» » Hirsipuumies Sydäntalven tarina

Hirsipuumies Sydäntalven tarina

Hirsipuumies
Sydäntalven tarina
Category:
Title: Hirsipuumies Sydäntalven tarina
Release Date: 2019-01-23
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 11
Read book
1 2 3 4 5

The Project Gutenberg eBook, Hirsipuumies, by Runar Schildt, Translated byIlmari Ahma

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Hirsipuumies Sydäntalven tarina

Author: Runar Schildt

Release Date: January 23, 2019 [eBook #58760]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIRSIPUUMIES***

E-text prepared by Juha Kiuru

HIRSIPUUMIES

Sydäntalven tarina

Kirj.

RUNAR SCHILDT

Suomentanut

Ilmari Ahma

Jyväskylässä,K. J. GUMMERUS OSAKEYHTIÖ,1923.

HENKILÖT:

EVERSTI CHRISTOFFER TOLL.MARIA.

Tapahtuu eräänä talviyönä v. 1840 eversti Tollin huoneessa
Ylä-Grindas nimisessä talossa Räfsbackan kylässä.

Huone on yksinkertaisesti kalustettu kömpelöillä mahonkihuonekaluilla,sänky ja yöpöytä oikealla, sohva, divaanipöytä ja nojatuolejavasemmalla, shifonjeeri ja kaksi kirjakaappia perällä. Ovi perällä,kaksi ikkunaa, neljä pientä ruutua kussakin, molemmilla sivuilla.Kukikas kaakeliuuni oikeassa nurkassa.

Väliverhon auetessa on näyttämöllä pimeä.

EVERSTI tulee kolistellen sisään perältä, turkki yllä ja pitkävartisetsaappaat jalassa, raskas säkki olkapäällä ja kivääri toisessa kädessä.

MARIA seuraa häntä näyttäen valoa talikynttilällä. Hän onunenpöpperöinen ja puolipukeissa.

EVERSTI (heittää säkin lattialle niin että jysähtää ja asettaa kiväärinnurkkaan oikealle). Piru vieköön, tässä minä olen seisonut puolentuntia ja kolkuttanut turhaan omaa oveani. Aioin juuri lyödä ikkunansisään, kun sinä tulit.

MARIA. Oli ikävä että minä nukuin niin sikeästi, mutta enhän osannutaavistaa —

EVERSTI (kiivaasti keskeyttäen). Entä Sigrid, ja Elin?

MARIA (katselee häntä kummastellen). He ovat syntymäpäivilläkirkonkylässä ja viipyvät siellä koko yön. Tietäähän eversti sen.

EVERSTI. Mainiota, Suurenmoista. Minä palkkaan kahta piikaa, ja kuntahdon päästä sisälle omaan talooni, niin se on mahdotonta siksi ettäpiiat ovat kemuissa.

MARIA (sävyisästi). Antoihan eversti itse heille luvan. Everstin pitiolla yötä tuomarilla Staffansnäsissä. Niin oli puhe metsälle lähtiessä.

EVERSTI (heittää karvalakin pois: poimii taskuista ruutisarven,kuulapussin y.m. ja latoo tavarat sohvapöydälle). Auta turkki yltäni.(Maria vie sen porstuaan. Eversti istuu ja aikoo riisua saappaansa,mutta jättää sen tekemättä ja katselee Mariaa siristäen silmiään.) —Ja nyt saappaat. (Maria sävähtää, epäröi.) No, tuleeko siitä mitään?(Maria polvistuu ja kiskoo vaivalla saappaat everstin jaloista: everstikatselee häntä pilkallisesti hymyillen.) Ei taivu hevillä se ylväsniska. Mutta taipuu sittenkin.

MARIA. Kun Sigrid ei ole täällä, niin se on kai velvollisuuteni.

EVERSTI. Mutta armollinen neiti ei mielellään palvele isäntäänsä tällätavoin.

MARIA. Minä en koskaan ole tehnyt sellaista ennen.

EVERSTI. Et tietenkään, sinä olet ansarikasvi. Onko totta mitäkerrotaan, että olet Rönnvikin vanhan kenraalin äpärätytär?

MARIA (vaivaantuneena, mutta arvokkaasti). Äitini oli kamarineitsyenä
Rönnvikissä, siinä kaikki mitä minä tiedän.

EVERSTI. Ja eräs kotiopettaja oli isäsi. Sanoo kenraalska. Ja sentähdensinä sait asua Rönnvikissä melkein talon tyttärenä, niin kauan kuinkenraali eli. Sait hyviä vaatteita ja hiukkasen sivistystä. Vaintuon kotiopettajan takia. Moitteetonta ja ylevämielistä, se täytyymyöntää. Niinpä niin — annahan kenkäni tänne. (Maria tottelee.) Muttakun sitten kenraali eräänä kauniina päivänä kuolla kupsahti aivanodottamatta, niin sinusta tuli yht'äkkiä persona ingrata siinätalossa. Tiedätkös mitä se merkitsee?

MARIA. En sanakirjan mukaan, mutta ehkä muulla tavoin.

EVERSTI. Niin niin, elämän latina, sitä ymmärtääkseen ei tarvitse ollaoppinut.

MARIA. Mutta kaksi latinan sanaa minä ymmärrän oikein, paremmin kuinoppineimmatkaan oppineet.

EVERSTI. Hoo, ja ne ovat?

MARIA. Pater ignotus. Ne ovat papinkirjassani.

EVERSTI (säpsähtää hänen äänensävyään). Älä sure sitä, Mari. Sinä oletpuoliverinen kuten minäkin — niin niin, vihkiminen ja sen semmoinen eimitään merkitse, veri vain. Minun isälläni oli niinsanottu huono maku,hän nai talonpoikaistytön. Mutta minusta tämmöinen puoliveri on hyvä,se antaa ihmiselle niin mainion levottomuuden. Etkö ole huomannut?

MARIA (vältellen). En.

EVERSTI (tarkastaa julkeasti hänen vaillinaista pukuaan). Vai et. Sepävahinko.

MARIA (ymmärtää hänen katseensa, peittää nopeasti povensa). Käskeeköeversti tuoda jotakin syötävää? Säilytyshuoneessa on kylmää ruokaa.

EVERSTI. Kylmää ruokaa? Vai sinä kehtaat tarjota minulle kylmääruokaa? Oletko liian laiska sytyttämään tulta takkaan, kun minä tulenviluissani ja nälkäisenä metsältä?

MARIA. Ei, en minä laiskuuttani, en vain tullut sitä ajatelleeksi.
Kyllä minä heti —

EVERSTI. Anna olla. En minä tahdo mitään, en lämmintä enkä kylmää.
Yökättää kun ajattelenkin ruokaa.

MARIA. Mutta ehkä jotain juotavaa. Lasi iltamaitoa? Tai tuoppijouluolutta? Tynnyri ei ole vielä aivan tyhjä.

EVERSTI (kärsimättömästi). Ei ei, minä en tahdo mitään. (Nousee.) Envoi hyvin, minussa on jokin pirullinen vaiva toisinaan. Mutta tultapitää saada uuniin, täällähän on kylmä kuin samojedien helvetissä.(Menee kaakeliuunin luo ja huomaa että siinä on puut valmiina sisällä.)Kas vaan, puut on jo pantu pesään. Se oli onneksi sinulle, nyt sinun eitarvitse mennä ulos kylmään kyökinporstuaan.

MARIA. On vaarallista polttaa tulta juuri ennen maatamenoa. Kuuluvatjotkut tukehtuneen häkään.

EVERSTI (repäisee tuohenkappaleen irti, sytyttää sen kynttilänliekissäja saa valkean syttymään). Ämmäin loruja. Enkä minä sitäpaitsi menenukkumaan vielä pitkiin aikoihin, niin että voit olla aivan huoletta.Et sinä menetä talousmamsellinpaikkaasi sen tähden että isäntäsi kuolihäkään. Oletko iloinen siitä? Vai joko sinä alat kaivata pois täältä?

MARIA (vältellen). Mistäpä minä saisin sopivamman palveluspaikan?
(Hiljaisemmin.) Ei minulle ole sijaa missään.

EVERSTI. Semmoista se on, kun on vähemmän kuin herrasneiti jaenemmän kuin piika. Sinä et saa näppäillä harpun kieliä etkä ommellaristipistokirjailua, ja astiainpesu, vuoteenteko ja siivous ei taasmiellytä sinua.

MARIA (havahtuen). Tosiaankin, minun pitää kai — tehdä everstin vuode.

EVERSTI (istuu sohvapöydän ääreen ja katselee hellittämättä Mariaahänen laittaessaan kokoon päällys-peitettä). Jätä tuo, ehtii sen vieläsitten.

MARIA. Kello on paljon, minä tahtoisin mennä levolle. Jos eversti eihalua ruokaa eikä juotavaa, niin eihän minua enää tarvita täällä.

EVERSTI. Tarvitaan kyllä. Minä vaadin sinua jäämään. Istu tähänsohvalle juttelemaan kanssani vähäksi aikaa. Minä en kuitenkaan saaunta tänä yönä, sen tiedän. Tokko lie niin ollen liikaa, jos sinävalvot hiukan pitempään kuin tavallisesti.

MARIA (vaiti, katse tutkivana).

EVERSTI (kärsimättömästi). Kas niin, istu tähän. Minulla on jotainsanottavaa sinulle.

MARIA. En käsitä mitä everstillä voi olla minulle niin tärkeääsanottavaa, että minun pitää saada kuulla se keskellä yötä.

EVERSTI (lyö kätensä pöytään). Sinä et tässä määrää milloin minä saanpuhua palvelusväkeni kanssa.

MARIA. Minua ei ole pestattu piiaksi tähän taloon. Muuttopäiväni voiolla huomenna, jos niiksi tulee.

EVERSTI (hillitsee itsensä vaivoin. Katselee Mariaa synkästi, sittenäkkiä melkein rukoilevasti. Äänettömyys. Maria astuu hitaasti sohvanluo ja istuutuu). Älä välitä siitä, mitä minä sanoin äsken, ne olivatvain ajattelemattomia sanoja.

MARIA. Minä olen ollut kolme kuukautta täällä Ylä-Grindaksessa.

EVERSTI. Mitä sinä sillä tarkoitat?

MARIA. Että minä tunnen everstin.

EVERSTI (pilkallisesti). Äläs! Vai sinä tunnet minut. Ruumiin ja sielunpuolesta, perin pohjin?

MARIA (hiljaa). Niin luulen.

EVERSTI (kuten äsken). Sapperment. Sitä ei kukaan toinen ole uskaltanutväittää koko elämäni aikana. Mutta etkö usko että minussa voi ollajokin pieni kellarinnurkka, johon sinun silmäsi ei ole päässytkurkistamaan? Etkö usko että minä voisin tehdä jotain — yllättävää?

MARIA (pudistaa surullisesti päätään). En. En.

EVERSTI (siristellen silmiään). Saadaanpa nähdä. (Toisella äänellä.)Mutta täällä on aivan liian pimeä, emme voi nähdä toisiamme niinselvään kuin ehkä pitäisi. Enemmän valoa. (Maria aikoo nousta.) Eiei, istu sinä hiljaa, minä kyllä hoidan tämän asian. (Sytyttää kaksikynttilää lisää ja asettaa ne sohvapöydälle.) Nyt sinä olet ollut kolmekuukautta palveluksessani, ja minä olen tuskin vaihtanut kymmentäkunnon sanaa kanssasi. Kuinka se on käsitettävä?

MARIA. Pitääkö minun tietää se?

EVERSTI. Ei, eihän se luonnollisesti ole sinun asiasi. Sen tietämineneikä sen muuttaminen. Mutta kuinka sinä voit väittää tuntevasi minutniin hyvin?

MARIA. Ihminen näkee ja kuulee.

EVERSTI. Juoruja. On ne mahtaneet olla juhlahetkiä kylän ämmille, kunovat saaneet oikein soittaa suutaan. Sinun pääsi on kai ahdettu täyteenkamalia juttuja?

MARIA (on vaiti).

EVERSTI. Olet tietysti kuullut minun juopotteluseuroistani kaupungissa,ja tappelustani Nykullan vuokraajan kanssa, ja mustalaistytöstä, jokaasui täällä minun luonani kuusi kuukautta?

MARIA (nyökkää).

EVERSTI. Ja markkinahullutuksesta, kun minä menin sirkustelttaan jatein samat temput kuin ne miehet siellä, mutta paljon paremmin? Jamylläristä, jonka minä heitin koskeen? Ja sysimiehen hevosesta? Jasiitä kuuluisasta pääsiäisyöstä, jolloin Kyöpeliämmä ja minä keitimmetaikavoidetta?

MARIA. Niin, minä olen kuullut kaiken.

EVERSTI. No, miltäs tuntuu palvella semmoista hirviötä?

MARIA (on vaiti).

EVERSTI. Tuntuuko kolkolta? Peloittaako sinua?

MARIA. Ei.

EVERSTI. Kenties viihdyt hyvinkin tässä talossa? Saathan täällä hallitaja vallita mielin määrin.

MARIA. Minä olen hyvin kiitollinen, kun olen päässyt tännepalvelukseen. Mihin minä olisinkaan mennyt, kun en voinut enää ollaRönnvikissä. Minä en koskaan unohda, että eversti ajatteli minua.

EVERSTI. Joutavia. Vanha Kristiina otti ja kuoli sopimattomaanaikaan, minä aivan yksinkertaisesti tarvitsin sinua. Ei siinä mitäänkiittämistä ole.

MARIA. Onko eversti ollut tyytyväinen minuun? Vai eikö minusta olemihinkään?

EVERSTI. Jaa, totta puhuen minä en ole paljonkaan tullut ajatelleeksisinua näinä kuukausina. Kai sinä olet oikein hyvä, koska minä en olekiinnittänyt sinuun huomiota. Tuottaako väki sinulle vaikeuksia?

MARIA (epäröi).

EVERSTI. Tottelevatko he sinua?

MARIA. Kyllä. Joskus tosin vitkastelevat, mutta lopuksi sentään käyminun käskyni mukaan.

EVERSTI. Käyttäytyvätkö he siivosti ja säädyllisesti sinua kohtaan?

MARIA (ilman vakaumusta). Ei ole valittamista.

EVERSTI. Pitävätkö he sinusta?

MARIA. Eivät, luullakseni. Ei ainakaan Sigrid eikä Elin.

EVERSTI. Mitä heillä on sinua vastaan?

MARIA. Samaa tiemmä kuin kaikilla muillakin pitäjäläisillä.

EVERSTI. Ja mitä se on?

MARIA. Että minä olen isätön ja kuitenkin tahdon olla muka — tahdonpitää itseni — "Suottaryökkynäksi" ja "Piikakamari-armoksi" he minuanimittelevät.

EVERSTI. Siitä sinun on tehtävä loppu.

MARIA. Selkäni takana he vain niin sanovat. Mutta minä olen kumminkinsaanut tietää sen.

EVERSTI. Hm. Tunsitko minun äitiäni?

MARIA. Lapsena ollessani näin hänet usein naapurien luona.

EVERSTI. Mutta et Rönnvikissä, etpä tietenkään. Sinne häntä eikutsuttu, ei ainakaan isän kuoltua. Isä kelpasi, hän, vaikka olipatajuoppo ja heittiö, joka olisi päättänyt päivänsä mieronkiertäjänä,ellei äiti olisi iskenyt silmiänsä häneen. Pidoissa isä joipaloviinaa juomalasista, mutta kättä, joka piteli lasia, koristihieno sinettisormus, ja se hyvitti kaiken. Äiti oli selän takana"Maatiaislöntys" ja "Lautamiehen pikku lämpimäislimppu." Hän sai kyllätavallaan kokea samaa kuin sinä omalla tavallasi.

MARIA. Hän kesti sen varmasti paremmin kuin minä. Hän olikin parempi.
Kaikessa.

EVERSTI (katsoo poispäin, puhuu kuin ajattelisi ääneen). Minä olinsilloin Kaukaasiassa, kun hän kuoli. Sain kirjeen vasta kahta kuukauttamyöhemmin. Kun minä sitä luin siellä savimajassani, olivat seppeleet joaikoja sitten kuihtuneet hänen haudallaan.

MARIA (mietteissään). Miksi eversti pani kolme kynttilää pöydälle? Setietää kuolemaa.

EVERSTI (hätkähtäen). Kuolemaa?

MARIA. Niin vanhat ihmiset sanovat.

EVERSTI (nauraa väkinäisesti). Sinä se olet oikea sanakirja kaikessamikä koskee taikauskoa, olen huomannut sen jo ennenkin.

MARIA, Minulla on oma uskoni.

EVERSTI. Kuka sinulle on opettanut kaikki nuo merkit ja enteet?

MARIA. Aidinäitini. Hän eli minun viidenteentoista ikävuoteeni asti, jaminä kävin usein hänen luonaan. Hän asui metsämökissä kaukana pitäjänpohjoisrajalla, ei osannut lukea eikä kirjoittaa, ei ollut koskaannähnyt kaupunkia, mutta yhdellä tapaa hän tiesi maasta ja taivaastaenemmän kuin kaikki herraskartanonherrat ja kaupungin maisterityhteensä.

EVERSTI (tähyillen tutkivasti). Vai niin. Niinkö sanot. Kertoiko hänsinulle koskaan Hirsipuumiehestä?

MARIA. Hirsipuumiehestä? Ei, ei koskaan.

EVERSTI. Eikö? Vai ei. Hän tunsi kaikki vanhat taiat ja salatemput,mutta ei koskaan maininnut mitään Hirsipuumiehestä. Sepä merkillistä.

MARIA. Mikä olento se on? Hyvä vai paha?

EVERSTI. Sekä hyvä että paha, kuinka vain tahtoo. Niinkuin yleensäkaikki muukin tässä maailmassa.

MARIA. Minkä näköinen se on?

EVERSTI. Oo, ei se ole mikään elävä olento, se on vain pikkuinen,puusta veistetty ukkeli, piru voisimme sanoa, joka tuottaa onneaomistajalleen.

MARIA. Piru joka tuottaa onnea?

EVERSTI. No niin, piru ei ehkä ole oikea sana. Lyhyesti, kuva joka onleikattu vanhasta hirsipuuaineesta. Se seuraa herraansa kaikkialle jatuottaa hänelle menestystä jollakin määrätyllä alalla, ei kaikessa.Sitä ei voi lahjoittaa eikä heittää pois — väitetään — sitä ei voikoskaan hävittää, se voidaan ainoastaan myydä. Ja merkillisintä on,että se on joka kerta myytävä huokeampaan hintaan kuin edelliselläkerralla.

MARIA. Sepä ihmeellistä…

EVERSTI. Niin ainakin kerrotaan tässä sadussa. Seuraus on, että josHirsipuumies on kulkenut monien käsien kautta, niin sen voi saadahyvin halvalla. (Naurahtaa.) Melkein ilmaiseksi, hahahaa. (Mariakatselee oudoksuen everstiä, jonka nauru käy yhä äänekkäämmäksi jaselittämättömämmäksi.) Miks'et naura, Mari? Eikö ole hauskaa, ettämaailmassa on jotain joka halpenee, hahahaa, kun kaikki muu kallistuu,niin ettei kohta tiedä miten saisi irti hyppysellisen nuuskaa.

MARIA (totisesti). Mutta miksi kukaan tahtoisi heittää pois tai myydäsellaista, mikä tuottaa onnea? Tai suorastaan hävittää sitä?

EVERSTI (luoden salavihkaisen silmäyksen, kevyellä äänellä). Katsos,
kerrotaan että Hirsipuumiehestä pitää päästä eroon ennen kuolemaansa.
Muuten ei saa rauhaa haudassaan. Jää vaille iankaikkista autuuttaan.
Niin kuuluu olevan.

(Äänettömyys.)

MARIA. Onko eversti nähnyt Hirsipuumiestä?

EVERSTI. Minäkö? Mitä sinä ajattelet? Kuinka minä olisin nähnyt!

MARIA. Minä vain ajattelin että eversti, joka on matkustanut niinmonissa maissa ja kokenut sellaisia tavattomia asioita —

EVERSTI (jyrkästi). Johan minä olen sanonut sinulle etten ole koskaannähnyt mitään Hirsipuumiestä. Jutun olen kuullut sotilailta nuotiolla.Sodassa pitää valvoa paljon, ja silloin tarinoidaan kaikenlaistahölynpölyä. (Nousee.) Onko kukaan hakenut minua poissaollessani?

MARIA. Kyllä, kauppias Åkerblad kävi täällä.

EVERSTI. Mitä se kanalja tahtoi?

MARIA. Sitä minä en tiedä.

EVERSTI. Valehtelet.

MARIA. Hän kieltäytyi sanomasta asiaansa.

EVERSTI. Sinä tiedät yhtä

1 2 3 4 5
Comments (0)
Free online library ideabooks.net