» » » Hajamietteitä kapinaviikoilta 3/3 Loppuviikot

Hajamietteitä kapinaviikoilta 3/3 Loppuviikot

Hajamietteitä kapinaviikoilta 3/3
Loppuviikot
Author: Aho Juhani
Title: Hajamietteitä kapinaviikoilta 3/3 Loppuviikot
Release Date: 2019-01-07
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 70
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 28

The Project Gutenberg eBook, Hajamietteitä kapinaviikolta III (of 3), byJuhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Hajamietteitä kapinaviikolta III (of 3)

Author: Juhani Aho

Release Date: January 7, 2019 [eBook #58637]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOLTA III(OF 3)***

E-text prepared by Juha Kiuru

HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOILTA III

Loppuviikot

Kirj.

JUHANI AHO

Porvoossa,Werner Söderström Oy,1919.

SISÄLLYSLUETTELO:

Sunnuntaina 10 p:nä maaliskuuta.
  Mitä emo laulaa, sitä poika visertää.
  Kotitarkastus sekin.
  Taas "kyyhkynen".
  Latinaa.
  Kuninkaan apua.
  Uhataan pärttylinyöllä.

Maanantaina 11 p:nä maaliskuuta.
  Senaattori Renvallin haastattelu.
  Myöhäistä paheksumista.
  Romahdusta kaikkialla.
  Pois sodan jaloista.
  Mietteitä Saksan avusta.
  Levoton yö.
  Sotatietoja.

Tiistaina 12 p:nä maaliskuuta.
  Elämäni ihanimpia näkyjä.
  Noormarkun murhat.
  Tohtori. O. Rosenqvist murhattu.
  Kaikki valetta.
  Viljaa muka tulee.
  Puuttuu punakaartilaisen puumerkki.

Keskiviikkona 13 p:nä maaliskuuta.
  "Tarmon" lähtö y.m. huhuja.
  Hyljännevät poikasensa.
  "Venäläinen sotilas, jonka nimeä ei tunneta".
  "Kaikille kaikkialle Eurooppaan".

Torstaina 14 p:nä maaliskuuta.
  "Vaikka me sen itse sanomme".
  Vakavata tulossa.
  Kai valkoistenkin sota on sotaa.
  Työläisten asema valkoisessa Suomessa "Tiedonantajan" mukaan.
  Kosteikko.

Perjantaina 15 p:nä maaliskuuta.
  Seinäjoki — Suomen sotajoukon kokoontumispaikka.

Lauantaina 16 p:nä maaliskuuta.
  Suukopu ja muu kopu.
  Wilsonin tervehdys Moskovan kongressille.
  Rahat pakoretkillä.
  Jokapäiväinen kohtaus.

Sunnuntaina 17 p:nä maaliskuuta.
  Ei tirise tippaakaan.
  Eräs suurtilallinen ja eräs toinen.

Maanantaina 18 p:nä maaliskuuta.
  Vallankumouksen vuosipäivä.
  Toisen hepo, oma ruoska.
  Äijä on sinne mennehiä, vähän sieltä tullehia.
  Tietoja rintaman takaa.
  Ukko Ursin.
  Epämääräisiä uutisia.

Tiistaina 19 p:nä maaliskuuta.
  Yhä kiihtyy.
  Ehkä julkaisen nämä muistiinpanot.
  Venäjä ja me ja muu maailma.

Keskiviikkona 20 p:nä maaliskuuta.
  Kiittämätön talonpoika.
  "Tuho on ovella".
  Ilmeisesti tahallista yllytystä tihutöihin.

Torstaina 21 p:nä maaliskuuta.
  Suomi voisi olla suurvalta.
  Ensimmäinen rauhanääni.

Perjantaina 22 p:nä maaliskuuta.
  Uudet luudat.
  Kootaan matkarahoja.
  Millä kylvetään?
  Laulaen päin.
  "He ja me".
  Kevät saapuu — eikä saavu.

Lauantaina 23 p:nä maaliskuuta.
  Ennenkuin suo sulaa.
  Nouseva kosto.

Palmusunnuntaina 24 p:nä maaliskuuta.
  Palmut ja punaiset paperiruusut.
  Maailman suurin vallankumous ja sen pienin.

Maanantaina 25 p:nä maaliskuuta.
  Tämä on myös uskonsota.
  Eräiden sosialistien selostus.
  Ei bolshevikkeja.
  Tietoja Tampereelta.

Tiistaina 26 p:nä maaliskuuta.
  Pyhä Ilion ei saa kaatua.
  Valpas tarjoo rauhanpiippua.
  Lakilapsonen.
  Eräs kokous.

Keskiviikkona 27 p:nä maaliskuuta.
  Vilppulan tappio — provokatsion tulos.
  Yhteiset tietotoimistot.
  Junat menevät vain — pohjoiseen.
  Maailma ylösalaisin.
  Komeaa.

Torstaina 28 p:nä maaliskuuta.
  Sosialidemokraatinen militarismi.
  Tulevat kieliolot.
  "Muutama sana nykyisestä vallankumoussota-asemasta".
  "Oman kuvansa mukaan".
  Kirjallisuutemme "punainen" loimi.
  Saksalaisia risteilijöitä nähty.

Pitkänäperjantaina 29 p:nä maaliskuuta.
  Godenhjelmien kylvämä siemen.

Lauantaina 30 p:nä maaliskuuta.
  Puhelimet suljettu.
  Hiiret.
  Saksalainen vaara.
  Tämän isonvihan muistot.

Pääsiäissunnuntaina 31 p:nä maaliskuuta.
  Siperian vilja saapunut.
  "Jokainen jumalien luota pois astuttu askel vie ihmistä ylöspäin".
  Minä vain paikkaisin.

Maanantaina 1 p:nä huhtikuuta.
  Jos Saksa ei voittaisi.

Tiistaina 2 p:nä huhtikuuta.
  Tokoi vertaa itseänsä Kristukseen.
  Tokoi ja isänmaa.
  Kaarti sijoitetaan kasarmeihin.

Keskiviikkona 3 p:nä huhtikuuta.
  Sirolan viimeinen puhe.
  Sirola jääkäreistä.
  Asema vahvistuu.
  Heränneitten lippu ja sotahuuto.
  Harakiri.

Torstaina 4 p:nä huhtikuuta.
  Loppuhälytystä.
  "Rauhallista" kaikilla rintamilla.
  Saksalaiset jo Karjalla.
  Senaatintalo tyhjenee.
  Varokeinoja pommituksen pelossa.

Perjantaina 5 p:nä huhtikuuta.
  Kansanvaltuuskunta matkalla omaan maahansa.
  Uusi hallitus.
  Täysin taistelukuntoinen punakaarti.
  "Venäläisiä on — valkokaartissakin".
  Saksalaiset Hangossa ovat valkokaartilaisia.
  Saksan laivasto Helsingin edustalla.

Lauantaina 6 p:nä huhtikuuta.
  Eräs, joka tuntee pohjalaisen talonpojan.
  Kaikki yhteen kasaan.

Sunnuntaina 7 p:nä huhtikuuta.
  Hautajaissaatto.
  Puuttuu nimi ja allekirjoitus.

Maanantaina 8 p:nä huhtikuuta.
  "Tiedonantaja" lakannut ilmestymästä.
  Valppaan viimeinen tahto.
  Kaikki on menetetty.
  Saksalaiset marssivat.
  Pois!
  Smilga sähköttää.
  "Suomen vapaalle kansalle".

Tiistaina 9 p:nä huhtikuuta.
  Laivasto riisuttava aseista.
  Itä lähtee — Länsi tulee!
  Uusia rintamia.
  Kun paino kerran poistetaan.
  Outo otus.
  Porvarit pinnalla.
  "Työmies" aavistelee diktatuuria.
  Irmari Rantamala yksin.
  Trotskin sähkösanoma.
  Saksalaiset yhä lähempänä.
  Kauppalaiva palaa.

Keskiviikkona 10 p:nä huhtikuuta.
  Rauhan "vaatimuksia".
  "Kyyhkynen" sekin.

Torstaina 11 p:nä huhtikuuta.
  Viimeinenkö päivä?
  Raamatunkäännöskomitea.
  Lentokone levitteli.
  Punaisten esikunta on paennut.
  Aika olikin jo lähteä.
  Kuuluu ammuntaa.
  Salaperäinen alus.
  Merkkitulia merellä.
  Hymni Punakaartille.
  Huomenna se ratkaistaan.

Perjantaina 12 p:nä huhtikuuta.
  Nainen aseissa.
  Nyt se alkaa.
  Kaduilla ammutaan.
  Saksalainen laivasto tulee.
  Valkoiset.
  Pian kai törmäävät yhteen.
  Laivasto lähenee.

Lauantaina 13 p:nä huhtikuuta.
  Voittajain päivä.
  Näen saksalaiset.
  Tähtitornin mäellä.
  Siltasaarella.
  Mikä päivä tämä näkemisineen ja elämisineen!
  Säänmuutos.
  Vankijono.

Sunnuntaina 14 p:nä huhtikuuta.
  Ihmiset pyhiinvaeltavat.
  Vanha raamattuni.
  Historiamaalarin aihe.
  Saksalaista meriväkeä.
  "Schneller!"
  Viimeinen "Työmies".

Maanantaina 15 p:nä huhtikuuta.
  Säätytalolla.
  Turunkasarmilla.
  Oli ehkä onni.
  Kotka ja leijona.
  "Freiheit"! — ja "Freiheit".
  Ruumissaarna.
  "Der rote Unverstand".
  Tiistaina 16 p:nä huhtikuuta.
  Kaatuneiden haudat.
  Vankien kuulustelussa.
  Venäläiset tällä hetkellä.

Keskiviikkona 17 p:nä huhtikuuta.
  Kansantalo ja sen henki.

Lauantaina 20 p:nä huhtikuuta.
  Homo homini lupus.
  Helsinki tällä hetkellä.
  "— Kun on niin paljon sikoja".

Torstaina 25 p:nä huhtikuuta.
  Valo- ja varjopuolia.
  Sotasanomat.
  Suomi ei kuulema olekaan tasavalta.

Perjantaina 26 p:nä huhtikuuta.
  "Armeliaisuus on verisintä julmuutta".

Sunnuntaina 28 p:nä huhtikuuta.
  Ei tunnu ilo ilolle.
  Saksalaiset vieraamme.
  Käynti "Posenilla".

Sunnuntaina 12 p:nä toukokuuta.
  Suomenlinnassa.

Lauantaina 25 p:nä toukokuuta.
  Heidän jälkimaineensa.

Jouluaattona 24 p:nä joulukuuta.
  "Nälkä on punikki".

Sunnuntaina 10 p:nä maaliskuuta.

Mitä emo laulaa, sitä poika visertää.

Lapset leikkivät vimmatusti punakaartilaisia kadulla ikkunani alla.Heillä on punaiset nauhat lakissa ja punainen rieputöyhtö keppikiväärinpäässä. Marssitaan, juostaan, komentosanat ovat venäläiset. Joskus onheillä potkukelkka automobiilina. Yksi vetää, toinen työntää, kolmasistuu kivääri ojona ja neljäs on pitkällään, niin ikään kivääri ojona.

*

Koti-tarkastus sekin.

Erääseen taloon tulee tuollainen tavallinen aseidenetsijäretkikunta.Talossa asuu ainoastaan naisia, pari vanhempaa tätiä. Etsijöillekoetetaan selittää, kuinka nurinkurista on epäillä, että täällävoisi olla mitään aseita, mutta pyydetään samalla vain olemaan hyvätja katsomaan. Avataan aluksi laatikot, kaapit ja kaikki. Etsijäinjoukossa on huligaanimaisia nuoria miehiä, jotka esiintyvät röyhkeästija mahtavasti ja näyttävät olevan johtavassa asemassa, mutta on myösmuuan vanhempi mies, joka koko ajan näyttää olevan nolo saamastaanluottamustehtävästä, täytyen hänen kuitenkin seurata mukana. Vihdoinkinovat hakijat löytäneet jotakin. Avataan laatikko, jossa on kaikenlaisiarautakaluja. — "Ahaa, täällä on — mitäs nämä on?" — Yksi naisistasanoo, että ne ovat entisten lasten leikkikaluja, mutta mikä mikinkalu on ja mihin pienokaiset niitä aikoinaan ovat käyttäneet, sitähän ei enää osaa sanoa; eivät ole jättäneet selostusta koneittensakäyttämisestä. Silloin astuu tuo vanhempi mies esiin ja painaa laatikonkannen päättävästi kiinni. Ja kun toiset toverit ovat siitä poistuneet,avaa hän sen taas ja ottaa jonkun vehkeen käsiinsä ja hypistellen jakatsellen sitä sanoo liikutettuna: "Eihän sitä tiedä niiden pientenraukkain, eihän niitä niiden asioita ymmärrä muut kuin ne itse." Jatoverien jälkeen mennen: — "Lähtekää pois, pojat, ei täällä olemitään, taisi tulla erehdys, kaikkeen ne komentavatkin." Hänellä olikai hänelläkin ollut lapsia, leikkikaluineen, joita hänellä ei enääollut.

*

Taas kyyhkynen.

Näin taas tänäänkin "kyyhkysen", hyvin korkealla, jossa kaarrellense häipyi hattarapilven taa Porkkalaan päin. Siellä on vielä jäät,laivasto ei pääse tulemaan, mistä sitten aikoneekin. Mutta aurinkosulattaa niitä, meren aalto syö reunaa, hakkaa ja murentaa ja sulaavartuu avartumistaan. Yli koko Suomenlahden ulottuvana kaarenaHangosta Tallinnaan tunkee laineiden vapauttava rintama itää kohti.Paljon sovittaa Saksa tällä teollaan sitä, mitä se ehkä tässä sodassaon rikkonut. Sovittaa imperialistisen valloittajapolitiikkansaerehdyksiä sekä Elsassissa että Etelä-Jyllannissa että muualla. Sesuorittaa ahdinkoon joutuneen onnettoman pelastustyötä. Se on ritarinretki vangitun neidon vapauttamiseksi lohikäärmeen kouristuksesta.Olemme kuin maanvieremän, kuin lumivyöryn, kuin hajonneen rakennuksenalle joutuneita. Elämme vielä, äänemme kuuluu heikosti pelastajankorvaan, hän tulee lapioineen, kirveineen, kuokkineen ja kaivaameidät ulos. Elämme vielä, "kyyhkynen" hyrrää meille sanomaa, ettäodottaisimme vielä hetken, vielä kaksi. Se on suloista soittoa.Pelastumisen varma toivo hivelee ihanasti rintaa. Ei saa huutaa, eihihkaista, on oltava, niinkuin ei mitään olisi. Mutta radiotietä kulkeekiitokset tuhansin sydämensykinnöin.

*

Latinaa.

Ollessani tänään tavallisella uutistenkeruu-käynnillä tuotiin tieto,että saksalaiset ovat vallanneet Turun. Siitä syntyi tietystiiloinen hälinä läsnäolevien kesken. Siellä ne siis ovat, sieltä ovat"kyyhkyset" tänne lennelleet. Mutta jos se onkin ankka? Ei, tieto onaivan varmasta lähteestä. Eräs professori on sen kertonut, hän onnähnyt sähkösanoman. Pitäisi soittaa ja kysyä. Menkää soittamaan!Latinankielen lehtori menee puhelimeen. Keskustelu käy latinaksi, jottaeivät punaiset ymmärtäisi. Jännittävä odotus. No, mitä, mitä? Hänselostaa sanasta sanaan keskustelunsa.

Professori: Tota Aboa est expugnata. Albi et germani Aboamexpurgaverunt.

Lehtori: Unde id habes?

Professori: Partim per telegramma, partim aliter.

Lehtori: Vale!

Professori: Sit tibi somnus felix.

P.S. Seuraavana päivänä luimme lehdistä, että Sirola vielä samanapäivänä, jona germaanien ja valkoisten olisi pitänyt vallata japuhdistaa vanha Auran kaupunki, oli puhunut siellä kaatuneidenhaudalla. Missä siis saksalaiset lienevätkin, Turussa ne ainakaan eivätole.

*

Kuninkaan apua.

Saksan ja Suomen välinen rauhansopimus on "Työmiehelle" tietenkin"gefundenes Fressen". Se on saanut siitä lähetiltään Tukholmastatiedonannon, jonka mukaan sopimus sisältää m.m. sen, että molempienmaiden alamaiset saavat nauttia samoja oikeuksia kuin oman maankansalaiset. Vaikka ilmeisesti on kysymys ainoastaan taloudellisistaoikeuksista ja vaikka "Työmies" itsekin arvelee mahdollisesti niinolevan, olettaa se kuitenkin, että on kysymys myöskin valtiollistenoikeuksien myöntämisestä ja kirjoittaa sen johdosta suurellasirolamaisella paatoksella Suomen riippumattomuuden menettämisestä.Lehti ei ole tietävinäänkään, että siinä sopimuksessa, jonkakansankavalluskunta juuri ikään teki venäläisten kanssa, näillemyönnetään täydet valtiolliset oikeudet.

Saksalais-suomalaisen sopimuksen ohella pitäisi myöskin olla olemassajoku "lisäpöytäkirja". Mitä tämä sisältää, sitä "Työmies" ei tiedä,mutta arvelee mahdolliseksi, että se ehkä sisältää "jonkin saksalaisenprinssin asettamisen Suomen kuninkaaksi." — Olisiko lehti ehkä saanuttuntua virtauksista, joita täällä kyllä liikuskelee siihen suuntaan,että meidän olisi Saksasta muun avun lisäksi saatava kuninkaan apuakin?

*

Uhataan pärttylinyöllä.

Meitä nähtävästi tällä hetkellä, punaisen vallan lopun lähestyessä,uhkaa vakava vaara anarkististen ainesten puolelta. Viime yönä jatänään on kuulunut kaupungilta alinomaista ampumista. Kerrotaan, ettäryssät ja punaiset tappelevat keskenään aseista ja muista tavaroista,joita nuo tahtovat viedä ja nämä pidättää. Toisten arvelujen mukaan hevain "juhlivat" vallankumouksensa vuosipäivää.

On myöskin jo kauan kiertänyt huhuja, että anarkistien pääkalloklubiKatajanokalla ryhtyisi käymään täällä porvaristoa vastaan samaa sotaakuin Venäjälläkin, tappamalla ja ryöstämällä. Näinä päivinä on tilannesiinä suhteessa nähtävästi hyvinkin täpärällä, siitäkin päättäen, mitäporua punaiset itse pitävät siitä. Heidän päällikkönsä (Haapalainen,Wesley, Nyqvist ja Talvio) heittäytyivät miltei polvilleen venäläistentoverien, matruusien ja sotilaiden, eteen, rukoillen heitä muodostamaan"rintamaa anarkismia vastaan". Suuri vaara, anarkian vaara uhkaa! Tämävaara kasvaa kuin ohdakkeet nisupellossa. Elkää salliko rikollistatoimintaa enemmän kuin mekään! On sattunut — valitettava kyllä —tapauksia, jolloin epäjärjestyksen tai erehdysten tähden ovat joutuneetkärsimään myös venäläiset toverit. Mutta elkää niiden tähden antakokatkeroittaa mieltänne j.n.e.

Näin ruikuttavat vain ne, joilla ei ole mitään muita keinojakäytettävänään. Punakaartin johto ja Helsingin järjestyslaitos eivätsiis kykene torjumaan hävityksen vaaraa ja ylläpitämään järjestystämillään muilla keinoilla kuin pyytämällä anteeksi, että heidän ontäytynyt sitä tehdä. Kurjempaa kuvaa niistä kehutuista vallankumouksensuurista saavutuksista tuskin voi antaa, kuin minkä asianomaiset itseantavat.

Tämänpäiväinen "Vapaa Sana" kirjoittaa tämän johdosta:

"Puhumattakaan siitä, että koko 'työväen vallankumous' ei ole mitäänmuuta kuin puhdasta anarkiaa, on vielä piirejä, jotka kaikesta päättäenkatsovat nyt sen hetken koittaneen, jolloin on ryhdyttävä toteuttamaanköyhälistön lopullista vapauttamista kaikista sitä rajoittavistasiteistä, m.m. niistä esteistä, joita sille asettaa yksityinenomistusoikeus. Ne hätääntyneet julistukset, joita petturihallituksenmolemmat jalot äänenkannattajat sisältävät 'anarkiaa' vastaan,osoittavat, että kysymyksessä ei ole mikään vähäpätöinen asia, vaanvirtaus, joka on punaisille mitä huolestuttavin. Kaikesta käy ilmisen olevan alkujaan lähtöisin sieltä, mistä punikeillemme muutenkinkaikki hyvä tulee, nimittäin venäläisten keskuudesta. Ne tuhkatiheääntapahtuvat laukaustenvaihdot Helsingin kaduilla, joita useampanailtana on kuultu, ovat ensimmäisiä todistuksia siitä 'sydämellisestä'suhteesta, joka nyttemmin vallitsee punikkien ja tavaritsien välillä.Katsoen siihen kokemukseen, mikä tällaisista roistoväen liikehtimisistäon, voi tyynesti sanoa, että ennenkuin tämä nykyinen leikki onkokonaisuudessaan ohi, punaiset petturit ovat sangen tiukasti toistensakimpussa."

"Samaan aikaan kuin parutaan anarkiaa vastaan toisella palstalla,kiihoitetaan toisella taas mitä kauheimpiin tekoihin. Voiton siinäsuhteessa vei 'Työmies', jossa kirjailija Irmari Rantamala mitäkavalimmalla tavalla, apunaan herra Aarne Orjatsalon valheet, kiihoittiHelsingin roskaväkeä panemaan säätyläisnaisten keskuudessa toimeen'pärttylinyön' näytelmän. Mitään takeita siitä, ettei tämä kiihoituskanna hedelmää, ei tietysti ole, mutta paatuneimmankin luulisi sentäänajattelevan, mitä tuollainen teko Suomen 'työväelle' lopuksikinmaksaisi".

Lehti kehoittaa kaikkia kunnon ihmisiä iltaisin noudattamaanvarovaisuutta ja sulkemaan tarkoin ovensa. Kun punaisten hirmuvaltalähenee loppuansa, voivat ne ryhtyä epätoivon tekoihin, uusillamurhilla kaunistaakseen "vallankumouksensa" historiaa. "Kun taistelunpäättyminen perinpohjaiseen ja tuhoisaan kukistumiseen on enää vainlyhyemmän ajan kysymys, täytyy meidän pitää hermomme lujina ja mielemmetyyninä sitä ihanaa hetkeä odotellessa."

En ollut tullut huomanneeksi Rantamalan yllämainittua kirjoitusta.Hain sen käsiini ja siinä on todella tuohon suuntaan menevä kehoitus,tai oikeastaan varoitus semmoiseen ryhtymisestä, mutta sittenkinoikeastaan kehoitus. Kirjoituksen nimenä on "Valkeat rosvot" ja aiheenaon Orjatsalon väite, että valkoiset ovat muka ampuneet punaisen ristinmerkillä varustettuja naisiakin.

"Missä on porvarillisten naisten ääni silloin, kun heidän miehensä japoikansa ampuvat heidän sisariansa? Missä on niiden naisasiaa ajaviennaisten sydän nyt, kun miehet ampuvat heidän viattomia, turvattomia jaaseettomia siskojansa silloinkin, kun ne tekevät rakkauden kauniitatekoja? Heiltä olisi kuitenkin riittänyt yksi ainoa sana. Jos heolisivat taisteluun lähtevälle pojallensa kuiskanneet: ole ritari jasankari ja elä satuta kättäsi turvattomaan sisareesi, naiseen, niin seyksi ainoa kuiskaus olisi riittänyt jalostamaan nuorukaisen mielen. Nyttäytyy uskoa, että porvarillinen nainen on kuiskannut sotaan lähtevänpoikansa korvaan aivan päinvastaisen neuvon ja siksi hiipivät eteemmetuhon pimeät aavistukset ja aaveet."

"Minä nimittäin luulen tuntevani ihmissydäntä, ihmispsykologiaa jaelämää jonkun verran ja siksi minä luulen, että porvarillinen äitija sisko, kuiskatessaan sotaan lähtevän korvaan alhaisen sanan, taijättämällä sanomatta sen jalostavan sanan, joka naisen suusta tulleenaaina puhdistaa ja jalostaa miehen, huusi yllensä varman ja verisentuhon. Älköön nimittäin luultako, että mitkään inhimilliset varoituksetriittävät enää sitten, jos miesten mielet valtaa raivo nähdessäänviattomien, parhaitten, uhrautuvaisten sisariensa veren vuotavankylmälle hangelle. Minä tahtoisin kyllä niille, joiden riveihin minänyt, kuten jokainen meikäläinen, tulen kuulumaan hirsipuuhun jasydämeni viimeiseen veripisaraan asti, huutaa: säälikää porvarillistanaista! Minä olen valmis asettumaan hetken tultua sen porvarillisennaisen ovelle suojelemaan sitä viimeiseen veripisaraani asti kostolta,mutta minä myös en liioittele omia voimiani. Minä tiedän, että joshetket tulevat, niin silloin lakkaa minun ja jokaisen muun yksityisensanoilta voima ja hartaimmiltakin rukouksilta teho, ja totisesti, semuistakaa, astuvat silloin lukemattomat porvarillisen yläluokan naisetyhtenä päivänä manalaan."

"Jos siis, te porvariston naiset, kuiskasitte poikienne korvaan senraaistuttavan sanan, jota ei barbaarinkaan äiti sotaan lähtevänpoikansa

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 28
Comments (0)
Free online library ideabooks.net