» » » Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5_ Kesäaskareet

Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5_ Kesäaskareet

Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5_ Kesäaskareet
Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5_ Kesäaskareet
Release Date: 2017-12-03
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 45
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 15

The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoistatavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet

Author: Johannes Häyhä

Release Date: December 3, 2017 [EBook #56115]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN ***

Produced by Tapio Riikonen

KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 5: KESÄASKAREET

Kirj.

Johannes Häyhä

Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1897.

SISÄLLYS:

Touonalkajaiset
Keväthommat
Juhannuksen vietto
Arkiset askareet
Kokouspyhä
Heinäaika
Talkoot
Paimenelämä
Karhunjahti
Syksytoimia

Touonalkajaiset

Sisältö: Touonalkajaisten määräys. Paimenten taianteko. Karhun luvut. Juhlamurkina. Kauran kylvö. Kylväjän luvut. Lehmäin uloslaskeminen. Karjan luvut. Rukous karjan puolesta. Lammasten uloslaskeminen ja loitsiminen. Rukous karjan varjeluksesta. Karjan kulku ja loitsut maidon annin puolesta. Loitsu karjan kaitsemisesta. Loitsu paimentamisesta. Ensimmäinen päivä paimenessa. Paimenten ja kyntäjäin kasteleminen.

Eräänä sunnuntaina keväällä, kun maat olivat jo sulat, kokoontuivatNiemelän kylän isännät lautamiehen taloon tuumimaan, millointouonteko oli aloitettava. Muutamat tahtoivat sen jo aloittaa tälläviikolla, mutta lautamies sanoi:

— Ei, hyvät naapurit, nyt sovi alkaa touontekoa kuun pohjalla.Lauantaina kun syntyy uusi kuu, niin sopii ensi viikolla pitäätouonalkajaiset minä päivänä tahansa. Ja muuten ei näy tänä vuonnaolevan kiirutta kyntämisellä; sillä vanhasta Pietarista vanhaanJyrkiin on vasta nousevalla viikolla ensimmäinen määräpäivä, niinkuin vanha runo siitä sanoo:

Kyntömiehen kylvöajat ovat tiedossa totiset: kymmenes on kydön kylvö, yhdeksäs on kasken kylvö, kahdeksas on pellon pano, seitsemäs on pavun teko. kuudes viikko, kuituviikko, viides viikko, ohraviikko, neljäs on tattarin teko, kolmas kaalin, lantun aika: toinen viikko touon päätös, kun nauris on napattu maahan.

Vähän aikaa neuvoteltua päätettiin touonalkajaiset pitää ensiviikolla maanantaina ja vuoro oli tänä vuonna syödä juhlamurkinalautamiehen talossa.

Seuraavana sunnuntai-iltana varustivat paimenet vuoteensa viereenvirsunsa ja hattaransa. Touonalkajaisaamuna herättivät emännät joauringon nousuaikana paimenet, jotka vuoteella kenkivät, so. kääriväthattarat jalkainsa ympärille ja panivat uudet virsut jalkaansa.Näin tehtiin siitä syystä että muka jalat pysyisivät terveenä kokokesäajan.

Vaatteet yllensä saatuaan menivät paimenet lehmäläävään (navettaan)ja ottivat kellon vanhimman lehmän kaulasta. Sitten he nyhtivätjokaisen lehmän vasemmasta kupeesta kolme karvaa, jotka he panivatkelloon. Kodan tiinusta pantiin vettä kello puolilleen ja jauhojahämmennettiin sekaan niin paljon, että seos tuli sakeaksi. Sittenotettiin taikina kellosta ja pöpellettiin saunan penkillä kaakuksi.Sillä aikaa kun toiset paimenet puhdistivat lehmänkelloa ja veivätsen takaisin lehmän kaulaan, toi vanhin paimen leivotun kaakuntupaan, nousi uunille, jossa hän kiersi kaakun kolme kertaa ympäriuunin patsaan ja lausui joka kerran:

— Noin seuratkaa lehmät toisianne koko tämä kesä, niin kuin tämätahdas seuraa tätä uunin patsasta.

Sitten hän litisti taikinan kakkaraksi ja paistoi sen tuvanlämmitessä uunin leukakivellä, vei sen porstuaan jauhinkivellejäähtymään ja sen jälkeen läävään. Kakkarasta hän antoi vanhimmastaalkain kullekin lehmälle pienen palan ja kierrettyään ensin palasenlehmän pään ympäri myötäpäivään sanoi palaa antaessaan:

— Pysy sunnuntaina Pietolassa Rasimäellä, maanantaina KuotmäessäLyöhdyn aholla jne., nimittäin jokaiselle lehmälle erikseen senkarjamaan ja paikan karjamaalla, missä minäkin viikonpäivänä olivuoro käydä.

Lammaspaimenet tekivät lampaankellossa taikinan samoin tempuin jaantoivat sen lampaille. Nämä temput piti tehtämän ennen perheenylösnousua, ani varhain.

Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herättipaimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhunhampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaakarhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi:

Metsän kultainen kuningas, salon herra, maan isäntä! anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto tänä suurena suvena, Luojan lämminnä kesänä. Korjaele koiriasi, raivaele rakkiasi jottei piiloa pitäisi eikä tuottaisi tuhoa. Kotihisi koirat kutsu, viekottele villahännät: sudet laita suitset suuhun, karhut rautakahlehisin. Teettäös tinainen neula, naula vaskinen valata, jonka päästät päälakehen, läpi luisten leukaluitten. Jos ei tuotana totelle: suden suuhun lukko laita, haitta karhun hampahisen takalukko leukaluihin.

Kun ei tuosta kyllin liene: kätke koirasi kolohon, karvaturvat kalliohon, ettei koskis konnanpoika, metsän rakki raateleisi; tahi saata näiltä mailta, kauas karjan käytäviltä ylitse salon yheksän, salon puolikymmenettä maille tuntemattomille, nimen tietämättömille, johon ei kuulu karjan kellot eikä paimenten pakinat.

Oi Ukko ylinen Luoja, taatto taivon valtiainen, jok olet onnella olija, heleällä hemmoaja! Tehkös kesät kaunihiksi lehtovieret leppehiksi, ahovieret armahiksi! Laita metsät mieleviksi, sinikorpi siivosaksi! Vieritä vihanta pilvi karjalleni katteheksi, ettei surma suin pitäisi, kaihi viljalta vitoisi. Rakentele rauta-aita, teräs seivoin seisattele ympäri minun eloni, kahden puolen karjaseni: maasta asti aita pannos, maasta asti taivosehen, ettei karhu kavahtaisi eikä susi yli käisi. Vähänpä minulla oisi surman suin pieltäviä, aholle ajettavia, päälle pälven pantavia.

Perheen noustua menivät naiset läävään eläimiä ruokkimaan jakyntömiehet laittoivat auransa ynnä muut kapineensa reilaan.Läävästä tultua naiset joko ompelivat tahi muuta korjailivat.Ukkomiehet korjailivat kalanpyydyksiä ja muita kapineita reilaan.Näissä toimissa kului päivä murkinoihin. Kun murkinan aika lähestyi,otti isäntä aitan siemensalvosta ne kolme rukiista leipää, jotkaolivat koko joulupyhät olleet tuvan pöydällä, ja toi ne emännälle,joka lämpimällä vedellä pesi leivistä lian ja mahdollisestijoulukyntteleistä tarttuneen talin. Sitten emäntä leikkasi leivät,joita hän toisten naisten kanssa piippusi suupalan suuruisiksimöllyiksi (paloiksi) sitä varten varustettuihin vateihin. Emäntäkeitti suurella padalla vastalypsettyä maitoa, jonka hän sittenkapustalla mätti möllyjen päälle vateihin.

Murkinan aikana kokoontuivat kylän isännät ja emännät lautamiehentaloon. Kun ruoka oli kannettu pöytään, käskettiin vieraat syömään.Emännät istahtivat pöydän yläpäähän ja isännät sarvenille; talonmiehet istuivat pöydän alapäässä. Talon isäntä luki juhlallisellaäänellä ruokaluvut ja Perätalon seppä toisten kanssa veisasi:

Ann maan tääll kasvons kantaa, vakons myös lioita; meill tarpeet tahtoisit antaa, maan, meren siunata. Ann askelees tiukkuu rasvast, meit ruoki sanallas, suo maistam sit ain makiast, niin sielu on autuas.

(Vvk. 318:6)

Sitten isäntä jakeli juhlallisesti ruokaryyppyjä, ensin naisille jasen jälkeen miehille. Syödessä puheltiin sekä hyvistä että huonoistavuosista. Kun kaikki olivat ravitut, pani jokainen kätensä ristiin jaLahtelan isäntä luki:

Muistakaam sitä aina, kuin ruokaa nautitsem ett Herra eineen lainaa, ja kaikk kuin tarvitsem, sull Jesu, kiitos olkoon, ja kunnia kaikilt tulkoon, kuin runsaast ruokit meit.

(Vvk. 345:2)

Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa:

Vuos hyvyydelläs kaunist kanss, niin kyntö, kylvö kasta maass, ja laiho kauniist kasvata, meit armiaast jällens iloita.

(Vvk. 316:11)

Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää,ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa.

Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasikauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevostenselkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkäänja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten jaottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissäkohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat:

Lähde Jumala avuksi!

Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevostenselästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen.Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä menikylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkinolallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniäitäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoenviskatessaan:

Itätuuli kesän tuopi, kesä siemenen sirottaa, etelä elohon saattaa, kaiken kasvun kasvattaapi. Länsi lämpimän lähettää, lämpimä terän tekeepi, pohjoinen pahurin poika! pysy kylmässä kylässä kekriin asti keikkumatta.

Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänenrinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä:

Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, käden kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, aholle ylenevälle.

Akka mantereen alainen, manun eukko, maan emäntä! Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän; eip on maa väkeä puutu, eikä nurmi einehiä sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana, kun lie armon antajista lupa eineitten emistä.

Nouse maa makoamasta, Luojan nurmi nukkumasta! Pane korret korttumahan sekä varret varttumahan: tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota kynnöstäni, kylvöstäni, varsin vaivani näöstä!

Oi Ukko ylijumala, tahi taatto taivahinen, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija! Pidä pilvissä käräjät, sätehissä neuvot selvät: laadipa utuinen ilma, sumuilma suunnittele; idätä idästä pilvi, länkä lännestä lähetä, nosta lonka luotehesta, etelästä ennättele: vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota teoksille tehtäville, panoksille pantaville, orahille nouseville, touoille tohiseville!

Kun isäntä oli halmeen yli päässyt ja kylväen tullut takaisin, niinalkoivat kyntäjät ajaa peräkkäin: ensimmäinen aidan vierusta myöten,toinen sen perästä, sitten kolmas jne. Kun kolme kertaa oli ympärikäyty ja tultu samaan paikkaan, josta lähdettiin, niin istahdettiintupakoimaan ja viinaa maistelemaan. Sitten jatkettiin työtäkeski-iltoihin asti, jolloin mentiin kotiin.

Kyntäjäin lähdettyä kotoa otti emäntä tuuran, taltan ja kirveen,jotka hän kätki läävän kynnyksen viereen lantaan. Sitten hän ottiviikatteen, sirpin ja kassaran, sitoi ne yhteen ja ripusti läävänoven kamanaan.

Kun paimenet ja emännät olivat pukeutuneet, vei emäntä rahin,asetti sen läävän kynnykselle sillä tavoin että rahin jalat tulivatläävän sisä- ja toiset ulkopuolelle pihtipuolista vasten. Sittenemäntä nousi rahille seisomaan, asetti selkänsä pihtipieltä vastenja nosti toisen jalkansa niin liki yläkamanaa että siitä alaitselehmät mahtuivat. Emännän käly päästi lehmät kytkyestä yhden toisensaperästi ja loitsi:

Kun Luoja kesän tekevi, Jumalan suven sukeepi, suot sulavi, maat sulavi, lätäkötkin lämpeävi keskellä kesäsydäntä Jumalan suvea suurta; niin mä lehmäni lähetän,

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 15
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net