» » » Kootut teokset 2_ Runoelmia 1886-1906

Kootut teokset 2_ Runoelmia 1886-1906

Kootut teokset 2_ Runoelmia 1886-1906
Category: Finnish poetry
Author: Erkko J. H.
Title: Kootut teokset 2_ Runoelmia 1886-1906
Release Date: 2006-05-02
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 25 March 2019
Count views: 17
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 16

Project Gutenberg's Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906, by J. H. Erkko

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and withalmost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away orre-use it under the terms of the Project Gutenberg License includedwith this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906

Author: J. H. Erkko

Release Date: May 2, 2006 [EBook #18301]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA ***

Produced by Tapio Riikonen

KOOTUT TEOKSET II: RUNOELMIA 1886-1906

Kirj.

J. H. Erkko

Otava, Helsinki, 1910

SISÄLLYS:

VUOSI 1886.

Havaittuani.

Maltu, mieleni
Toinen aika
Häkkilintu
Vapautta
Ihmisyys
Pois epäilys
Keväällä
Tyynellä järvellä
Havaittuani
Kummitus-aika
Lapsesi
Haluni
Kastevirsi
En itse
Palaus
Pyhänä
Sinun me
Loppuhymni

VUODET 1887-1890.

Helmeni puolesta
Linnunpoikaset
Haaveita
Tumma ja vaalea
Veldeslaakso
Syyslaulu
Käynti kotikylässä
Elias Erkko
Jouluhymni
Johannes Takasen kohtalosta
Surun kevätlaulu
Kevätruno
Anarkisti
Tähän aikaan
Viisauden paikka
Tottunut
Nuot ja me
Entinen juoksija
St Denissä
Se kolmas
Miksi?
Seinen rannalla
Ranskan tyttö
Se tyttö
Pariisin kahvilassa
Vietiin pois
Vieraat silmät
Ilmojen mukaan
Joka aika
Matkan jälkeen
Mieleni

Helli.

Kevätlinnulle etelässä
Hän kotona
Matkavaunussa
Yöllä
Vältän pulan
Aurinkoni
Henkeni
Muistellessa
Vilskeessä
Merellä
Se
Unessa
Siitä herättyä
Totelkoon!
Iloitse

VUOSI 1891.

Uunna vuonna
Ahtaissa oloissa
Kansanopistoruno
Elämä ja lepo
Yksin
Se naikkonen
Koululinna
Valitus miehestä
Naisesta

VUOSI 1892.

Ilta tyynellä järvellä
Yks
Hämäläisten laulu
Kaksi nälkää
Ajatus ja julkisuus
Julkisuus

VUOSI 1893.

Merimatka
Suomalaisen teaatterin synty
Työkansan marssi

VUOSI 1894.

Nuorukaisen muistikirjaan
Hallitsijaparimme hääpäivänä
Rautatiellä
Kukka lumessa
Syystunne
Jok' aika
Ihanteelleni
Höyhenkengälle

VUOSI 1895.

Kohtaus hangella
Kukkia talvessa
Mökinpojan laulu
Mustiakin joutsenia
Meille kaikille

VUOSI 1896.

Ompelijatar
Turvaton äiti
Kuopassa
Lohdutteeksi
Uusimaa
Valon valvattia
Aamusumussa
Nuorille
Sydämmeni on viety
Janne Sibeliukselle
Rajoitettu
On tulossa

Tumma orvokki.

Iltalaulu
Käy kanssani!
Pulassa
Kahleeton rakkaus
Kuin ihminen
Oikein, armahani
Sekö palkkani!
Neula
Lemmen-onni
Käännekohta
Vaihtuu yhtenään
Sairas lempi
Hän viisas on
Hyvästi
Jumal'auta!

VUOSI 1897.

Suomalainen sävel
Nuorten liitto
Suomalaisen teaatterin sydän
Minna Canthin muisto
Seminaarilaismarssi
Ruusukuumeessa
Syys-ilta
Suksilla

VUOSI 1898.

Etten sammuisi
Lauluun yritys
Aino Achtélle
Meranin laakso
Kevään eleitä
Herhiläitä
Nimetön kukka
Korkealla
Laula, tyttö!
Oma tupa
Rhonen joutsenet
Alppimuistoja
Pihlaja etelässä
Aidan takana
Montblanc
Liian kallis
Etelässä
Suljettuna
Perholleni
Tunnelmissaan
Totuudessa
Laulu kuusta
Eukalyptus
Kaksi ruohoa
Suihkukaivo
Öljypuitten alla
Eri kieliä

VUOSI 1899.

Raajarikkoinen
Pois valon tieltä!
Suljettu puutarha
Alahalla
Tomuinen
Pensaita ja puita
Viirimme
Rajamailla
Uutta, uutta
Jumala hylkysillä
Murhelintu
Meren rannalla
Sankari
Kevätvirrat
Sveitsi
Palaustunnelma
Elämän lahjat
Käy vastakin!
Alas vääryys
Valossa
Taivaasen
Vielä kaipaa
Mennyt
Järki ja sydän
Suuret lahjat
Ihmis-eläimiä
Muistossa
Kohtaus lähteellä
Kahleeni
Koko taivas
Puhtoinen
Jouluyö Rivieralla

VUOSI 1900.

Vuosisatain vaihteessa
Yhteiskoulu
Käsitysten
Meranin ruusu
Leirilaulu
Pienten sankari
"Rosenhügel"
Kukka kalliossa
Tule!
Suurten laulu
Suomalaisen teaatterin peruskivellä
Pikku tytölle
Miesten laulu
Nuoriso!
Kallioniemessä
Jouluaattona
Käy voittamaan
Tunnustus arvostelijalleni
Karjalainen loitsu
Sun kanssasi
Sua ajatellessani
Onni!
Ei kostoa

VUOSI 1901.

Pikku Paavolle
Suurelle laulajattarelle
Hemmoteltuja
Hiihtäjän laulu
Kukko
Vanhan emännän mentyä
Lehtityttö
Pakkasella
Kevät-aamu
Suo meille johto!
Häähymni
Päivänpoika
Nuori prinsessa
Opettajani Nestor Järvinen

VUOSI 1902.

Sanattomasti
Amerikkaan lähdössä
Keskus
Nuorten liitto
Vanha vamma
Nuolien liesi

VUOSI 1903.

Hulluuden kaaos
Mielen mato
Perhosen satu
Ulla Riepu
Tunnelman valta
Ei rauhaa saa
Kauhutauti
Tarttuvan taudin ajalla
Viel' onko ken järjessään?
Outo
Pieni
Eräissä hopeahäissä
Th Rein
Kesä ilmestyy
Enempi tilaa
Kansalaismarssi
Vapaudesta
Onneton heikkous
Valkoruusu
Kaarlo Bergbom 60-vuotiaana
Eksyttäjille
Minne?
Luojan linnulle
Odottaessa
Myrsky hullujen huoneessa
Suuttunut
He ja me
Lastu ulapalla
Raskas syksy
Sveitsin Rheinillä
Nuorelle veljyelle
Kerran
Viipurin kaupungin 500-vuotiselle muistolle
Jaakko Häkliä muistellen
Kyyhkyn pojat
Aamutoitotus
Päivän laskussa

VUOSI 1904.

Kevätkirje kesäpaikalta
Nuorison kevätlaulu
Evästys
Eri aikoja
Esilaulu "Ilmojen lauluihin"
Loppulaulu "Ilmojen lauluihin"
Vaiheissa
Yhteisnuotta
Järjestykää!
Edla Soldan
Orjia
Talvipäivän pysäys
Herra meitä varjele
Leski
Uhri
Kotipääskyn kaipaus
Sotamies
Myrsky ja kotiväki
Ruotulainen
Joutuos!
Heikko tuuli
Luonnon yö
Karpale
Selin
Kaikkialla

VUOSI 1905.

Päivän säde
Päivän impi
Uusi kevät
Kun jälleen näin
Maanpaosta palaaville
Kotilamppu
Luonnonmaassa
Valtalaulu
Kultarannassa
Juhannusnuoriso
Kesäkuumassa
Toiveita
Albert Edelfeltiä muistellen
Vaihtelua
Onnen oppi
Tuttu tähti
Paimenlauluja
Olvilaulu
Viipyessäni
Aik'ihminen

VUOSI 1906.

Vallanhimoni
Marjapuuni
Lumitähtiä
Hymni
Maamies
Elämä on loputon

VUOSI 1886.

HAVAITTUANI.

MALTU, MIELENI.

Maltu, mieleni!
Taltu tasaiseen,
Niin voit airoella aukealle.
— Airot särryt on
Kiihko Kullervon. —
Hilli luontosi,
Lennä vakaiseen,
Niin voit sinkoella loitommalle.
— Louhi raivossaan
Katkoi sormiaan. —
Totta puuhaat, etsit oikeata
Lemmen voimin.
Käytä mielenvartta vakavata
Töin ja toimin.
Suojaa intoasi lemmenlasta,
Lemmonlasta hurjaa torjuen
Tahdon ohjaksia tempomasta,
Hengen valtasuuntaa häiriten.
Missä kiihko, kiivaus,
Mielen-ärty, riivaus,
Siinä kohtaa kompastus,
Palkka mielten ylpeitten.
Vakaa Luojan kokko vasta
Merest' auttoi hukkumasta
Väinämöisen, henkimahdin,
Valon vahdin.
Tartut maailman
Rattaaseen,
Tunnet kulkevan
Verkalleen,
Survaltaa sen tahdot vauhtihin —
Huomaatkin
Kuin se vyöryy vakavasti,
Survaisee sun helpommasti.
Joll'et seuraa, se sun survaiskaan!
Paras muisto maailmalle,
Paras palkka: aikanaan
Musertua edistyksen vauhtipyörän ale.

Viipuri 13/4

TOINEN AIKA.

Aika lakata on valamasta
Kiiltokulkusia onttoja,
Aika kieltää suita soittamasta
Hengetöntä sananhelinää;
Kauppimasta kissankultia,
Kuoritotta pettävää,
Taikka säkittäisin helpeitä,
Joiss' on hyppyistäysi jyviä.
Aika lakata on laittamasta
Kirjapainoksia paksuja,
Joista mielehen jää tyhjä muoto,
Autio kuin louhipohja luoto.

Aika mieltyä on soitelmiin,
Joissa henki liittyy säveliin;
Aika kuulla kullanhuuhtojaa,
Vaikka köyhä onkin Lapinmaa,
Elämän ei virta kullaton,
Helmiäkin puhtait' on.
Miksi korjaella hallanviljaa
Mehutonta?
Salolammen luona kypsyy hiljaa
Sarkaa monta,
Joissa terve suurus rehottaa,
Hengen suurus, hengen maa.

Aika uimahan on oppia,
Elämässä uimaan uppoomatta,
Sukeltamaan haahten aarteita
Syväst', elävästä virrasta
Uupumatta.
Sukeltamaan ennen särkyneet
Ihmishengen onnenpirstaleet,
Rakenteeksi ehjän aikajakson,
Jossa yhtyy kansain säveleet,
Kurjain huuto vaikenee,
Sorretut saa sovituksen, makson,
Edistyksen suunta selkenee.

14/7

HÄKKILINTU.

Linda äsken pääsi koulusta,
Hoitelee nyt häkkilintua.
Lintu pyrähtelee häkissään,
Tekis mieli ulos lentämään.
Rautalangat lausuu: "Vaarallista!
Eksyt, hukut! — tääll' on turvallista."

Lintu pyrähtelee yhtenään.
— No, jos koetteeksi päästetään —
Vapaus! ah, tuntuu hyvältä!
Oikein tekis mieli etemmä,
Tekis mieli laulaa vuorimailla,
Joss' on salit seiniäkin vailla.

Siell' ois nähdä maat ja taivahat,
Tunnustella tuulet vapahat,
Kuuluis ehkä laulu loitompaa,
Voisi kilpausta koettaa. —
Tuoss' on auki akkuna — he heijaa!
Siitä lintu ulko-ilmaan leijaa.

Linda itkee: "Nyt sen surma vie!"
Lintu laulaa: "Tääll' on auki tie!
Vaivun varhemmin tai myöhemmin,
Lauluni on vapaa kuitenkin."
Linda tuntee jotain kaipausta,
Kaipausta, rinnan ahdistusta.

"Siivet kun on lentokuntoiset,
Vapahina leijaa lintuset.
'Vaarallista!' mulle huudetaan,
Itse kun vaan ajattelenkaan.
Tuhat veruketta, pahaa paulaa
Turhan luulon rautalangat laulaa."

Antrea 9/6

VAPAUTTA.

Linda, linnun vapahan
Saaos hengen siipyet!
Vapahina taivahan
Menestyvät lintuset,
Vapaast' ajatella voivat,
Vapaat säveleensä soivat.

Vapaan ilman hengitys
Autuus kukkamaailman,
Kevään uusisyntymys
Työ on poven vapahan.
Luonto tuoss' on ulkonamme
Kuva sisämaailmamme.

Ahdas henki, maho maa,
Orja vuoden mennehen.
Vapaa henki, viljamaa,
Kohtu uutten satojen.
Hengi rintaas vapautta,
Kahleiksi vaan — rakkautta!

13/4

IHMISYYS.

Yhteiskunt' ois mantteliko vanha puhki palvellut?
Korjatkaa se! Paikatkaa!
Voitte poiskin viskata,
Mutta uusi ommelkaa!
Ihmiskunta oisko vaan kuin patarani rikkunut?
Uudestaan se valakaa,
Tehkää kello sointuva,
Jonka kunniasta maa
Kajahtaa!

* * *

    Hyv' on huutaa, valvoa,
    Mutta pelko pois!
    Vaikka puhki katuja,
    Talot raunioina ois:
    Katu kasvaa umpehen,
    Uusiakin aukee teitä,
    Talot kilpaa kohoten
    Kotinamme suojaa meitä.
    Elämä luo muotoja,
    Vanhat hylkää, uusiin vaihtaa,
    Edistyksen sulkuja

    Tieltään työntää, väistää, kaihtaa.
    Vaikka eksyy ihmisyys
    Toisinaan,
    Usein käypi kestävyys
    Uupumaan,
    Elämää maass' aina asustaa,
    Joka aikanaan taas puhkeaa,
    Usein ottaa aimo pohdin,
    Ryntää tarkoitusta kohdin
    Koskenaan.

* * *

    Elämä
    Ihmistä
    Johtaa vallassaan.
    Elämä
    Hänessä
    Toteuttaa tahtoaan.
    Elämän
    Liekkivän
    Näet rakkaudessa —
    Elämä on Jumala.

    Ihmiskunta elävä on puu,
    Vuosituhannet se kukoistuu,
    Kantaa hedelmää,
    Siittää elämää.
    Kuivuu oksia,
    Monta haaraa lahoaa,
    Mut taas uusia
    Uhkeoita puhkeaa.
    Vaikka moni verho lankeaa,
    Kevät uutta vaippaa valmistaa,
    Sillä sisällä
    Asuu elämä.

* * *

    Eikö kodissa
    Äiti rakasta,
    Koska tarvitsee hän rakastaa?
    Pikku sisko hoitaa siskojaan
    Mielihalust', aivan luonnostaan,
    Siit' ett' oikein posket punoittaa.
    Hyve salassa
    Kukkii kainona,
    Tuntee palkakseen,
    Kun saa elääkseen.
    Uhrauksen innostusta
    Viel' on ihmiskunnassa,
    Aatevaltain lumousta
    Hehkuu nuorukaisissa:
    Henkivirrat heitä tempaa
    Aikakautta johtamaan,
    Yhteishyöty alhaisempaa,
    Sorrettua nostamaan.

* * *

    Suotta ennustaa
    Huuhkat kuolemaa:
    Ydin ihmisyydessä
    Terves on ja elävä;
    Vaikka vanhat verhot lankeaa,
    Uudet aatokset,
    Voimat, nestehet
    Kansoja taas kirkastaa.
    Sinnes kuin maa muotoaan
    Aina pukee uudestaan,
    Uumenistaan voimaa uhkuen,
    Sinnes pienoismaailma,
    Suurin pienist', ihminen,
    Uudestaan on versova,
    Sillä sisällä
    Asuu elämä.

Leppävirta, Tanssikallio 28/8

POIS EPÄILYS.

Maa yöhön synkeäänkö uppoais? —
Se usein näyttää niin,
Kuin päivä kuolis, kesä haudattais
Yön, hangen peitoksiin
Ja ihmishenki sortuis syvyyksiin.

Niin näyttää kuoltavan kuin synnytään,
Kosk' yht' on molemmat:
Pois kuollen vanhast', uuteen herätään,
Niin vaihtuu maailmat,
Niin uudet aamut, keväät koituvat.

Tääll' elän päiväni, niin haudan yö
Taas päivään synnyttää,
Ei auringolta puutu päivätyö,
Ei hengelt' elämää,
Yö sammuttaa, mut aamu sytyttää.

Ei syksyihinsä sorru ihmisyys,
Ei talven tainnoksiin:
Uus voima nousee, uusi henkevyys,
Kuin luonnon ytimiin.
Lait luonnon ylttyy hengen ongelmiin.

Ei kuole lapsi luonnon siittämä,
Jumalan ihminen,
Hän kasvaa, versoo verraks isänsä,
Eteenpäin pyrkien,
Vaikk' käykin tie kautt' yön ja varjojen.

Eteenpäin riento, kaiken tarkoitus,
Tie ihmiskunnan on
Ja kaiken liikevoima rakkaus
Vie voitost' voittohon.
Pois epäilys, jos syys tai kevät on!

Antrea 7/6

KEVÄÄLLÄ.

Yökynttilänne pankaa pois!
Jo päivä täyttää loukot,
Maailman valtaa valkeus,
Elämä johtaa joukot.
Se luodut henkiin nostattaa,
Jäät sydämmistä sulattaa.

Miss' ennen hohti kylmä jää,
Siin' nousee lämmön asteet,
Jumala ilmaan hengittää,
Luo pilvet, kaataa kasteet:
Elämän virrat lonsiaa
Ja viljavoituu hengenmaa.

Maa pohjan vaihtuu etelään,
Ikuisen kesän maaksi,
Ja hetki lietsoo lempeään,
Luo kansan autuaaksi:
Yks toistaan tuntee veljekseen,
Elämän armaaks isäkseen.

Jumalan, joka lapsissaan
Itsensä ilmi antaa,
Kuin kotka siipipankoillaan
Kaikk' ihmisheimot kantaa,
Heit' tekee verraks toisilleen
Ja omaisiksi itselleen.

Heit' yhdistää kuin perhettä,
Joll' yhteiset on juuret,
On tarkoitukset ylhäällä
Ja perimykset suuret:
Maa aina valmis hedelmiin
Ja uusiin kevätkukkasiin.

Antrea 8/6

TYYNELLÄ JÄRVELLÄ.

Nuo taivaan hopeavuoret
Ja kultaiset kunnahat
Syvyyden kirkkaudesta
Niin tyyninä loistavat.

Ja syvyys rantojen paltaat
Niin kauniisti kuvastaa,
Ett' aivan henkeä hurmaa
Tää armas aaltojen maa.

Tuon tahtoisi kaiken kauniin
Mun sieluni omistaa
Ja unhotuksien aaltoon
Maan kurjuuden painaltaa.

Vaan noin sulorunsas rauha,
Kuin järvikin heijastaa,
Se taisteluiden on tuoma,
Sit' ilmaiseksi ei saa.

Kallavedellä 26/7

HAVAITTUANI.

Jo olin vapaa syntyjään,
Miks orjan mieltä yhtenään,
Kuin perintöä, kannoin?
Jumalan aatos alussa
Mun siittänyt on vapaana,
Miks aarteeni pois annoin?

Miks eksyin Herrast', uskomaan,
Ett' orjina hän omiaan
Vaan pitää pelvon alla;
Kuin itämainen valtias,
On heille julma, oikukas,
Lyö rautavaltikalla.

Hän suuttuneena omansa
Pois sulkisiko luotansa
Ikuisen tuskan yöhön;
Hän leppyisikö lahjuksiin
Ja mieltyneenä muutamiin
Ne ottais päivätyöhön.

Ne ryömijät ja lahjojat
Ja teurashärkäin uhraajat
Hän kutsuis pitoihinsa,
Muut jättäis ulos parkumaan
Ja hammastansa puremaan
Ikuisiin tuskihinsa.

Ja pojastansa parhaasta,
Kun hänet näkis uhrina
Ihastuis isä vasta,
Ja sitten hänen kauttansa
Vaan vapahtuisi muutama
Iäksi hukkumasta.

Mik' isä, vaikka maallinen
Ja kuinka julmaluontoinen,
Noin ankara tok' oisi?
Vaikk' kuinka lastaan kurittais
Ja tuskain kautta paimentais,
Ei ikiorjaks soisi.

Niin yksityist' ei ainoaa
Tää Isämme voi unhottaa,
Vaan tahtoo tasallensa:
Meit' edistykseen ainaiseen
Hän vihkinyt on vierelleen
Kuin oman Kristuksensa.

Ei yhtä suosi liiemmin,
On yhtä rakas kaikkihin,
Jokaista tahtoo nostaa;
Ken orja on ja pakenee
Hänt' omat työnsä rankaisee,
Työt pahat pahan kostaa.

Siis auki hengen kahlehet,
Vapaaksi pääskää sydämmet,
Jumalan kevät koittaa!
On totuus vapahduksemme
Ja rakkaus on voimamme, —
Tää usko kaikki voittaa.

Tää ihmislapset nousemaan
Saa halvast' orjantilastaan
Jumalan ihmisiksi.
Niin Herra maata valloittaa
Ja rakkaus kaikki kirkastaa
Entistä ehommiksi.

Ja kansat, suurta sukuaan
Kun tuntee, syntyy uudestaan,
Häveten halpaa työtä.
Taas Isä ilmi elävin
Lihaksi syntyy lapsihin
Ja poistaa pelvon yötä.

15/6

KUMMITUS-AIKA.

Min' olin pelvon jo perinyt
Ja vavistuksen vanhemmilta,
Vereeni lasna jo imenyt
Kamalat kummat suuremmilta.

Join peikkomyrkkyä kotona
Ihanat puhteet istuessa,
Ja kuulin helvetin tuskia
Pyhänä Herran huonehessa.

Siit' öillä valvoin ja vapisin,
Nuo kummitukset silmissäni.
"Rukoile, lapsi!" Ma rukoilin,
Vaan haahmot kiehtoi henkeäni.

Kun äiti otti mun vierelleen,
Sain unenkultaa rauhaisata.
Jos tiesin hänenkin peljänneen,
Ois ollut tuskani kauheata.

Niin kasvoi heikoksi varteni,
Päänpakkoa sain sairastella,
Ja eukot kuoloa ennusti,
Ma koetin vastaan hangotella.

Tein syyksi: "Annahan, Jumala,
Mun ensin hyödyks elää täällä!"
Se auttoi; viel' olen elossa,
Vaan hyödyst' ollaan eri päällä.

Niin kauan pelkäsin Jumalaa,
Kuin ryöstömiestä ankarata,
Jok' armahtaa vaan lahjojaa
Ja poikiensa tuttavata.

Tok' uhkamielisnä yhtenään
Ma rikoin itse Herraa vasten:
En tuntenut Hänen lämmintään,
En oikeutta kaikkein lasten.

Vaan tuntui tuo salakaipaus:
Jos äidin armautta saisin,
Niin katoaisi yökummitus
Ja rauhan unta uinahtaisin.

LAPSESI.

Sun perhees ihmiskunta on,
Me kaikki lapsiasi.
Jos ken on kurja, onneton,
Se painaa tuntoasi.
Sun isänsydämmes ei sois
Yht' ainokaista luotaan pois.

Et pety tarkoituksissas,
Kuin pettyy ihmiskäsi,
Vaan sinnes jatkat keinojas
Kuin laps' on sylissäsi.
Niin meitä kanssas nousemaan
Viet kunniasta kunniaan.

Kuink' isä toisin tehdä vois?
Jos luotaan luovuttaisi,
Kuin hylkylapsen heittäis pois —
Ken häntä rakastaisi?
Ken nauttii, Herra, armostas,
Jos joukot kärsii kostoas!

Sä Isämme, me lapses myös,
Tee meitä verraksesi,
Tee suurin rakkaudentyös
Ja nosta rinnallesi!
Ilmesty meissä lihaksi,
Niin tapahtuu Sun tahtosi!

Niin työmme on sun töitäsi.
Tää maa Sun valtamaasi,
On henkemme Sun henkesi,
Maa kukkii kunniaasi.
Niin keskelläkin pauhinaa
Tää maa on meille rauhan maa.

Maa, jossa Herra, rakkaus,
Kuin päivä, lämmön valaa,
Ja totuus, pyhä valkeus
Kuin sähköliekki palaa,
Ja totuutehen rakkaus
On kuolemasta vapahdus.

Suovu 11/7

HALUNI.

Jos ken, niin minä olen syntinen,
Jos ken, niin minä armos tarvitsen,
Jumala, pyhä ykseys!
Sinussa syntieni sovitus,
Sinussa armon lähde, rakkaus,
Mun puutteheni täyttamys.

Minuhun rakkautes vuodata,
Anteeksi antamahan opeta,
Minusta hukkaa katkeruus.
Anteeksi antaville anteeks suot,
Ja heihin henkes majan luot;
Minuhun tee siis templis uus!

Tee minust' asuntos, se valaise,
Sun totuudellas kirkastuta se,
Mun totuus vaan voi vapahtaa:
Siis toteuta minuss' itsesi,
Niin kirkastan sun maailmassasi,
Ja nostan luokses maailmaa.

Kun janon loit, myös annoit juomia,
Isoovan nälkä taukoo ruuasta,
Niin kaipuun täyttää tyydytys:
Iäti Sinuss' elää haluan,
Iäti kanssas kasvaa rakastan,
Se halu oisko pettymys?

Kun petosta et, Herra, rakasta,
Et ihmiseesi luonut janoa,
Jot' et vois itse sammuttaa.
Ei Isä poista lasta luotansa,
Et kättä hylkää ojennettua,
Jonk' oma lapses tarjoaa.

Sua rakkautes vaatii tarttumaan
Ja rinnoillesi minut nostamaan,
Sä itse voit mun puhdistaa.
Mun riistä synneistäni irralleen,
Luo tahtos, tarmos mulle sydämmeen,
Aut', että voin Sua rakastaa!

Ja ihmiskuntaa Sinun kauttasi,
Ett' ynnä Isässään se kasvaisi
Sun totuuksias tuntemaan;
Ett' ihmisistä maasi kaunistuis
Ja rauhan valtakunta rakentuis
Sun oikeuttas noutamaan.

Ei voitonhimo mua kiihota,
En yksinäni luokses halaja,
Meit' ota, Herra, kaikkia!
Mun kansani ja kansat suuremmat
Niin laita, että luokses nousevat,
Sun omas on jok'ainoa.

Sen teet ja luotkin meidät uudestaan.
Kun Isäkseen ken tuntee Sinut vaan,
Ei hirmuherraks orjien:
Hän sisältänsä kasvaa, uudistuu,
Hän tuortuu, nuortuu, vaikka vanhentuu,
Sun kanssas, Herra, halliten.

Suovu 29/7

KASTEVIRSI.

Tään lapsen, Herra, tuomme sylihesi,
Hän Sinust' on, Sinuhun palajaa.
Hänt' auta, että pyhä siemenesi
Oraasen, putkeen, tähkään puhkeaa.
Hänt' estä saastumuksen halloista,
Sun aittaas hengenvilja tallenna.

Hän, lapseksesi siinnyt hengestäsi,
Nyt puhtauden kansaks siunataan.
Hänt' ohjaele, hoida kädelläsi
Ja auta Sinuss' aina kasvamaan.
On tulta kastehesi, rakkaus,
Siit' elämän on kasvu, uudistus.

Kenelle aukee rakkautes povi,
Hän halulla Sun töitäs toimittaa.
Ken omas on, ei sille synti sovi,
Hän sukuansa muistaa korkeaa.
Kun häness' asut, Herra, henkenä,
Sun tahdolles hän uhraa verensä.

Hänt' itsekaltaisekses kasvattele,
Kuin sopii rakkautes luontohon,
Totuuden valkeuteen valvattele
Ja auta oikeuden voittohon.
Hän neuvo maailmaa niin käyttämään,
Ett' edistyy hän Sinuss' yhtenään.

Paranna, kasvata ja puhdistuta,
Jos lankeaa, niin nosta uudestaan!
Et hänest' armoasi poikkeuta,
Jos kuritatkin usein ankaraan.
Suo hälle Sinuhun vaan uskallus:
On rakkautes uusi nousemus.

Sylisi ain' on lämmin lapsillesi
Ja katuville armost' anteeks suot,
Jokaisen tahdot painaa povellesi,
Kotihin viimein kaiken laumas tuot.
Kuin kulkeneekin lapses elintiet,
Kun hänet viimein kotihin vaan viet.

Vaan rakkauteen kasvattaakses meitä
Soit seurahamme omas pienosen,
Hänt' et tok' yksin ihmishoitoon heitä,
Sä kasvattaja keskenkasvuisten.
Me kaikki Sinun, Sinä meidän myös,
Siis meissä täytä suuri hengentyös!

On parannuksen merkki kasteen vesi,
Se lapsen ohjaa puhdistuksehen,
Vaan rakkauden sana, hengen mesi,
Luo voimaa elämähän uutehen.
Siis ilmestytä itses lapsessa,
Niin lapsi löytää kasteen Sinussa.

Hän kasvaa kautt' elämän myrskysäitten
Ja henkeäsi huokuu maailmaan,
Ei väisty tieltä vihan vaahtopäitten,
On valmis kärsimään ja kuolemaan.
Kun häness' asut, Herra, elämä,
Ei kuolemassakaan hän häviä.

27/7

EN ITSE.

Vast' äsken nostit mun rinnoilles,
Ja painoit povellesi.
Jo tunsin tykkivän sydämmes,
Hyvyytes, autuutesi.
Jo vapauttasi hengitin,
Jo uskoin, toivoin ja rakastin.

Sä laskit lapsesi astumaan,
Pois juoksin johdostasi,
Niin lankesin yhä uudestaan
Ja rikoin neuvojasi:
Nyt kärsin töitteni tuloksen,
Nyt olen arka ja epäilen.

On, Herra, kasvosi pilvessä,
Mun tukkehessa tieni.
Suur' olin Isäni sylissä,
Nyt

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 16
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net