutui kapealle tytönselälle jakulmikkaille hartioille. Hän oli pieni ja hoikka ja hentojäseninen,huolimattomasti puettu ja korvarenkailla, sormuksilla ja muillakoruilla vahvasti koristettu, näki aivan selvästi, ettei Minkallaollut aavistustakaan köyhyydestään. Kaikki meni häneltä huolimattomanoli-miten-oli-menetelmän mukaan. Ja hänen kapeilla, ruskeillakasvoillaan loisti veitikkamainen kurittomuus.

Järeäjäseninen, mahtava Maud oli heti tuntenut vetovoimaa "pientäkimaltelevasilmäistä tenhotarta" kohtaan. He osaisivat kylläyksissä neuvoin panna toimeen kepposia. Maud ei ollut purkanutmatkatavaroitaan. Hän sanoo, ettei jaksa. Hävytöntä, että isä ja äitiolivat lähettäneet hänet pois. Eihän hän itse ollut tahtonut. Ja Maudheittäytyi toiseen nojatuoliin — kaksi tällaista oli sohvan sijasta —niin että liitteet natisivat. Leveät jalkateränsä ja tukevat raajansahän ojensi pitkin pituuttaan, asettuessaan tutkimaan lähtevien junienaikataulua. Sanokoot mitä tahansa kotona, mutta hän ei jää tähänvankeuteen. Ja sitten hän vihelsi kuin äkämystynyt koulupoika.

Barbro Bertingin tornihuoneessa ei järjestys myöskään ollutmallikelpoinen. Kaikkialla vetelehti kirjoja, paperia jaaikakauslehtiä. Hän oli yrittänyt luoda jonkinlaista kokonaisuutta,mutta onnistumatta. Puvut olivat sentään päässeet vaatekomeroon ja yksineljästä tuolista oli vielä tyhjä. Kaarevalle rokokosohvalle, jokaoli soikean peilin alla, Barbro oli sijoittanut kirjapinot. Hän lukipaljon ja enimmiten historiallisia teoksia, ja kun hän nyt, puolittainriisuutuneena, avasi milloin yhden, milloin toisen muistelmateoksen,pisti hänen silmäänsä ensi sivulta yksinkertainen omistus, joka olikirjoitettu varmalla, miehekkäällä käsialalla: "Barbrolle ystävä H.B."Isoäiti ja Holger Boye, hänen lapsuuden- ja nuoruudenystävänsä, olivatahkeraan lahjoitelleet pienelle lukuhimoiselle Barbrolle tervettä jakehittävää lukemista. Ja viimeksi kuluneena vuonna, jolloin hän oliasunut rakkaan, suloisen isoäidin luona, hän oli oppinut pitämäänarvossa hyvien kirjojen seuraa.

Inger Thomas, Sonjan serkku, oli myös opastanut häntä valikoimaanlukemista, jotavastoin Sonja oli koettanut vieroittaa häntä "mokomastaroskasta", mikä teki hänestä "ikävän vetelyksen".

Piharakennuksessa oli tytöillä jo kaikki järjestyksessä, ja heolivat vakuutettuja siitä, että he viihtyisivät mainion hyvin. Marynsiro, hyvin hoidettu persoona liikkui täysin tottuneesti sievässäkustavilaisessa salongissa, jonne hän oli tuonut spinetin, somastitäytetyn nuottihyllyn ja kallisarvoisen viulun. Hän kertoi Astridille,että hän oli avustanut monissa soitannollisissa iltamissa ja saanuttavattoman paljon kiitosta. Hänen ulkonevat vedensiniset silmänsäeivät juuri elostuneet, kun hän puhui soitosta, sen enempää kuinmuulloinkaan, mutta hän oli aina hienon, kiltin ja säädyllisennäköinen. Huomasi myöskin, että hän oli koko suvun mielikki, javanhemmat olivat ilmoittaneet vapaaherratar Löwesköldille, että heolivat lähettäneet hänet kasvatushoitolaan välttääkseen rettelöitä, kunkaikki tahtoivat omistaa Maryn ja pitää häntä kodissaan. Sukulaisiltaolikin jo tulvinut hänelle kutsuja, mutta ne olivat jääneet Eva-tädintalteen, sillä hänpä määräsi, milloin tytöt saivat lähteä kyläilemään.

Astrid ei välittänyt hitustakaan tuollaisista koreista nimistäja arvoista, joita Mary lakkaamatta luetteli, mikä ei oikeastaantapahtunut siksi, että hän olisi niillä ylpeillyt, vaan siksi, että nekuuluivat hänen piiriinsä, ainoaan, minkä hän tunsi.

Hyräillen ja reippaasti järjesteli pikku Tolling, jota kotona sanottiin"sydänkävyksi", kapistuksiaan ja suuteli isän ja äidin valokuvia,ennenkuin läksi nukkumaan japanilaisen verhon taakse, joka jakoitilavan makuuhuoneen kahtia.

Verhon toiselta puolen Astrid kuuli Maryn kirkkaan, aina jonkun verranuteliaana ihmettelevän äänen:

"Tiedätkö, onko totta, että Sonja Thomas on salakihloissa eräänfilosofiankandidaatin ja luutnantin kanssa, joka on hirveän rikas?"

"Luultavasti, mutt'en tiedä, onko se salaista, hänhän puhui siitämeille kaikille."

"Ei minulle."

"Et kai ollut sisällä. Muuten hän sanoi, että kihlaus julkaistaanuutenavuotena, ennen kuin luutnantti Freide lähtee jonnekinopintomatkalle, ja sitten he menevät syksyllä naimisiin, kun Sonjatäyttää kaksikymmentä vuotta."

"Ajatteles sentään! Luuletko, että joku muu meistä on kihloissa?"

Astrid nauroi sydämensä pohjasta.

"En ainakaan minä, mutta sinusta ja muista en voi mennä takuuseen."

"Minusta?"

"Niin, sinähän sanoit 'joku muu meistä', enkä minä vielä tunne tyttöjä,minusta vain olisi hyvä, että jokaisella olisi jokin oikein eläväharrastus."

"Eikö heillä sitten ole? Minulla on musiikkini."

"Ja minulla rakas saveni, ja Sonjalla ehkä yhtä taipuisa luutnanttinsa,mutta Minka vain lentää ja keikkuu kuin kärppä ja pajattaa: 'Mais,c'est tout égal ça!' ja Märta — niin, tosiaankin, Märta on jo einefromme und sehr weibliche deutsche Hausfrau — mutta mitä tuleeMaudista?"

"Tarvitseeko hänestä tullakaan mitään? — Ei ole väliä tulla miksikään,minä arvelen, että täällä kehitytään vain huvin vuoksi."

"Ja minä arvelen, että on huvittavaa kehittyä."

"Niin, musiikissa, tietysti. Kuka on Barbro Berting? Jos hänen äitinsäoli syntyisin Stiernudd, niin olemme kaukaisia sukulaisia."

"Minä tiedän vain, että sekä Sonja että Barbro ovat Göteborgistaja ettei Barbro ole ollut kotonaan puoleen vuoteen. Hänellä kuuluuolevan kolme merkillistä

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 13
Comments (0)
Free online library ideabooks.net