» » » Uroita: Kreikkalaisia sankaritaruja

Uroita: Kreikkalaisia sankaritaruja

Uroita: Kreikkalaisia sankaritaruja
Title: Uroita: Kreikkalaisia sankaritaruja
Release Date: 2018-06-07
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 65
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18

The Project Gutenberg eBook, Uroita, by Charles Kingsley

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Uroita Kreikkalaisia sankaritaruja

Author: Charles Kingsley

Release Date: June 7, 2018 [eBook #57285]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UROITA***

E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

UROITA

Kreikkalaisia sankaritaruja nuorisolle

Kirj.

CHARLES KINGSLEY

Suomennos englanninkielestä.

Porvoossa,Werner Söderström Oy,1904.

SISÄLLYS:

ENSIMMÄINEN TARINA. — PERSEUS.

   I. Kuinka Perseus ja hänen äitinsä tulivat Seriphos-saarelle.
  II. Kuinka Perseus äkkipäätä teki pyhän lupauksen.
 III. Kuinka Perseus surmasi Gorgon.
  IV. Kuinka Perseus tuli aitiopien luo.
   V. Kuinka Perseus palasi kotiinsa.

TOINEN TARINA. — ARGONAUTIT.

   I. Kuinka kentauri kasvatti uroita Pelionilla.
  II. Kuinka Iason pudotti sandaalinsa Anauros-virtaan.
 III. Kuinka Argo-laiva rakennettiin Iolkoksessa.
  IV. Kuinka Argonautit purjehtivat Kolkhiiseen.
   V. Kuinka Argonautit ajautuivat Tuntemattomalle merelle.
  VI. Kuinka uroiden lopuksi kävi.

KOLMAS TARINA. — THESEUS.

   I. Kuinka Theseus nosti kiven.
  II. Kuinka Theseus surmasi ihmissyöjät.
 III. Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
  IV. Kuinka Theseus sortui ylpeytensä tähden.

ENSIMMÄINEN TARINA.

PERSEUS.

I.

Kuinka Perseus ja hänen äitinsä tulivat Seriphos-saarelle.

Oli kerran kaksi kuninkaan poikaa, jotka olivat kaksoset. Heidännimensä olivat Akrisios ja Proitos, ja he elivät kaukana Hellaassa,Argoksen lempeässä laaksossa. Heillä oli hedelmällisiä niittyjäja viinitarhoja, lampaita ja härkiä, suuria hevoslaumoja Lernanrämeillä ja kaikkea, mitä ihminen: tarvitsee ollakseen onnellinen.Mutta he olivat sittenkin onnettomia, sillä he kadehtivat toisiaan.Syntymähetkestään asti he olivat riidelleet, ja kun he kasvoivatsuuriksi, niin he koettivat kumpikin anastaa toiselle kuuluvan osanvaltakuntaa ja ottaa kaikki itselleen. Niinpä Akrisios ensiksikarkoitti Proitoksen. Proitos kulki maita ja meriä ja toi kotiinulkomaalaisen kuninkaantyttären puolisokseen ja avukseen ulkomaalaisiasotureita, joita nimitettiin kykloopeiksi, ja hän karkoitti nytvuorostaan Akrisioksen, ja sitten he taistelivat kauan aikaakotimaassaan, kunnes riita saatiin ratkaistuksi, ja Akrisios ottiArgoksen ja puolen valtakuntaa ja Proitos otti Tirynsin ja toisenpuolen valtakuntaa. Ja Proitos rakennutti kykloopeillaan Tirynsinympärille hakkaamattomasta kivestä korkeat muurit, jotka vielä tänäkinpäivänä ovat pystyssä.

Mutta tuon kovasydämisen Akrisioksen luo tuli ennustaja ja ennustihänelle pahaa ja sanoi: "Koska sinä olet noussut omaa vertasi vastaan,niin sinun oma veresi on nouseva sinua vastaan; koska sinä olet tehnytsyntiä sukuasi vastaan, niin sukusi kautta sinä saat rangaistuksen.Sinun tyttärellesi Danaelle on syntyvä poika, ja sen pojan kädestä oletsinä surmasi saava. Niin ovat jumalat päättäneet, ja niin on tapahtuva."

Siitä Akrisios kovin pelästyi; mutta hän ei parantanut tapojaan. Hänoli ollut julma omaa perhettään kohtaan, ja sensijaan että hän olisikatunut ja muuttunut hyväksi, hän kävi vain entistään julmemmaksi.Hän heitätti ihanan tyttärensä Danaen maanalaiseen kuoppaan, jokamuurattiin umpeen, ettei kukaan päässyt lähestymään tyttöparkaa.Akrisios luuli olevansa viisaampi kuin jumalat. Mutta saatte nähdä,kykenikö hän välttämään heidän tuomiotaan.

Tapahtuipa, että Danaelle syntyi poika, niin kaunis lapsi, että sitäolisi jokainen muu paitsi Akrisios-kuningas säälinyt. Mutta hän eituntenut sääliä; hän vei Danaen ja lapsen meren rannalle ja pani heidätisoon arkkuun ja työnsi heidät vesille tuulten ja aaltojen ajeltaviksi.

Raitis luodetuuli puhalsi siintäviltä vuorilta Argoksen lempeäänlaaksoon ja kauas kauas merelle. Ja kauas kauas merelle ajelehtivatsen mukana äiti ja lapsi, sillävälin kuin kaikki, jotka heitä rannallakatselivat, itkivät, paitsi tuo julma isä, Akrisios-kuningas.

Niin he ajelehtivat eteenpäin, ja arkku keinui aalloilla, jalapsukainen nukkui äitinsä polvella. Mutta äitiparka ei saattanutnukkua, hän vain valvoi ja itki ja lauloi lapselleen heidänkiikkuessaan laineilla. Ja sen laulun, jota hän lauloi, te saattekerran itsekin oppia.

Nyt he olivat jo kulkeneet viimeisen siintävän niemekkeen ohi aavallemeren selälle. Aallot ja taivas ja tuuli heitä vain nyt ympäröivät.Mutta aallot ovat lempeitä, ja taivas on kirkas, ja tuuli on lauha jahiljainen. Sillä nyt on se aika, jolloin Halkyone ja Keyks rakentavatpesiään, eivätkä silloin koskaan myrskyt myllerrä kesän leppeää merta.

Keitä olivat sitten Halkyone ja Keyks? Kerronpa sen teille arkunajelehtiessa eteenpäin. Halkyone oli ihana impi, merenrannan ja tuulentytär. Ja hän rakasti merimiespoikaa ja meni hänen puolisokseen; eikäkukaan maan päällä ollut niin onnellinen kuin he. Mutta viimein Keyksjoutui haaksirikkoon; ja ennenkuin hän ennätti uida rannalle, aallothänet nielivät. Ja Halkyone näki hänen hukkuvan ja juoksi veteen hänenluokseen; mutta turhaan. Silloin Taivahiset säälivät heitä kumpaakinja muuttivat heidät kauniiksi vesilinnuiksi. Ja nyt he rakentavat jokavuosi laineille pesänsä ja purjehtivat iäti onnellisina kesän leppeäämerta.

Niin kului yö, ja niin kului päivä, ja pitkältä se päivä Danaestatuntuikin. Ja sitten kului vielä toinen yö ja toinen päivä, kunnesDanae oli aivan nääntynyt nälästä ja itkusta, eikä vieläkään maatanäkynyt. Mutta koko ajan lapsi nukkui levollisesti; ja viimeinDanae-parankin pää painui ja hänkin vaipui uneen poski vasten lapsenposkea.

Mutta hetken kuluttua hän yht'äkkiä heräsi. Arkku ritisi ja ratisi,ja ilma oli täynnä ääniä. Hän katsoi ylös, ja hänen päänsä päällä olimahtavia kallion kielekkeitä, jotka hohtivat aivan punaisina laskevanauringon valossa, ja hänen ympärillään oli kareja ja hyrskyjä javaahdon pärskettä. Hän löi käsiänsä yhteen ja huusi apua kaikin voimin.Ja hänen huutaessaan apu tulikin. Kalliolle ilmestyi pitkä ja komeamies, joka kummastellen katseli aallokossa kiikkuvaa Danae-parkaa.

Miehellä oli karkea verkavaippa yllä ja päässä leveä hattu, jokavarjosti hänen kasvojaan. Kädessään hän kantoi kolmihaaraista piikkiä,jolla tapettiin kaloja, ja olalleen hän oli heittänyt käsiverkon.Mutta Danae saattoi hänen olennostaan ja hänen käynnistään ja hänenliehuvista kultahapsistaan ja parrastaan nähdä, ettei hän ollutmikään tavallinen ihminen; sitä todisti kaksi palvelijaakin, jotkakulkivat hänen takanaan kantaen hänen kalakoppasiaan. Mutta Danaeoli tuskin ehtinyt vilkaista mieheen, ennenkuin tämä laski syrjäänkolmihaaransa ja juoksi kalliota alas ja heitti käsiverkkonsa niintaitavasti Danaen ja arkun yli, että veti sen ja Danaen ja lapsen aivanvahingoittumattomina rantariutoille.

Sitten kalastaja otti Danaeta kädestä ja nosti hänet arkusta ja sanoi:

"Oi, ihana neito, mikä kumma kohtalo sinut on tuonut tälle saarellenoin heikossa purressa? Kuka sinä olet ja mistä tulet? Varmaankin oletjonkun kuninkaan tytär; ja tuo poika ei ole tavallinen kuolevainen."

Puhuessaan hän osoitti lasta, sillä sen kasvot paistoivat kuinaamutähti.

Mutta Danae vain pää kumarassa nyyhkytti:

"Sano minulle, mihin maahan minä raukka olen tullut; ja minkälaistenihmisten seuraan olen joutunut!"

Kalastaja sanoi: "Tämä saari on Seriphos nimeltään, ja minä olenhelleeni ja asun siinä. Minä olen Polydektes-kuninkaan veli, ja ihmisetkutsuvat minua Diktys-kalastajaksi, siksi että pyydystän rannan kaloja."

Silloin Danae lankesi hänen jalkoihinsa, syleili hänen polviansa jahuusi:

"Voi, herra, sääli muukalaista, jonka julma kohtalo on ajanut maasirannoille. Anna minun elää talossasi palvelijana, mutta älä kohteleminua pahoin, sillä minä olin kerran kuninkaan tytär ja tämä minunpoikani, kuten sinä oikein sanoit, ei ole tavallista sukua. En tahdoolla sinulle rasitukseksi enkä syödä leipääsi laiskana, sillä minäolen kutomisessa ja koruompelussa taitavampi kuin kaikki tämän maantyttäret."

Ja hän aikoi jatkaa, mutta Diktys keskeytti hänet ja nosti hänet ylösja sanoi:

"Tyttäreni, minä olen vanha, ja hiukseni harmaantuvat. Mutta minulla eiole lapsia kotiani sulostuttamassa. Tule siis kanssani, sinä olet olevaminun ja vaimoni tytär, ja tämä lapsi on oleva meidän lapsenlapsemme.Minä pelkään jumalia ja olen vieraanvarainen kaikille muukalaisille,sillä minä tiedän, että hyvät teot niinkuin pahatkin kostetaan niille,jotka niitä tekevät."

Niin Danae sai suojan ja hoivan. Hän meni tuon hyvän Diktys-kalastajankanssa hänen kotiinsa ja oli hänen ja hänen vaimonsa tyttärenäviisitoista vuotta.

II.

Kuinka Perseus äkkipäätä teki pyhän lupauksen.

Viisitoista vuotta oli kulunut, ja lapsesta oli tullut solakkanuorukainen ja merimies, ja hän teki usein kauppamatkoja saaristoon.Hänen äitinsä nimitti häntä Perseukseksi; mutta kaikki Seriphoksenasukkaat sanoivat, ettei hän ollut kuolevaisen miehen poika, jakutsuivat häntä Taivahisten kuninkaan Zeuksen pojaksi. Sillä vaikka hänoli vasta viisitoistavuotias, oli hän sentään päätänsä pitempi kaikkeasaaren kansaa. Ja hän oli taitavampi kuin muut juoksussa ja painissa janyrkkitaistelussa ja kiekon ja keihään heitossa ja soudussa ja harpunsoitossa ja kaikessa, mikä miestä kaunistaa. Ja hän oli rohkea jatotuutta rakastava, lempeä ja ystävällinen, sillä vanha kunnon Diktysoli kasvattanut hänet hyvin. Ja oli hyvä, että Diktys niin oli tehnyt,sillä nyt Danae ja hänen poikansa joutuivat suureen vaaraan, ja Perseustarvitsi kaiken viisautensa puolustaakseen äitiänsä ja itseään.

Sanoin jo, että Diktyksen veli oli Polydektes, saaren kuningas. Hänei ollut kunnon mies niinkuin Diktys, vaan kiivas, julma ja kavala,ja kun hän näki kauniin Danaen, niin hän tahtoi naida hänet. MuttaDanae ei tahtonut, sillä hän ei rakastanut Polydektestä. Danae eivälittänyt kenestäkään muusta kuin pojastansa ja poikansa isästä, jotahän ei uskaltanut toivoa enää koskaan näkevänsä. Viimein Polydektesaivan julmistui, ja sillä aikaa kuin Perseus oli merellä, hän veiDanae-raukan Diktyksen luota sanoen: "Jollet sinä tahdo olla minunpuolisoni, niin sinun pitää olla minun orjani". Niin Danaesta tehtiinorja ja hänen täytyi kantaa vettä kaivosta ja vääntää myllynkiviä jakärsiä pahaa kohtelua — kai häntä lyötiinkin — ja kantaa raskaitakahleita, kun hän ei tahtonut ruveta tuon julman kuninkaan puolisoksi.Mutta Perseus oli kaukana merten takana, Samos-saarella, eikä voinutaavistaakaan, kuinka hänen äitinsä oli suruun sortumaisillaan.

Silloin eräänä päivänä Samos-saarella, kun laivaa lastattiin, Perseushaki siimestä ja joutui kauniiseen metsään. Siellä hän istahtimättäälle ja vaipui uneen ja nukkuessaan hän näki kummallisemman unenkuin koskaan elämässään oli nähnyt.

Hänen luokseen tuli metsästä nainen, pitempi kuin hän tai kukaankuolevainen, mutta äärettömän ihana; naisella oli suuret harmaatsilmät, joiden katse oli kirkas ja läpitunkeva, mutta samallaihmeellisen lempeä. Hänen päässään oli kypärä ja keihäs oli hänenkädessään, ja olkapäältä riippui hänen pitkälle siniselle hameelleenvuohennahka, ja sillä kiilsi mahtava kuparikilpi, joka välkähteli kuinpeili. Hän seisoi ja katsoi Perseusta kirkkain harmain silmin; jaPerseus huomasi, etteivät hänen silmäluomensa kertaakaan liikahtaneeteivätkä hänen silmäteränsäkään, vaan katsoivat suoraan hänen lävitsensäaina hänen sydämensä pohjaan asti, ikäänkuin ne olisivat saattaneetnähdä kaikki hänen sielunsa salaisuudet ja tietää ja tuntea kaikki,mitä hän ikinä oli ajatellut tai toivonut siitä päivästä asti kuin hänoli syntynyt. Ja Perseus loi katseensa alas vapisten ja punastuen, kuntuo ihmeellinen nainen puhui.

"Perseus, sinun täytyy toimittaa minulle eräs asia."

"Kuka sinä olet, jalo neiti, ja kuinka sinä tunnet minun nimeni?"

"Minä olen Pallas Athene; ja minä tiedän kaikkien ihmisten sisimmätajatukset ja tunnen heidän kuntonsa tai kunnottomuutensa. Jatomusieluista minä käännyn pois, ja he tulevat onnellisiksi, muttaeivät minun auttaminani. He lihovat levossa kuten lampaat laitumella jahe syövät sitä, mitä eivät ole kylväneet, niinkuin härät pilttuussa.He kasvavat ja leviävät niinkuin kurkut maassa. Mutta yhtä vähän kuinkurkku he siimestävät kulkijaa, ja kun he ovat kypsiä, niin kuolemaheidät korjaa, ja he menevät kenenkään surematta manalaan, ja heidännimensä unohtuvat.

"Mutta tulisieluille minä annan enemmän tulta, ja niille, joissaon miehuutta, minä annan paljon enemmän kuin miehuutta. He ovatsankareita, Taivahisten poikia, ja hekin tulevat onnellisiksi, muttaeivät tomusielujen tavalla. Sillä minä ajan heitä eteenpäin outojapolkuja, jotta he löisivät titaanit ja hirviöt, jumalien ja ihmistenviholliset. Vaivojen ja ahdistusten, vaarojen ja taistelujen läpiminä ajan heitä. Ja toiset heistä kaatuvat nuoruutensa kukassa, missätai milloin ei tiedä kenkään; ja toiset taas saavuttavat mainetta jaihanan ja voimakkaan vanhuuden. Mutta millainen on heidän lopullinenkohtalonsa, sitä en tiedä, eikä kukaan paitsi Zeus, jumalien jaihmisten isä. Sano nyt minulle, Perseus, kumpi ihmislaji sinunmielestäsi on onnellisempi?"

Perseus vastasi rohkeasti: "Parempi kuolla nuoruutensa kukassatavoitellessa kuuluisaa nimeä, kuin elää levossa lammasten lailla jakuolla kenenkään surematta ja maineetonna!"

Silloin tuo kummallinen nainen naurahti ja nosti kuparikilpensä jahuusi: "Katso tänne, Perseus; uskallatko katsoa tämänlaista hirviötäkasvoista kasvoihin ja tappaa sen, niin että minä saisin asettaa senpään tälle kilvelle?"

Kilven peilissä näkyivät kasvot, ja kun Perseus katsoi niitä, niinhänen verensä jähmettyi. Ne olivat kauniin naisen kasvot, muttaposket olivat kalmankalpeat ja otsa oli iäti kalvavan tuskan uurtamaja huulet olivat ohuet ja yhteenpuristetut kuin käärmeen. Ja hiustenasemesta hänen ohimoillaan kiemurteli kyykäärmeitä, jotka ojentelivatkaksihaaraisia kieliään. Ja hänen päätään ympäröivät poimukkaat siivet,niinkuin kotkan siivet, ja rinnassa hänellä oli rautaiset kynnet.

Perseus katsoi hetken ja sanoi sitten: "Jos maan päällä on jotakin niinrumaa ja hirmuista, niin sen hävittäminen on jalo teko. Mistä löydäntuon hirviön?"

Silloin tuo kummallinen nainen hymyili jälleen ja sanoi:

"Vielä et sitä saata löytää; olet liian nuori ja liian kokematon;sillä tämä Gorgo on nimeltä Medusa, hirvittävien sikiöiden äiti. Palaakotiisi ja tee se teko, joka sinua siellä odottaa. Sinun tulee näyttääolevasi mies, ennenkuin saatan pitää sinua kelvollisena Gorgo-hirviönetsintään."

Perseus olisi tahtonut puhua, mutta tuo kummallinen nainen katosi, jaPerseus heräsi ja huomasi uneksineensa. Mutta yöt ja päivät Perseusnäki edessään tuon kauhean naisen kasvot ja sen pään ympärilläkiemurtelevat kyyt.

Hän palasi kotiinsa, ja ensimmäinen asia, minkä hän kuuli, oli, ettähänen äitinsä oli orjana Polydekteen talossa.

Kiristellen raivosta hampaitaan Perseus riensi kuninkaan palatsiin jajuoksi miesten huoneiden läpi ja naisten huoneiden läpi, ja niin kokotalon läpi — sillä kukaan ei uskaltanut pidättää häntä, niin hirmuinenja kaunis hän oli — kunnes hän löysi äitinsä, joka istui kynnykselläja

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net