» » Suomen kultainen kirja I

Suomen kultainen kirja I

Suomen kultainen kirja I
Category:
Title: Suomen kultainen kirja I
Release Date: 2018-10-21
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 46
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 13

Project Gutenberg's Suomen kultainen kirja I, by Sigurd Wettenhovi-Aspa

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States andmost other parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the termsof the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'llhave to check the laws of the country where you are located before usingthis ebook.

Title: Suomen kultainen kirja I

Author: Sigurd Wettenhovi-Aspa

Translator: J. Raekallio

Release Date: October 21, 2018 [EBook #58143]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KULTAINEN KIRJA I ***

Produced by Tapio Riikonen

SUOMEN KULTAINEN KIRJA I

Kirj.

Sigurd Wettenhovi-Aspa

Suomentanut

J. Raekallio

Helsingissä,Hakaniemen kirjapainossa,1915.

        "Kultaa kujaiset täynnä,
        Hopiata tanhuaiset
        Eikä ole ottajata."

Suomal. sananlasku.

SISÄLLYS:

(Asia- ja nimiluettelo)

Suomentajan esilause.
Esipuhe.

I. VASTAUSTA KIRJASEEN "SVENSKT I FINLAND" ("RUOTSALAISTA SUOMESSA").

   Viikinkisivistystä Uudellamaalla.
   Birger Jarl.
   Hugo J. Ekholm.
   A. ja S. Leijonhufvud.
   J.L. Runeberg.
   Axel Lille.
   Pehr H. Norrmen.

II. KANSALLISUUS.

   Nationalismi ja sen vastakohta.
   Kieliriidat.
   Liettuan- ja vironkieli.
   Götin kieli.
   Rurik.
   Oskar Montelius.
   A.E. Holmberg.
   Viikingit, pyhyyden ryöstäjiä, ruumiiden ja hautain häpäisijöitä.
   Lalli.
   Slaavilaisia nimiä.
   Seppälinna — Zeppelin.
   Varjag.
   Darwin.
   Z. Topelius.
   Rasmus Rask.
   Odo Morannal Reuter.
   Quatrefages.
   Léouzon le Duc.
   Elisée Reclus.
   Abercromby.
   Jakob Grimm.
   Martin Buber.
   H.G. Porthan.
   Paavo Cajander.
   Jean Sibelius.
   Taylor.
   Artur Eklund.
   Lalli.
   Kolehmainen.
   C.A. Nordman.
   T.E. Karsten.
   Heinrich Winckler.
   Pertti Uotila.
   Jules Martha.
   Vilhelm Thomsen.
   G. Kossinna.
   O. Almgren.
   O. Rudbeck.
   Väinö Salminen.
   Elias Lönnrot.
   Carl Axel Gottlund.
   Arthur Gleye.
   Ex oriente lux.

SUOMENTAJAN ESILAUSE.

Suomalaisessa lukijassa tämä kirjanen epäilemättä herättäämonenlaatuisia tunteita ja ajatuksia. On ihmeteltävää, että kirjantekijä, ruotsinkielisestä ja -mielisestä kodista lähteneenä, ontuntenut ja tuntee suomenkieltä sekä Suomen suomenkielistä kansaakohtaan sellaista aivan harvinaisen lämmintä rakkautta, mikä tässäkirjasessa ilmenee. Ei liene meillä tätä ennen ilmestynyt teosta, johonolisi niin huomattavasti kuin tähän koottu kaikki ne ylistelevätlausunnot, joita maailman kuuluisat oppineet ovat antaneet kauniistakielestämme. Jo sellaisten lausuntojen kokoelmana on mielestäniteoksella pysyväinen arvonsa, sillä epäilemättä tällaiset lausunnotovat omiansa aukaisemaan monetkin silmät ja kohottamaan sitätodellista kansallistuntoa, joka etupäässä ilmenee oman kielenkunnioittamisessa ja — käyttämisessä.

Kauvas tähtäävä on tekijän edustama suunta, mikäli se koskeesuomenkielen ja Suomen suvun vanhuutta. Aina muinaisen Egyptin("Kemin") ikivanhasta historiasta hakee hän suuren suomalaisen suvunalkujuurta. Jos se sieltä vastaisuudessa niin selvästi löydetään, etteiepäilykselle jää sijaa, niin toteutuupa suunnilleen Kalevalankin sana,että Väinämöinen oli "laulaja ijänikuinen".

Voitanee syystäkin sanoa, että tekijän nimijohdannaiset monestikin ovatvarsin rohkeat. Olkootpa niinkin. Sellaisissa tapauksissa kuitenkinpeittäkööt hänen kieltämme kohtaan osottamansa erinomainen rakkaus jakunnioitus mahdollisen erhetyksen, ja älköön unhotettako, että monetkymmenet muut kirjassa esitetyt esimerkit ovat sen sijaan niinhämmästyttävän vakuuttavia, että ne ovat omiansa saattamaan ajattelevanlukijan syviinkin mietteisiin.

Jonkun verran oudolta saattaa suomalaisesta lukijasta tuntua kirjansotainen luonne, siinä kun käydään tuimaa taistelua useimmillelukijoille ennestään tuntematonta kirjaa "Svenskt i Finland" vastaan.Viimeksi mainitun kirjasen omituinen sisällys ja sävy käyvät kuitenkin,Suomen kultaisesta kirjasta kyllin selville; eikä lukijaakummastuttane, jos kirjoittajan innostus taistelussa totuuden jaoikeuden puolesta saa hänet toisinaan pukeutumaan tuimaan sotisopaan jahaarniskaan.[1]

Erityisen arvon katson tällä kirjasella olevan siinäkin, että siihen onkoottu erinäisten tiedemiesten muinaisten suomalaisten asuntopaikkojakoskevia lausuntoja. Ne laajentavat katseitamme liitelemään nykyisenmaamme rajojen ulkopuolelle ja asettelevat sulkuja tunnetuilletoiskielisten pöyhkeilyille.

Tekijä aikoo kohdakkoin jatkaa "Kultaista kirjaansa"; ainakin kolmemuuta osaa on jo valmiiksi haahmoitettuna. Rehellinen työ löytääkaiketi tässäkin lopuksi palkkansa, ainakin sen kansan mielessä, jonkahyväksi tekijä on monivuotista, väsymätöntä työtä tehnyt. Kuona katoaapois, kultajyväset jäävät tuleviin aikoihin. Intoa ja lämpöä täytyytämän teoksen kaikessa tapauksessa nostattaa tosisuomalaisen sielussa.Eipä tiedä vaikkapa tämä teos olisi jonakin alkuna Z. Topelius-vainajansuomenkielestä lausuman ennustuksen toteuttamiseksi: "Kun tämälapsi (suomenkieli) kasvaa ja voi näyttää toteen sukuperänsä, niintunnetaan siinä vielä kuninkaan tytär."

Suomentaja.

ESIPUHE

            Taas minua tarvitahan,
            Katsotahan, kaivatahan.

    "Annapas ajan kulua,
    Päivän mennä, toisen tulla,
    Taas minua tarvitahan,
    Katsotahan, kaivatahan
    Uuen Sammon saattajaksi,
    Uuen soiton suorijaksi,
    Uuen kuun kulettajaksi,
    Uuen päivän päästäjäksi." —

(Kalevala 50: 491-500.)

Näillä tietäjäsanoilla ennustaa suomalaisen ikiviisauden Runoruhtinaspalautumistaan.

Kansansielu on aivan oikein käsittänyt, että viisauden olemus onkatoamaton — että, joskin vieraat opit joksikin ajaksi voivat saattaavarjoon oikean viisauden — niin ei se kuitenkaan ainaiseksi tukahdu.

Suomenkielen, johon on kiteytynyt lukemattomien vuosituhansienkokemukset ja viisaus kullan-, hopean- ja pronssin aikakausilta, täytyy,vaikkapa se kansainvaellusten ja ristiretkien vainoaikoina häipyikinsydänmaille, kuitenkin vihdoin astua päivän valoon. — Sen kielen, jokaaikojen alkuhämärissä antoi nimet maaemon korkeimmille,lumipeittoisille vuorille:

            H'aurin sankari = Aurin(ko) sankari
       nyt: "Gauri'sankar'"[2]

Samalla ikivanhalla kielellä oli Afrikassa Njansa-järvenpohjoispuolella olevan ylänkömaan nimenä:

            Jumalan maa —
       nyt: "Jomale'ma".

Se kieli antoi ikivanhalle Egyptille muinoin nimen:

"Kemi".

Sama kieli on tuhansia vuosia kestäneen talviunensa aikana tummissametsissämme uneksinut ja ennustanut valon lopullista voittoapimeydestä, Kalevan = lämmön voittavan Pohjolan = kylmyydenasumasijan. Se kieli on muiston näkymättömille kultalevyille kirjannuttuhannet ja taasen tuhannet: Runot, Sadut, Laulut, Arvoitukset,Sananlaskut ja Tietäjäsanat, joista jäännös, noin 400,000 kappalettakansantietoa, suunnilleen miljoona säettä vanhaa runomittaa, on vihdoinkasaantunut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran säilöön ja olivat josinne hautaantumassa kunnes nykyisin on päätetty niiden julkaiseminen.

Sellaisen kielen täytyy lopuksikin, kuten suuri Paikkarin torpan Eliasjo syyskuulla vuonna 1847 lausui:

"vielä kerran astua sille korkealle paikalle, johon Sanskrit[3]nyt on päässyt kielimiesten kesken — —"

Ja tätä: Kallista kieltä on herätettävä uinailustaan, ellei muunvuoksi, niin ainakin siksi, että se näkisi lapsensa ja lastensalapsetEuropassa, Aasiassa ja Afrikassa.

Sinulle, Suomen kieli, sen vuoksi että Sinä olet sielun ja luonnonverraton ja puhdas kuvastin; sen vuoksi että Sinä todistat siitä, mitenesi-isämme ikivanhoista ajoista saakka ovat ajatelleet, toimineet,toivoneet, laulaneet ja ennustaneet — siksi että Sinä et koskaankorottanut itseäsi, vaan päinvastoin vetäydyit äärimmäisiin pohjoisiinmetsiin; — sinulle nyt asetumme astinlaudaksesi, jotta Sinä taasennousisit ylös ja avaisit niiden silmät, jotka ovat heimostasiluopuneet.

Anna anteeksi kaikille niille, jotka todistavat Sinua vastaan älyn,tiedon ja opin puutteessa; — mutta älä anna anteeksi niille, jotkaovat kasvatetut Sinun tiedonpuusi alla ja kuitenkin hakevat vettä —meren takaa.

Välähytä valoa menneiden aikojen pimeyteen, taikauskoon ja erhetyksiin;opeta kansoja näkemään, että he kaikki ovat Sinun huoneestasi eksyneitälapsia, ja opeta heitä veljinä keskenään sopimaan! —

Jos kerran tulet paratiisiisi, niin älä unhoita tätä Suomen kansaasi,tätä ainoata Sinulle uskollisena pysynyttä lastasi, joka on palellut,nähnyt nälkää ja syönyt pettua, mutta joka kuitenkin yhä on pitänytSinua, esi-isäin kieltä, henkeä ja hengen ilmauksia kunniassa. —

* * * * *

Ulkomailla: Saksassa, Tanskassa ja Ranskassa saamani kasvatuksenjohdosta olin minä jäänyt niin vieraaksi oman maani kielelle, etten jotäysi-ikäisenä ollut aukaissut suomalaista kirjaa. —

Jo kotona — lapsena — olin sitä paitsi saanut sen käsityksen, ettäsuomi oli palvelijain, ajurien, renkien ja halonhakkaajain kieltä.

Kukin tietää mitenkä sitkeät ovat ennakkoluulot, joita niin sanoaksenion imenyt äidin maidossa.

Jo lapsena kuulin erään "tädin" kehasevan olevansa niinpaljon "ylempänä" suomen kieltä, ettei hän saanut kieltääntaivutetuksi lausumaan Kaisaniemen puiston nimeä muullatavoin kuin "Kajsa-njeemi". —

Tällaisin opein lähdin minä maailmalle…

Vasta pitkäaikaisen ulkomailla-olon jälkeen (4 vuotta — 6 vuotta —8 vuotta — eri aikoina) ja vasta kun olin oppinut kaikki tärkeämmätn.k. "sivistyskielet" — jotenka minulla oli yli puoli tusinaaäidinkieliä — opin taiteellisilla opintomatkoillani vähän ymmärtämäänja arvostelemaan suomen kieltä.

Syvällä Hämeessä aukeni minulle uusi maailma. — Afrikantutkija eivoi lähestyä neekerikylää kysyvämmällä ja tiedonhaluisemmallauteliaisuudella kuin millä minä tutkin jokaista riihtä, latoa, aittaa,pirttiä ja kirkkoa ja ne piirsin. Jopa tuohen ja tervan haju, vieläpäsaunan savun haiku oli minulle kuin salainen aavistuksen tuoksu ajoiltaammoisilta.

Sellaisessa mielentilassa sain käsiini Kalevalan, ensiksi M.A.Castrénin, sitten Rafael Hertzbergin ja vihdoin Collaninruotsinkielisenä käännöksenä.

Tämän ensimäisen tuttavuuden tuloksena oli se, että käänsin Kalevalankokonaisuudessaan ranskan kielelle — riimirunona. Mutta siitäkäsikirjoituksesta on toinen puoli joutunut hukkaan.

Muistan siitä esim. Aino-neidon vastauksen Väinämöiselle:

    "Ni pour toi, ni pour les autres
    Yeux je porter vierge mon coeur,
    Ni pour toi, ni pour les autres
    Natter dans mes chveux des fleurs."

Olipa vahinko että se käännös meni kaiken maailman tietä — silläsen suuntaista ei ainakaan ranskan kielistä ollut. Ja sellaisenherkules-työn uudelleen tekeminen on nyttemmin mahdoton.

Että se kieli, jolla Kalevala oli ihmiskunnalle säilynyt, myöstieteellisesti oli arvokkaampi kuin kaikki muut nyt elävät kielet,siitä ei minulla silloin ollut aavistustakaan. Eiväthän monet"kirjanoppineet" tiedä sitä vielä nytkään. —

Tutkiessani muinaisegyptiläisyyttä Pariisissa, Louvre-museon rikkaissakokoelmissa, (erästä tauluani "Kleopatraa" varten, joka on Aalborginmuseossa Tanskassa) ja käsitellessäni Egyptin tutkijain selityksiä sekä"kuolinkirjojen" y.m. papyruskääryjen käännöksiä, hämmästytti minua hetiensi kerralla suuresti — varsin suuresti — vanhan egyptiläisenkielen ja suomen kielen kummastuttava yhtäläisyys. — — —

Mutta ajan ja paikkain suuri ero ja etäisyys sai minut sillä kerrallaheittämään asian mielestäni…

Nuo ajatukset sittemmin palasivat sellaisella itsepäisyydellä, jottatarvitsin koko tarmoni välttääkseni heittämästä sikseentaiteilijatyöni, ryhtyäkseni sen sijaan kielitutkimuksiin.

Kielitutkimushaluani auttoi vaimentamaan silloinen jokapäiväinenvieraani atelierissani Parisissa, ystäväni August Strindberg, jokavakuutti että suomenkieli oli "pötyä" ja muinaisegyptiläisyydentutkijain selitykset ynnä käännökset aivokummitteluja.

Silloinpa esittelin hänelle muutamia vertailuja, sillä seurauksellaettä hän vaipui mietteisiin, ja myöhemmin rupesi hänkin"kielihullutteluun" — mutta hän innostui heprean kieleen.

Jo silloin esiin kaivamistani suomen- ja egyptinkieltenyhtäläisyyksistä olivat monet niin sattuvat, niin sitovat, että minäpäätin vastaisuudessa jatkaa tätä tutkimusta sikäli kuin siihentilaisuutta sattuisi.

Piirtelenpä tähän muutamia silloin mieleeni jääneitä yhtäläisyyksiä,joihin tässä koskettelen vaan ohimennen. — Niiden tarkemmanselittämisen ja todistamisen jätän toisen teoksen varaan, jonkavastaisuudessa aijon julkaista otsikolla:

"SFINKSIN SALAISUUDET."

Suomeksi: Egyptin kielellä:

    Kemi (Kymi) = paikan nimiä, Kemi = Egyptin vanha nimi.
      jokien suistamoja.
    Maa. Má = maan jumalatar.
    Meri. Meri.
    Harmaa kissa. Harmachis' = sfinksi.
    Tumma = pimeä. Thum = pimeyden jumala.
    Punainen. Puna.
    Sininen. Sini.
    Aarre-kivet ("kirjastoissa"). Ar'chiv = arkisto.
    Ratas-mies. Rada'més = Faraon ajuri.
    Maatupa. Mastuba = Mastaba = hauta,
                                        hautakammio, siis: maatupa.
    Niiloaa = virran vesi, niiloaa. Niilos = Niiin virta.
    Huoruus. H'orus = rakkauden jumala.
    Neiti. Neith = taivaan neito.
    Totta = tosi, totta. Tott = totuuden, oikeuden ja
                                        viisauden jumala.

Kuten näistä esimerkeistä jo huomaa, on ikivanhan Kemin (Egyptin) kielisäilynyt Suomessa yhtä hyvin kuin näissä Kreikan meille säilyttämissämuinaisegyptiläisissä sanoissa, joitten merkitys on eittämättömästitodistettu.

Vasta sitten kun sain kuin uuden herätyksen tähän tutkimiseen — mikätapahtui tammikuulla 1910 — jatkoin näitä tutkimuksia, toisinaanyhtämittaa päivin — öin; vasta sitten huomasinkin, että kaikkikielitutkimuksen neromiehet olivat arvostaneet sangen korkeallesuomenkielen. Vasta noin 40 vuotta sitten onnistui erään tanskalaisenkielimiehen Saksassa väitellä itselleen yliopistollinen arvo,koettamalla vetää alas suomenkielen siltä korkealta asemalta, johon sejo oli alkanut oppineen maailman silmissä päästä.

Tämä suunta on nyt päässyt valtaan meidän ruotsalaisten"suomisyöjäimme" keskuudessa, jopa siihen määrään, että he luulevatvoivansa ottaa suomalaisilta sekä heidän kielensä että heidänihmeellisen kansanrunoutensakin.

Onhan siinä suhteessa — virran mukana — tapahtunut kompastuksiatuoreessakin puussa; on käynyt suomalaisuuden edustaja Elias Lönnrotinelämäntyöhön kalseasti käsiksi. Katsokaamme vaan, ettei tämä ilmiöpääse uudistumaan ilman tarpeellista vastalausetta.

Että ruotsalaisuus semmoisenaan menettäisi

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 13
Comments (0)
Free online library ideabooks.net