» » » Viehättävä vastustajatar_ Seikkailuromaani

Viehättävä vastustajatar_ Seikkailuromaani

Viehättävä vastustajatar_ Seikkailuromaani
Author: Karila Olli
Title: Viehättävä vastustajatar_ Seikkailuromaani
Release Date: 2018-09-14
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 275
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 14

The Project Gutenberg EBook of Viehättävä vastustajatar, by Olli Karila

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States andmost other parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the termsof the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'llhave to check the laws of the country where you are located before usingthis ebook.

Title: Viehättävä vastustajatar Seikkailuromaani

Author: Olli Karila

Release Date: September 14, 2018 [EBook #57902]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR ***

Produced by Tapio Riikonen

VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR

Seikkailuromaani

Kirj.

OLLI KARILA

Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1920.

SISÄLLYS:

 1. Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa
    kylpykaupungin kesäisen elämän.
 2. Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta
    kilpailemaan esivallan kanssa.
 3. Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella.
 4. Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten
    ja ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä
    tasaisesti.
 5. Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen.
 6. Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman
    yksityiskohtainen ja johdonmukainen.
 7. Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja.
 8. Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä
    tohtori Brattia ja hänen järjestelmäänsä.
 9. Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia.
10. Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin-elämää.
11. Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa.
12. Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia.
13. Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän
    alkeellisista käyttäytymissäännöistä.
14. Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä.
15. Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi.
16. Leikistä on maksettava leikin hinta.
17. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.

1.

Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaakylpykaupungin kesäisen elämän.

"Halloo, onko poliisilaitoksella… Niinkö, onko poliisimestari…Juuri lähtenyt… sepä perhanaa. Tiedättekö minne…? Jaha, ei voisitten mitään."

Karl Andersson, "Kuststads Tidningin" päätoimittaja jatoimitussihteeri, kieräytti kiivaan ja äkäisen loppusoiton erään vahvanruotsalaisen sanan säestyksellä, kun samalla, voimasanan kaiun vieläkiiriessä kahdessa tyhjässä toimitushuoneessa ja eteiskäytävässä, oviaukeni ja sisään astui tai paremmin sanoen hypähti nuori ja kaunis —vaarallisen kaunis, voi sanoa, sillä toimittaja Karl Andersson olivielä sangen nuori vanhapoika — vaaleaan ilmavaan kesäpukuun puettunainen.

"Häiritsenkö?" heläytti nainen ihastuttavan soinnukkaalla äänellään,hymyillen veitikkamaisen vastustamattomasti hiukan hämilleen menneelletoimittaja Karl Anderssonille ja naisellisen uteliaana silmäillenkesäisen sekamelskaista, vanhojen sanomalehtien, kirjoitettujenpaperien, liimapurkkien ja saksien täyttämää toimitusvaltakuntaa.

"Ette suinkaan!" sai toimittaja Karl Andersson soperretuksi, hävitensamassa silmänräpäyksessä viereiseen huoneeseen noutamaan takkiansa,sillä hän katsoi nuoren naisen läsnäolon vaativan, että sietämättömästäkuumuudesta huolimatta noudatettiin jotakin minimiohjelmaapukeutumiseen nähden.

Nainen päästi raikkaan naurunheläyksen ja istuutui kursailemattatoiselle huoneen kahdesta tuolista, heittäen jalkansa sirosti ristiin,niin että pieni nilkka vilahti näkyviin. Pään asennossa ja silmienvälkkeessä oli jotakin itsetietoista, ei jäykkää eikä ylpeääkuitenkaan; raikas ja hieno, hiukan päivettynyt iho todisti hyvääterveyttä ja suun juonne reipasta iloisuutta. Vaaleahko tukka aaltoiliyksinkertaisen leveän kesähatun alta, ja aistikas valkoinensinireunuksinen merimiespusero jätti näkyviin kauniisti kaartuvankaulan. Pyöreähköt, paljaat käsivarret päättyivät pitkiin,hyvinhoidettuihin sormiin.

Parin minuutin kuluttua tuli toimittaja Karl Anderssonkin näkyviin,yllään vaalearuutuinen kesäpuku, pehmeät kaulukset ja leveätaiteilijamalliin solmittu kaulaliina, ruotsalaisen punoittavana jakohteliaana.

"Hyvää päivää, neiti Riger! Mikä tuottaa minulle kunnian nähdä teidättäällä? Pyydän anteeksi, että täällä on kaikki näin sekaisin, muttasellaista se on…"

Neiti Riger, kylpykaupungin tämänkesäisen sesongin kaunotar, keskeyttitoimittaja Anderssonin anteeksipyynnöt, ojentaen hänelle pienen kätensäja luontevasti hymyillen.

"Älkää antako itseänne häiritä! En odottanutkaan tulevani minnekäänkorttikansliaan. Ajattelin vain ohimennessäni pistäytyä kuulemassa,joko te mahdollisesti olette saanut jotakin tietoa siitä. Täällähänkaikki ensimmäiseksi tiedetään!"

Toimittaja Karl Andersson punastui itsetyytyväisyydestä.

"Älkää imarrelko! Emme toistaiseksi paljoakaan tiedä. Reportterimme onparhaillaan hankkimassa täydellistä selostusta. Soitin juuri teidäntänne tullessanne poliisimestarille, mutta hänkin oli jossakin ulkona,kai tutkimassa asiaa. Mutta hiukan minäkin tiedän."

"Kertokaa, pyydän! Lupaan kuunnella kärsivällisesti. Olen hiemanutelias enkä niin vähänkään. Ajatella, lentokoneella!"

Neiti Riger nauroi ja katsahti toimittaja Anderssoniin.

"Niin", aloitti tämä, "sikäli kuin tarkistamattomien ilmoitustenperusteella tiedän, ilmestyi kaupunkimme yläpuolelle noin kellokahdentoista aikoihin lentokone, kaksitaso. Se suuntasi matkansakylpyaukiota kohden, kiersi muutaman kerran sen yläpuolella ja poistuisitten etelään, saapuen kuitenkin noin puolen tunnin kuluttua takaisin.Kuten tiedätte, on kasinon ja metsän välissä laaja aukeama, jalentokone laskeutui äkkiä aukeaman toisessa päässä noin viidenkymmenenmetrin korkeudelle, ja sikäli kuin kasinolta voitiin nähdä, pudottijotakin maahan, jonkun pienen käärön. Sen tosiasian vahvistaa myöskinlähellä kasinoa oleskellut poliisikonstaapeli. Tämän jälkeen lentokonenopeasti kohosi, teki käännöksen ja lensi rannikkoa pitkin etelään,kadoten näkyvistä. Mitään kansallisuus- tai muita merkkejä ei voitusiinä havaita. Malli oli ranskalainen."

"Entä miten käärön kävi?" Neiti Riger paloi uteliaisuudesta ja liikahtikärsimättömästi tuolillaan.

"Niin, se on oikeastaan vieläkin ihmeellisempää", jatkoi toimittajaAndersson. "Kuten tiedätte, kulkee maantie aukeaman toisessa laidassa.Kun käärö oli pudonnut maahan, syöksähti tien vierellä moottoripyöränsäkanssa hääräillyt mies esiin, nosti käärön, juoksi pyörälleen, hyppäsisen selkään ja huristi pois, ennenkuin kukaan kasinolla olleista ehtiedes nähdä, minkälainen tämä herra oli näöltään. Poliisikonstaapelikäsitti tilanteen oikein, hypäten lähistöllä olleen polkupyöränselkään, mutta ei tietenkään voinut saavuttaa miestä. Juttu ontoistaiseksi tällä asteella, ainakin minun tietojeni mukaan."

"Tämä on kauhean jännittävää!" huudahti neiti Riger. "Mitä te arvelettekoko jutusta?"

"Ka, täsmällisesti en osaa sanoa. Yksityiskohdat ovat hämäriä, muttatuskin erehdyn, jos otaksun sen olleen salakuljetusta."

"Niinkö? Ja mitä olisi ollut käärössä?"

"Vähän vaikea sanoa: rahaa, arvopapereita, arvoesineitä tai jalokiviä."

"Eikö tiedetä, mistä lentokone oli?"

"Ei ainakaan vielä."

"Entä mies moottoripyörällä? Luuletteko, että hänellä onmahdollisuuksia päästä pakoon?"

"Sekin on vaikea sanoa! On tietenkin sähkötetty kaikkialle ympäristöllehänen pidättämisestään, mutta kun ei mitään varmoja tuntomerkkejävoida antaa, on tulos epäiltävä. Mutta joka tapauksessa, tämäjulkeasti suoritettu ainotlaatuinen salakuljetusyritys ei jääselvittämättömäksi."

"Oletteko varma siitä?"

"Kyllä!" Toimittaja Karl Anderssonin äänessä soinnahti aitoruotsalainenitsetietoisuus ja varmuus.

"Meidän poliisilaitoksellemme onnistuu se varmastikin."

"Olisi hirmuisen mielenkiintoista katsella sellaisia miehiä, jotkauskaltavat tehdä sellaista! Ajatella, lentokoneessa! Siitä tulisi suurioikeudenkäynti!"

Neiti Riger näytti niin äärettömän huvitetulta ja tyytyväiseltä, ettätoimittaja Karl Andersson, joka laski kunnian tästä ainakin osaksitulevan itselleen, tunsi selittämätöntä mielihyvää.

"Mitähän tulisi noille salakuljettajille, jos heidät saataisiinkiinni?"

"En osaa varmasti sanoa, mutta tavarat he menettäisivät, saisivatsuuret sakot ja hyvässä tapauksessa joutuisivat istumaankin."

"Huh, se on vaarallista! Koko kylpylaitos puhuu nyt vain siitä.Viimeinkin on tapahtunut jotain huomattavaa. Muutoin kävisikinikäväksi." Neiti Riger nousi seisomaan. "Ja nyt en halua enää teitähäiritä! Suurin kiitos ystävällisyydestänne! Näkemiin!"

Toimittaja Karl Andersson tarttui ihastuttavaan käteen ja puristi sitäpitkään. Neiti Riger nyökäytti päätänsä ja kääntyi lähteäkseen. Samassaaukeni ovi ja sisään astui kaksi herrasmiestä.

"Kas vain, tietenkin on nainen nopeampi, kun on kysymyksessäuteliaisuuden tyydyttäminen. Hyvää päivää, neiti Riger!"

"Niin, taisinpa olla ensimmäinen, vieläpä ehdin ennensanomalehtimiehiäkin! Hyvää päivää, herra Kivinen! Ja herra Nordgren!"

"Suon mielelläni teille sen kunnian", virkkoi herra Kivinen,loma-aikaansa kylpylaitoksessa viettävä suomalainen sanomalehtimies, jaistuutui keveästi kumartaen pöydän laidalle. "Mutta, kuten olen useastisanonut, kohtalo suosii meitä sanomalehtimiehiä. Me saimme nähdäjotakin, mitä muut eivät saaneet."

"Ja mitä sitten?" kysyi neiti Riger huonosti salaten uteliaisuuttansaja antaen kätensä viivähtää tuolin selkämyksellä.

"Me näimme moottoripyöräilijän."

"Niinkö, kertokaahan! Tunsitteko hänet?"

"Emme, ikävä kyllä." Herra Kivinen sytytti savukkeen, tarjotentoimittaja Karl Anderssonille ja herra Nordgrenille.

"Olimme", aloitti Kivinen, "Ollen kanssa hiukan kävelemässä, mutta kuntämä heinäkuun ilma on kaikkea muuta kuin sopiva sellaiseenajanviettoon, käännyimme takaisin. Olimme juuri tulemassa valtatielle,tiedättehän siellä lähellä teidän huvilaanne, neiti Riger, kun äkkiäkuului jumalattoman kovaa surinaa ja tietä pitkin porhalsi oikeatakuolemanvauhtia moottoripyöräilijä. Vetäydyimme nopeasti syrjäänpuoleksi pensaitten taa, ja minulla on täysi syy luulla, ettei arvoisapyöräilijä meitä huomannut. Mies oli keskikokoinen, kalpeakasvoinen jatummatukkainen ja -partainen, sikäli kuin ehdin nähdä. Tavallinenautolakki oli vedetty syvään, ja silmiä peittivät suojuslasit. Hän olipuettu englantilaiseen urheilupukuun, keltaisiin ameriikkalaisiinkenkiin ja nahkaisiin sääryksiin. Vasemmasta sivutaskusta pisti esiinnahkainen käärö."

"Näittekö minne mies ajoi?" tiedusti neiti Riger.

"Jos olisimme tienneet, millä tavalla käärö oli joutunut miehenhaltuun, olisimme tietenkin tarkastaneet vähän pitempään, muttatietämättöminä jatkoimme pahimman pölyn haihduttua matkaamme.Ehdittyämme pari sataa metriä tuli vastaamme läähättäväpoliisikonstaapeli polkupyörällä. Esivallan arvoisa edustajatiedusti hengästyneenä, olimmeko mahdollisesti nähneet erästämoottoripyöräilijää. Me myönsimme nähneemme, mutta ilmoitimme, että josesivallan arvoisa edustaja vaali joitakin hämäriä luuloja, ettäpolkupyörällä voisi saavuttaa moottoripyörän, niin täytyimeidän murskata kaikki tämäntapaiset haaveet. Ehdotimme, ettäpoliisikonstaapeli voisi kääntyä hyvällä omallatunnolla takaisin,osoitettuaan kiitettävää intoa ja jonkunlaista järkeäkinviranhoidossaan. Tältä konstaapelilta saimme myöskin kuulla jutunesihistorian, valaistuna omakohtaisilla ja tavalliselle passipoliisillehyvinkin kunnioitettavilla otaksumisilla ja johtopäätöksillä.Keskusteltuamme kasinolle kerääntyneiden ja asiaan tavattomastiinnostuneitten kansalaisten kanssa painoimme tänne, vaikka nyt näenkin,ettei täällä tiedetä asiasta enempää, koska toimittaja Karl Anderssonnäkyy niin ahkerasti kirjoittelevan muistiin minun selostustani."

Herra Andersson raaputteli kiivaasti kynällään, sillä mikäänyksityiskohta ei saanut jäädä tässä kaupungin ja maankin rikos- jaskandaalihistorialle harvinaisessa jutussa unhoon.

"Luuletteko, että näkemienne tuntomerkkien perusteella käymoottoripyöräilijän pidättäminen mahdolliseksi?" kysyi neiti Riger.

"No en totisesti. Jos niiden perusteella käydään pidättelemään, niinvoisin lyödä vetoa, että kymmenet tällä itärannikolla huristelevatmoottoripyöräilijät joutuisivat tekemisiin arvoisan esivallan kanssa."

"Oh, juttu on siis yhtä hämärä kuin ennenkin", huudahti neiti Riger.
"Mutta kai huomenna saa jo joitakin uusia tietoja, vai miten, herra
Andersson?"

"Luultavasti, luultavasti, neiti Riger. Pistäytykää kuulemassa."

"Kiitos kutsusta. Nyt lienee jo todellakin aika lähteä. Näkemiin siis."
Neiti Riger ojensi kätensä.

"Niin, terve sitten", sanoi Kivinenkin ja nousi seisomaan. "Me kailähdemme myös."

Seurue tuli kuumalle ja autiolle hiekkaiselle kadulle. Neiti Rigertarttui polkupyöräänsä ja iloisesti nyökäten hyppäsi sen selkään.

"Näkemiin", huudahti herra Kivinen. "Kai te illalla tulette kasinolletanssiaisiin ja sitten purjehtimaan minun kanssani, kuten oletteluvannut?"

"Siihen saatte luottaa."

2.

Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta kilpailemaanesivallan kanssa.

"Olisinpa todellakin hämmästynyt nähdessäni neiti Rigerin tuollatoimituksessa, ellen olisi huomannut hänen pyöräänsä ja siten saanutaikaa hiukan tointua", sanoi Kivinen kotimatkalla ystävälleen javirkaveljelleen Olle Nonrdgrenille.

Olle ei vastannut mitään, ja molemmat miehet astelivat ilmeisen jaharvinaisen innokkaasti pehmeähiekkaisia, puutarhojen ja somienhuviloitten reunustamia katuja. Ilma oli kuuma ja tukehduttavasellainen kuin se voi olla heinäkuussa, kun aurinko viikkomäärinpaahtaa pilvettömältä, hiilakansiniseltä taivaalta. Vain mereltäsilloin tällöin tulevat hyväilevän raikkaat henkäykset tekivät ulkonaliikkumisen yleensä mahdolliseksikaan.

Noin kymmenen minuutin kuluttua saapuivat ystävykset oman huvilansaluo, kulkivat pienen, mutta hyvin hoidetun puutarhan läpi jaistuutuivat syviin korituoleihin varjoisalla kuistilla. Palvelijatartoi hiukan virvokkeita, Kivinen riisui kauluksensa, sytytti savukkeenja kääntyi sitten Ollen puoleen.

"Mitä sinä tästä kaikesta oikein ajattelet?"

Sanomalehtimies Olle Nordgren, pyöreähkö, vilkkaannäköinen vanhapoikaeloisine silmineen ja punoittavine kasvoineen, joilla leijaili ainainenmyhäilevä, ymmärtävä epikurealainen iloisuus, siemaisi vielä kerranvirvoketta.

"Sinä tarkoitat sitä kääröä?"

"Niin, tietysti. Luuletko voivan olla mahdollista, ettämoottoripyöräilijä heitti sen sattumalta neiti Rigerin puutarhaan?"

"En", Olle hymähti, "ja minua ihmetyttää, että ylimalkaan voitsellaista kysyä. Käärö oli tietenkin tarkoitettu neiti Rigerille, jahänelle se heitettiin. Luuletko, että joku kallisarvoinen käärökuletettaisiin ensin lentokoneessa tänne ja sitten viskattaisiinmoottoripyörästä, ilman mitään syytä, aivan vieraan henkilön huvilanpuutarhaan. Ja käärö heitettiin neiti Rigerin puutarhaan, sen ehdimmenähdä molemmat. Nyt on meidän selvitettävä, mikä osuus hänellä on tässähauskassa jutussa."

"Niinhän se on", myönsi Kivinenkin, "mutta minä en oikein uskoisi…"

… "että neiti Riger olisi sekaantunut, ja tällaisella tavalla, tähänensiluokkaiseen salakuljetusjuttuun." Olle nauroi hiukankiusoittavasti. "Niin se käy, kun pihkaantuu. Ei uskoisi mitäänepäedullista, vaikka mitkään järkisyyt eivät estäisikään. Sinäkintunnet niin perin vähän neiti Rigeriä, olet vasta pari viikkoa olluthänen kanssaan tekemisissä, et tiedä mitään hänen entisyydestään etkänykyisyydestäkään. Mutta tunne on tietysti voimakkaampi. Ei niin, ettäminäkään luulisin mitään pahaa, mutta nykyajan naisista en mene mitäänedeltäpäin vannomaan. Voihan olla, että neiti Riger vaikka huvitteleesalakuljetusurheilulla. Tämä peräti uudenaikainen ja hieno muoto,lentokone, voi viitata sellaiseen."

"Hm, mitä huvitteluun tulee, niin olen varma siitä, ettei tässä voiolla kysymystäkään mistään sellaisesta. Minä näet tunsinmoottoripyöräilijän, vaikka sinun onkin pidettävä tämä tieto täytenäsalaisuutena. Et saa missään tapauksessa virkkaa siitä mitäänpoliisille etkä lehdellesi, vielä vähemmin tietenkin neiti Rigerille."

"Tunsit?" — Ollen äänessä kuulsi selvä epäusko ja ihmetys.

"Niin, tarkoitan, että olen joskus ollut hänen kanssaan tekemisissä.Nimeä en tiedä, mutta siitä saan kyllä selvän päivässä tai ainakinparissa. Puhun siitä enemmän myöhemmin. Nyt on ensin saatavamahdollisimman täydelliset tiedot neiti Rigerin menneisyydestä sekäsiitä, missä hän tänään on ollut kello kahdentoista ja kahden välillä.Mitä edelliseen tulee, niin luulen voivani saada ainakin arvokkaitaviittauksia tämäniltaisen purjehdusmatkan aikana, ja jälkimmäisestäsaat sinä koettaa huolehtia. Minä avustan kyllä. Meillä ei ole mitäänkiirettä, sillä arvoisa esivalta on meistä ratkaisevasti jälessä. Metiedämme minne käärö on joutunut, ja saamme tietää, kuka tuomoottoripyöräilijä oli. Juttu on salakuljetetusta, ja käärössä olivarmastikin jalokiviä. Epäilen niiden olleen tuotuja Saksasta.Jalokivien vientitullihan on siellä kaksikymmentäviisi prosenttia,joten muutaman miljoonan takia kannattaa kyllä ryhtyä näinkinlaajakantoisiin ja vaivaloisiin yrityksiin."

"No niin, käydään toimeen. Näin loma-aikana seikkailee mielelläänkin.
Mitä sinä sanoit tietäväsi siitä moottoripyöräilijästä?" kysyi Olle.

"Olen nähnyt hänet Helsingissä, muutamassa taidekaupassa. Niinkuin ehkätiedät, ovat Helsingin ja yleensä Suomen taide- ja antikvaarikaupatnykyään täynnä mitä kallisarvoisimpia ulkomaalaisia taideteoksiaja -esineitä, etupäässä tietenkin venäläisiä. Niitä ovat tuoneetmukanaan ja myyneet Suomeen paenneet venäläiset, ja suuri osa myös onensin Venäjällä varastettua ja sitten salaa kuljetettua Suomeen. Noniin, katselimme taidekaupassa tauluja, — minä, muuan taiteilija jaeräs mesenaatti. Huomiotamme kiinnitti etenkin hollantilainenmestarimaalaus, vanha ja arvokas, oikeastaan määrittelemätön rahassa.Taiteilija ei sanonut mitään, vihelteli vain ja kysyi kuin ohimennentaidekauppiaalta, mistä hän oli saanut taulun. Tämä selitti, ettei seollut hänen omansa, vaan se oli tuotu vain myytäväksi. Taiteilijatiedusti omistajaa, ja hänen sitä kysyessään astui sisäänkeskikokoinen, kalpeakasvoinen tumma mies, joka puhui hiukanmurteellista

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 14
Comments (0)
Free online library ideabooks.net