» » » Näin puhui Zarathustra_ Kirja kaikille eikä kenellekään

Näin puhui Zarathustra_ Kirja kaikille eikä kenellekään

Näin puhui Zarathustra_ Kirja kaikille eikä kenellekään
Title: Näin puhui Zarathustra_ Kirja kaikille eikä kenellekään
Release Date: 2016-10-29
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 166
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 36

The Project Gutenberg EBook of Näin puhui Zarathustra, by Friedrich Nietzsche

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Author: Friedrich Nietzsche

Translator: Aarni Kouta

Release Date: October 29, 2016 [EBook #53397]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA ***

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA

Kirja kaikille eikä kenellekään

Kirj.

FRIEDRICH NIETZSCHE

Suomentanut Aarni Kouta

Suomennoksen tarkastanut Otto Manninen

Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava1907.

SISÄLLYS:

Ensimäinen osa.

Zarathustran esipuhe.
 Yli-ihmisestä ja viimeisestä ihmisestä.

Zarathustran puheet.

 Kolmesta muutoksesta.
 Hyveen opetusistuimista.
 Tuonpuoleisten odottajista.
 Ruumiin halveksijoista.
 Riemuista ja intohimoista.
 Kalpeasta rikoksellisesta.
 Lukemisesta ja kirjoittamisesta.
 Vuorella kasvavasta puusta.
 Kuoleman saarnaajista.
 Sodasta ja sotaväestä.
 Uudesta epäjumalasta.
 Torin kärpäsistä.
 Siveydestä.
 Ystävästä.
 Tuhannesta ja yhdestä päämaalista.
 Lähimmäisenrakkaudesta.
 Luovan teistä.
 Vanhoista ja nuorista naisista.
 Käärmeenpuremasta.
 Lapsesta ja avioliitosta.
 Vapaasta kuolemasta.
 Lahjoittavasta hyveestä.

Toinen osa.

 Lapsi ja kuvastin.
 Autuailla saarilla.
 Sääliväisistä.
 Papeista.
 Siveellisistä.
 Roskaväestä.
 Tarantteleista.
 Ylistetyistä viisaista.
 Yölaulu.
 Tanssilaulu.
 Hautalaulu.
 Itsensävoittamisesta.
 Ylhäisistä.
 Sivistyksen maasta.
 Tahrattomasta tiedosta.
 Oppineista.
 Runoilijoista.
 Suurista tapauksista.
 Tietäjä.
 Lunastuksesta.
 Ihmisviisaudesta.
 Hiljaisin hetki.

Kolmas osa.

 Vaeltaja.
 Näystä ja arvoituksesta.
 Autuudesta, jonka saa vastoin tahtoansa.
 Ennen auringonnousua.
 Pienentävästä hyveestä.
 Öljymäellä.
 Ohitsekäymisestä.
 Luopioista.
 Kotiintulo.
 Kolmesta pahasta.
 Raskauden hengestä.
 Vanhoista ja uusista tauluista.
 Elpyvä.
 Suuresta kaipuusta.
 Toinen tanssilaulu.
 Seitsemän sinettiä. (Eli: On- ja Aamen-laulu).

Neljäs ja viimeinen osa.

 Hunajauhri.
 Hätähuuto.
 Puhelu kuninkaitten kanssa.
 Veri-iili.
 Loihtija.
 Virkajättönä.
 Rumin ihminen.
 Vapaaehtoinen kerjäläinen.
 Varjo.
 Keskipäivällä.
 Tervehdys.
 Ehtoollinen.
 Korkeammasta ihmisestä.
 Alakuloisuuden laulu.
 Tieteestä.
 Erämaan tyttärien joukossa.
 Herätys.
 Aasijuhla.
 Juopunut laulu.
 Merkki.

Kuinka syntyi teos "Näin puhui Zarathustra".

NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA

ENSIMÄINEN OSA

Zarathustran esipuhe.

1.

Kun Zarathustra oli kolmikymmenvuotias, jätti hän kotiseutunsa jakotiseutunsa järven ja läksi vuorille. Täällä hän nautti hengestäänja yksinäisyydestään eikä väsynyt kymmeneen vuoteen siihen. Muttaviimein hänen sydämensä muuttui, — ja eräänä aamuna hän nousiaamuruskon aikaan, astui auringon eteen ja puhui sille näin:

"Sinä suuri tähti! Mitä onnea sinulla olisi, jos ei olisi niitä,joille loistat!

"Kymmenen vuotta tulit sinä ylös tänne luolaani: sinä olisitvaloosi ja tähän tiehen kyllästynyt ilman minua, minun kotkaani jakäärmettäni.

"Mutta joka aamu me sinua varroimme, otimme sinulta pois liian jasiunasimme sinua siitä.

"Katso! Minun viisauteni on yltäkylläinen kuin mehiläinen, joka onliiaksi koonnut hunajaa, minä tarvitsen kurkottavia käsiä.

"Tahtoisin lahjoittaa ja jakaa, kunnes ihmisten viisaat kerran taashulluudestaan ja köyhät kerran taas rikkaudestaan riemuitsevat.

"Sitävarten minun täytyy astua syvyyteen, niinkuin sinäkin iltaisinteet meren taa mennessäsi ja vielä Tuonelalle valoa tarjoot, sinäyltäkylläinen tähti!

"Sinun laillasi minun täytyy laskeutua, kuten ihmiset sanovat, joidenluo lähteä tahdon!

"Siunaa siis minua, sinä levollinen silmä, joka kadehtimatta voitkatsoa liikaakin onnea!

"Siunaa sitä maljaa, joka tahtoo yli laitojensa kuohua, jotta vesisiitä kultaisena valuisi ja kaikkialle kantaisi sinun onnesikuvastelun!

"Katso! Tämä malja tahtoo jälleen tyhjentyä, ja Zarathustra tahtoojälleen tulla ihmiseksi."

— Näin alkoi Zarathustran laskeutuminen.

2.

Zarathustra astui yksin alas vuorta eikä kukaan kohdannut häntä.Mutta kun hän saapui metsiin, seisoi äkkiä hänen edessään vanhus,joka oli jättänyt pyhän majansa, etsiäkseen juuria metsästä. Ja näinpuhui vanhus Zarathustralle:

"Ei ole outo minulle tämä vaeltaja: monta vuotta sitten kulki häntästä ohi. Zarathustra oli hänen nimensä; mutta hän on muuttunut.

"Sillä kertaa sinä kannoit tuhkasi vuorille: tahdotko tänään kantaatulesi alas laaksoihin? Etkö pelkää murhapolttajan rangaistusta?

"Niin, minä tunnen Zarathustran. Kirkas on hänen silmänsä, eikä hänensuunsa kätke yhtään saastaa. Eikö hän kulje tietänsä kuin tanssiva?

"Muuttunut on Zarathustra, lapseksi on Zarathustra tullut, herännyt on
Zarathustra: mitä tekemistä sinulla nyt on nukkuvien joukossa?

"Kuten meressä elit sinä yksinäisyydessä, ja meri kantoi sinua. Voi,sinä tahdot maihin astua? Voi, sinä tahdot jälleen itse laahataruumistasi?"

Zarathustra vastasi: "Minä rakastan ihmisiä."

"Miksi, sanoi pyhä mies, läksin minä sitten metsään ja erämaahan?
Enkö senvuoksi, että rakastin ihmisiä ylen paljon?

"Nyt rakastan jumalaa: ihmisiä minä en rakasta. Ihminen on minulleliian epätäydellinen asia. Rakkaus ihmiseen tekisi minusta lopun."

Zarathustra vastasi: "Mitä puhuin minä rakkaudesta! Minä annanihmisille lahjan."

"Älä anna heille mitään", sanoi pyhä mies. "Ota heiltä mieluumminjotakin pois ja kanna sitä heidän kanssaan — se on heille parasta:jos se vaan sinulle on hyvä!

"Ja jos tahdot heille antaa, niin älä anna enempää kuin almu: ja annaheidän vielä sitäkin kerjätä!"

"En, vastasi Zarathustra, minä en anna almua. En ole kyllin köyhätehdäkseni sitä."

Pyhä mies nauroi Zarathustralle ja puhui näin: "Pidä sitten huolisiitä, että he ottavat vastaan aarteesi! He ovat epäluuloisiaerakoita kohtaan eivätkä usko, että me tulemme mitään lahjoittamaan.

"Meidän askelemme kaikuvat heistä liian yksinäisiltä heidänkaduillaan. Ja kun he yöllä vuoteissaan kuulevat jonkun miehen käyvänvarhain ennen auringon nousua, niin he miettivät: minne varas aikoo?

"Älä mene ihmisten luo, jää metsään! Mene mieluummin eläinten luo!Miksi et tahdo olla kuten minä karhu karhujen joukossa, lintulintujen joukossa?"

"Ja mitä tekee pyhä mies metsässä?" kysyi Zarathustra.

Pyhä mies vastasi: "Minä teen lauluja ja laulan niitä, ja kun teenlauluja, niin minä nauran, itken ja mörisen: niin ylistän minäjumalaa.

"Laululla, itkulla, naurulla ja mörinällä minä ylistän sitä jumalaa,joka on minun jumalani. Mutta minkä lahjan annat sinä meille?"

Kun Zarathustra oli kuullut nämä sanat, tervehti hän pyhää miestäja sanoi: "Mitä olisi minulla, teille annettavaa! Mutta päästäkääminut pian täältä, etten ottaisi mitään teiltä pois!" — Ja sitten heerosivat toisistaan, vanhus ja mies, nauraen kuin kaksi poikaa.

Mutta kun Zarathustra oli yksin, puhui hän sydämelleen näin: "Olisikose mahdollista! Tämä pyhä vanhus ei ole metsässään kuullut vielämitään siitä, että jumala on kuollut!" —

3.

Kun Zarathustra tuli lähimpään kaupunkiin, joka on metsien laidassa,näki hän paljon kansaa torille kokoontuneena; sillä kuulutettu oli,että siellä esiintyy nuorallatanssija. Ja Zarathustra puhui kansallenäin:

Minä julistan teille yli-ihmisen. Ihminen on jotakin, joka täytyytulla voitetuksi. Mitä olette te tehneet voittaaksenne hänet?

Kaikki olennot tähän asti loivat jotakin itseään ylempää: ja tetahdotte olla tämän suuren nousuveden luode ja mieluummin vieläpalata takaisin eläimeen kuin voittaa ihmisen?

Mikä on apina ihmiselle? Iva tai katkera häpeä. Ja sellainen on juuriihminen oleva yli-ihmiselle: iva tai katkera häpeä.

Te olette kulkeneet tien madosta ihmiseen, ja paljon teissä vielä onmatoa. Kerran te olitte apinoita, ja vielä nytkin on ihminen suurempiapina kuin yksikään apina.

Mutta se, joka teistä viisain on, sekin on eripura ja epäsikiökasvista ja kummituksesta. Mutta käskenkö minä teitä kummituksiksitai kasveiksi tulemaan?

Katsokaa, minä julistan teille yli-ihmisen.

Yli-ihminen on maan tarkoitus. Teidän tahtonne sanokoon: yli-ihminenolkoon maan tarkoitus!

Minä vannotan teitä, veljeni, olkaa maalle uskolliset ja älkääuskoko niitä, jotka teille ylimaailmallisista toiveista puhuvat.Myrkynsekoittajia he ovat, jos sen tietävät taikka eivät.

Elämän halveksijoita he ovat, kuolevia ja itse myrkytettyjä, joihinmaa on kyllästynyt: siis menkööt he matkoihinsa!

Kerran oli rikos jumalaa vastaan suurin rikos, mutta jumala kuoli jasamalla kuolivat myös nämä rikolliset. Rikkoa maata vastaan on nythirveintä, ja palvella enemmän tutkimattoman sisälmyksiä kuin maantarkoitusta!

Kerran katseli sielu halveksien ruumista: ja sillä kertaa oli tämähalveksiminen korkeinta: — se tahtoi sitä laihaksi, rumaksi,nälkääntyneeksi. Näin ajatteli se pääsevänsä ruumiista ja maasta.

Oi, tuo sielu oli vielä itse laiha, ruma ja nälkääntynyt: ja julmuusoli sen sielun hekuma.

Mutta tekin, veljeni, sanokaa minulle: mitä julistaa teidänruumiinne sielustanne? Eikö teidän sielunne ole köyhyys ja saasta javiheliäinen tyytyväisyys?

Totisesti, saastainen virta on ihminen. Merta vaaditaan siihen, ettävoi ottaa helmaansa saastaisen virran itse siitä tahraantumatta.

Katsokaa, minä julistan teille yli-ihmisen: hän on se meri, hänessävoi teidän suuri ylenkatseenne hukkua.

Mikä on suurinta, minkä voitte elää? Se on suuren ylenkatseen hetki.Hetki, jolloin onnennekin innoittaa teitä sekä myös järkenne jahyveenne.

Hetki, jolloin te sanotte: "Mitä on minun onnestani! Se on köyhyysja saasta ja viheliäinen tyytyväisyys. Mutta minun onneni olivanhurskauttava itse olemassaolon!"

Hetki, jolloin te sanotte: "Mitä on minun järjestäni! Halaakose tietoa kuin jalopeura ravintoaan? Se on köyhyys ja saasta javiheliäinen tyytyväisyys!"

Hetki, jolloin te sanotte: "Mitä on minun hyveestäni! Vielä ei seole saanut minua raivoamaan. Kuinka minä olen väsynyt minun hyväänija minun pahaani! Kaikki se on köyhyys ja saasta ja viheliäinentyytyväisyys!"

Hetki, jolloin te sanotte: "Mitä on minun vanhurskaudestani! Minäen näe, että olisin hehkua ja hiiltä. Mutta vanhurskas on hehkua jahiiltä!"

Hetki, jolloin te sanotte: "Mitä on minun säälistäni! Eikö sääli oleristi, mihin se naulitaan, joka ihmisiä rakastaa? Mutta minun sääliniei ole ristiinnaulitsemista."

Joko olette puhuneet näin? Joko olette huutaneet näin? Oi, että joolisin kuullut teidän näin huutavan!

Ei teidän syntinne — vaan teidän tyytyväisyytenne huutaa taivastakohti, teidän itaruutenne itse synnissännekin huutaa taivasta kohti!

Missä onkaan salama, joka teitä kielellään viileskelisi? Missä on sehulluus, joka teihin tulisi istuttaa?

Katsokaa, minä julistan teille yli-ihmisen: hän on se salama, hän onse hulluus! —

Kun Zarathustra oli näin puhunut, huusi muuan kansan joukosta:"Me olemme nyt kuulleet kylliksi nuorallatanssijasta; käykäämmemyös häntä näkemään!" Ja kaikki kansa nauroi Zarathustralle. Muttanuorallatanssija, joka luuli sanojen koskeneen häntä, ryhtyi työhönsä.

4.

Mutta Zarathustra katseli kansaa ja ihmetteli. Sitten hän puhui näin:

Ihminen on nuora, solmittu eläimen ja yli-ihmisen väliin, — nuorapohjattomuuden yli.

Vaarallinen ylimeno, vaarallinen matkallaolo, vaarallinentaakse-katsonta, vaarallinen kauhistuminen ja seisomaanjäänti.

Mikä ihmisessä on suurta, on se että hän on silta eikä mikäänpäämaali: mitä ihmisessä voi rakastaa, on se että hän on ylimeno jameno perikatoon.

Minä rakastan niitä, jotka eivät ymmärrä elää, muutoin kuinsortuvina, sillä he ovat ylimeneviä.

Minä rakastan suuria halveksivaisia, koska he suuret kunnioittajatovat ja kaipuun nuolet toiselle rannalle.

Minä rakastan niitä, jotka eivät vasta tähtien takaa etsi syytäkäydäkseen perikatoon ja ollakseen uhreja: vaan uhraavat itsensämaalle, jotta maa kerran olisi yli-ihmisen.

Minä rakastan sitä, joka elää tullakseen tietoon, ja joka tahtootulla tietoon senvuoksi, että yli-ihminen kerran eläisi. Ja niin häntahtoo perikatoaan.

Minä rakastan sitä, joka työtä tekee ja keksii, jotta hänyli-ihmiselle huoneen rakentaisi ja hänelle maan, eläimet ja kasvitvalmistaisi: sillä niin hän tahtoo perikatoaan.

Minä rakastan sitä, joka hyvettään rakastaa: sillä hyve on tahtoperikatoon ja kaipuun nuoli.

Minä rakastan sitä, joka ei pidätä pisaraakaan henkeä itselleen, vaankokonaan tahtoo olla hyveensä henki: niin hän käy henkenä yli sillan.

Minä rakastan sitä, joka hyveestään tekee halunsa ja kohtalonsa: niinhän tahtoo hyveensä takia vielä elää eikä enää elää.

Minä rakastan sitä, joka ei tahdo omistaa liian paljon hyveitä.Yhdessä hyveessä on enemmän hyvettä kuin kahdessa, koska siinä onenemmän solmua, johon kohtalo kiintyy.

Minä rakastan sitä, jonka sielu tuhlaa itseään, joka ei tahdo saadakiitosta eikä anna takaisin: sillä hän lahjoittaa alati eikä tahdosäilyttää itseään.

Minä rakastan sitä, joka häpeää, kun arpa lankee hänen onnelleen, jajoka silloin kysyy: olenko ehkä väärinpelaaja? — sillä hän tahtookäydä perikatoon.

Minä rakastan sitä, joka viskaa kultaisia sanoja tekojensa edellä jaaina pitää enemmän kuin on luvannut: sillä hän tahtoo perikatoaan.

Minä rakastan sitä, joka vanhurskauttaa tulevaiset ja lunastaamenneet: sillä hän tahtoo käydä perikatoon nykyisten kautta.

Minä rakastan sitä, joka jumalaansa kurittaa, koska hän jumalaansarakastaa: sillä hänen täytyy käydä perikatoon jumalansa vihan kautta.

Minä rakastan sitä, jonka sielu on syvä haavoittumaankin, ja joka voimennä perikatoon vähäpätöisessä elämänkosketuksessa, niin hän käymielellään yli sillan.

Minä rakastan sitä, jonka sielu on yli äärtensä täynnä, niin ettähän itsensä unhoittaa ja kaikki kappaleet ovat hänessä: niin tulevatkaikki kappaleet hänen perikadokseen.

Minä rakastan sitä, joka on vapaa hengeltään ja vapaa sydämeltään:niin on hänen päänsä ainoastaan hänen sydämensä sisus, mutta hänensydämensä vie hänet perikatoon.

Minä rakastan kaikkia niitä, jotka ovat kuin yksitellen putoaviaraskaita pisaroita siitä synkästä pilvestä, joka ihmisten ylläriippuu: he julistivat, että salama on leimahtava, ja julistajinakäyvät perikatoon.

Katso, minä olen salaman julistaja ja raskas pisara pilvestä: muttatämän salaman nimi on yli-ihminen. —

5.

Kun Zarathustra oli puhunut nämä sanat, katseli hän jälleen kansaa javaikeni. "Tuossa he seisovat, puhui hän sydämelleen, he nauravat: heeivät ymmärrä minua, minä en ole suu näitä korvia varten.

"Täytyykö heiltä ensin särkeä korvat, jotta he oppisivat silmilläkuulemaan? Täytyykö rämistä kuin vaskirummut ja katumussaarnaajat?Vai uskovatko he ainoastaan änkyttäjää?

"Heillä on jotakin, josta he ylpeilevät. Miten nimittävät he sittensitä, joka tekee heidät ylpeiksi? Sivistykseksi he sitä nimittävät,se asettaa heidät vuohipaimenista edelle.

"Siksi he eivät kuule mielellään itsestään sanaa 'ylenkatse'. Niinpätahdon puhua heidän ylpeydelleen.

"Niinpä tahdon puhua heille halveksittavimmasta: mutta se onviimeinen ihminen."

Ja näin puhui Zarathustra kansalle:

Jo on aika, että ihminen asettaa itselleen päämaalinsa. Jo on aika,että ihminen istuttaa korkeimman toiveensa idun.

Vielä on hänen maansa kylliksi rikas siihen. Mutta tämä maa on kerranoleva karu ja taltutettu, eikä yksikään korkea puu voi enää siitäkasvaa.

Voi! Aika tulee, jolloin ihminen ei enää linkoa kaipuunsa nuoltaihmistä ylemmä, ja jolloin hänen jousenjänteensä on vieroittunutviuhinastaan!

Minä sanon teille: kaaosta täytyy sillä vielä olla itsessään, jokatahtoo voida tanssivan tähden synnyttää. Minä sanon teille: teissä onvielä kaaosta.

Voi! Aika tulee, jolloin ihminen ei enää ole synnyttävä yhtääntanssivaa tähteä. Voi! Halveksittavimman ihmisen aika tulee, ihmisen,joka ei enää osaa itseään halveksia.

Katso! Minä

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 36
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net