» » Ihmisen velvollisuudet

Ihmisen velvollisuudet

Ihmisen velvollisuudet
Category:
Title: Ihmisen velvollisuudet
Release Date: 2018-09-30
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 58
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 17

The Project Gutenberg EBook of Ihmisen velvollisuudet, by Giuseppe Mazzini

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and withalmost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away orre-use it under the terms of the Project Gutenberg License includedwith this eBook or online at www.gutenberg.org/license

Title: Ihmisen velvollisuudet

Author: Giuseppe Mazzini

Translator: Eino Palola

Release Date: September 30, 2018 [EBook #57991]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISEN VELVOLLISUUDET ***

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

IHMISEN VELVOLLISUUDET

Kirj.

Giuseppe Mazzini

Italiankielestä suomentanut

Eino Palola

Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1918.

SISÄLLYS.

 Giuseppe Mazzini.
 Italian työläisluokalle.
    I. Italian työmiehille.
   II. Jumala.
  III. Laki.
   IV. Velvollisuudet ihmiskuntaa kohtaan.
    V. Velvollisuudet isänmaata kohtaan.
   VI. Velvollisuudet perhettä kohtaan.
  VII. Velvollisuuksia itseänne kohtaan.
 VIII. Vapaus.
   IX. Kasvatus.
    X. Yhdistyminen — Edistys.
   XI. Taloudellinen kysymys.
  XII. Loppusanat.

Giuseppe Mazzini.

Napoleon oli kukistunut, Eurooppa vihdoinkin riisunut yltäänverisen vaippansa, ja kansat, jotka vierasta valloittajaa vastaantaistellessaan vihdoinkin olivat heränneet itsetuntoon, palasivatkoteihinsa odottaen uuden, vapauden ajan alkua. Mutta sitä eisaapunutkaan.

"Pyhä Allianssi", joka saatuaan tehtäväkseen Euroopan olojen uudelleenjärjestämisen ryhtyi taas määrittelemään valtakuntien rajoja, eituntenutkaan käsitettä "kansa". Se tunsi vain käsitteen "ruhtinas", taikäsitteen "valtio" ruhtinaan hallitseman maa-alueen muodossa, jonkarajojen sisällä saattoi asua joko yksi tai useampia kansallisuuksia.Ja niin piirrettiin Euroopan kartta uudelleen kokonaan syrjäyttäenkansalliset näkökohdat ja pyrkimykset. Puolan jako jäi pysyväiseksi,Itävaltaan liitettiin kirjava joukko kansoja, Saksa pysyi yhäedelleen satoihin pikkuvaltioihin jakautuneena ja Italia paloiteltiinkotimaisten ja ulkomaisten ruhtinaiden kesken.

Mutta silti ei vanha, Ranskan suuren Vallankumouksen herättämä vapaudenrakkaus ollut kuollut. Se kyti yhä edelleen tuhankin alla, sytyttäenkapinoita siellä täällä, johtaen monissa paikoin suuriin tulipaloihin,joiden leimu vieläkin kangastelee silmissämme, kun luemme 19.vuosisadan historiaa. Milloin huomaamme välähdyksen Puolassa, milloinKreikassa, milloin Ranskassa. Joskus ne tukahtuvat, joskus ne sammuvat,mutta siellä täällä kohoo liekeistä uusia maita, ja vuosisadan lopullaastuu jo yhdistynyt Saksa rautaisin askelin Euroopan suurvaltojenrinnalle, ja jokseenkin samoihin aikoihin pääsee Italiakin yhdistymään,monivuotisesta alennustilastaan uhkeana kohoten.

Se mies, joka Garibaldin rinnalla on enimmin vaikuttanut Italiansyntymiseen, on GIUSEPPE MAZZINI, genovalaisen lääketieteen professorinpoika, s. 1805.

Hänen vanhempansa olivat molemmat älykkäitä, sivistyneitä ihmisiä,jotka tarkoin seurasivat tapauksia ympärillään, ja poika kuuli jokapäivä heidän puhuvan "tasavallasta" ja kohtelevan ylhäisiä ja alhaisiasamanlaisella huomaavaisuudella.

Jo neljäntoista vanhana tuli Giuseppe ylioppilaaksi, ja hänen pitiantautua isänsä alalle. Mutta hän sairastui leikkaushuoneissaja kääntyi pian tutkimaan lakitiedettä. Sekään ei miellyttänytnuorukaisen herkkää, vaikutuksille altista henkeä: kirjallisuus olihänen ihanteensa. "Tuhansia historiallisten draamojen ja romaaniensuunnitelmia kulki sieluni silmien ohitse", kirjoittaa hän itse.Rakas kirjallisuus jäi sittenkin syrjään toisen, vielä suuremman,vielä ihanamman rinnalla. Italia, sen hajanaisuus, sen kansan javarsinkin työkansan kurja tila vaikutti syvästi hänen mieleensä, jaMazzinissa syntyi pyhä päätös uhrata kaikki voimansa ja taitonsa senpuolustamiseksi, sen kohottamiseksi.

Heräämisestään kertoo hän seuraavaa:

Hän oli kerran, kuudentoista vanhana ollessaan, ulkona kävelemässääitinsä ja erään perheen ystävän seurassa. Silloin tuli heidänluokseen "pitkä, mustatukkainen mies, vakavin ja tarmokkain ilmein,silmissään ylpeä katse, jota en ole koskaan sen jälkeen unohtanut.Hän ojensi meitä kohti valkoista liinaa, sanoen vain: Italialaisillepakolaisille! — Äitini ja ystävämme pudottivat kolikon nenäliinaan, jahän lähti pois pyytääkseen toisilta samaa." Mies oli Genovaan paenneitakapinallisia, jotka olivat tehneet turhan yrityksen Itävaltaa vastaan.Siitä saakka kiintyi nuoren Mazzinin mieli yhä enemmän Italiaan ja senkohtaloihin. Hän miettii, lukee ja tutkii. Oppii Byronilta vihaamaanPyhää Alliansia ja rakastamaan vapautta ja Dantelta yhä suurempaarakkautta Italiaa kohtaan. Sen liittäminen yhdeksi suureksi valtioksi,ennen kaikkea tasavallaksi, on nyt Mazzinin toinen lempiaate. Toinentaas on Italian rahvaan, etenkin työväen aseman parantaminen, ja siinähän pienemmässä tai suuremmassa määrässä kannattaa sosialismin oppeja.

Nuoruutensa kaikella innolla ja hehkulla ryhtyikin Mazzini toimeen.
Uneksivan, hiukan hentomielisen ajatustapansa vuoksi ei hänestä tullut
miekan miestä niinkuin Garibaldista. Suurten esikuviensa Byronin ja
Danten esimerkkiä noudattaen valitsi hän aseekseen kynän.

Hän kirjoitti artikkeleita Italian asiasta eri lehtiin m.m.arvokkaaseen Antologiaan. Sitäpaitsi liittyi hän Italiassa siihenaikaan hyvin tunnettuun Carbonarien salaseuraan. Siihen oli aluksikuulunut innostuneita vapaamielisiä aineksia, pääasiallisesti nuortaväkeä, jotka pyrkivät, käytännöllisiä keinoja omaamatta, vapauttamaanItalian. Tosin oli seuran loistoaika jo ohi, epäonnistuneetkapinanyritykset olivat saattaneet sen huonoon huutoon. MuttaMazzini luuli voivansa kohottaa sen, uneksi suurista teoista nuortenintomielisten eturivissä, haaveili kaikesta kauniista, mitä nuorukaisensielussa suinkin saattaa kyteä.

Mutta Mazzinille kävi niinkuin monille muillekin. Hallitus huomasihänen puuhailevan vaarallisia, ja hänet suljettiin Savonanlinnoitukseen. Siellä katseli hän ikkunastaan "merta ja taivasta,äärettömyyden molempia tunnuskuvia, jotka Alppeja lukuunottamattaolivat ylevintä maailmassa". Siellä valmisteli hän, aatteistaanluopumatta, Nuoren Italian, kansallis-vapaamielisen julkaisunsuunnitelmia, seuranaan Raamattu, Tacitus ja Byron, sekä pieniviheriävarpunen toverina.

Kun hän pääsi pois vankilasta, oli koko ohjelma selvänä hänenmielessään. Ei siinä mitään uutta ollut. Samat sanat oli jo Dantelausunut, samat unet nähnyt. Samojen ihanteiden takia oli moni vieläMazzininkin aikana käynyt vankeuteen ja kuolemaan. Mutta hän toi noihinaatteisiin oman persoonallisen lisänsä. "Hän sytytti ne tuleen", kuteneräs hänen englantilainen ystävänsä ja hänen elämäkertansa julkaisijasanoo. Voimakkain, pateettisin, intoa hehkuvin sanoin ajaa hänasiaansa. Kirjoitus seuraa kirjoitusta, runo runoa, tutkielma toistansa:

/#
    "Minä näen kansan kulkevan silmieni editse turmeluksen ja
    valtiollisen sorron leimaamana, ryysyisenä ja nälkäisenä,
    vaivalla kooten ne murut, mitä rikkaat solvaten sille pöydältään
    pudottelevat, tai minä näen sen hukkaan menneenä kulkevan villin,
    eläimellisen, turmelevan ilon nautinnoissa ja myrskyissä. Ja minä
    muistan, että noilla eläimellisillä kasvoilla on Jumalan sormen
    leima, saman tehtävän merkit kuin meillä itsellämmekin. Minä
    nostan katseeni tulevaisuutta näkemään, ja minä huomaan kansojen
    nousevan majesteetillisina, veljinä samassa uskossa, samassa
    tasa-arvoisuuden ja rakkauden liitossa, minä näen kansalaiskunnon
    ihanteen, joka yhä kasvaa kauneudessa ja vallassa, tulevaisuuden
    kansan, jota himot eivät ole raiskanneet, johon turmelus ei
    ole tarttunut, joka on pelottava tuntiessaan oikeutensa ja
    velvollisuutensa."
#/

Siinä runoilijan unelma, siinä ihanteellisen elämänuskon tunnuslause!Mutta kirjoittaapa hän voimakkaampiakin sanoja selittäessään, kuinkakansan on pyrittävä vapauteen. Siihen aikaan luotettiin tavallisestivapaaseen vallankumoukselliseen Ranskaan, odotettiin, että se auttaisiItaliaa karkoittamaan itävaltalaiset sortajat. Tästä kirjoittaa Mazzini:

"Ei mikään kansa ansaitse vapautta, eikä voi sitä pitkälti säilyttää,jollei se itse hanki sitä. Kansan tulee itsensä tehdä vallankumouskansaa varten" — ajatuksia, joita hän myöhemmin tarkemmin selvitteleepääteoksessaan "Ihmisen velvollisuuksista".

Tällaista toimintaa ei Itävallan silloinen hallitus tietenkäänvoinut hyväksyä. Se tarjosi hänelle "pidätyksen jossakin pienessäkaupungissa tai maanpaon". Mazzini valitsi jälkimäisen, niin katkeraakuin luopuminen isänmaasta olikin. V. 1831 lähti hän Ranskaan, ensinLyoniin ja sieltä Marseilleen. Köyhänä ja yksinäisenä, vain muutamiakarkoitettuja kansalaisiaan ympärillänsä jatkoi hän täältä käsintyötänsä Italian hyväksi, josta vaikkapa ase kädessä oli tehtäväriippumaton, yhtenäinen tasavalta, ja näiden aatteittensa puolesta oliMazzini yhä valmis astumaan vankilaan tai mestauslavallekin, jos asiasitä vaati.

Hänen omakohtainen vaikutuksensa, jota erinomaisen miellyttävä ulkonäkölisäsi, tuli yhä suuremmaksi, hänen sanansa yhä voimakkaammiksi,iskevämmiksi, kauemmas kantaviksi. "Nuoren Italian" liitto laajenilaajenemistaan. Lentokirjasia, runoja ja puheita aivan tulvi rajanyli, haaraosastoja ja salaisia seuroja syntyi kaikkialla. Kiihotusulottui matalimpaan majaan, köyhimpiin kaupunginosiin: oli syntymässätodellinen kansanliike, joka siinä määrin herätti Itävallan hallituksenhuomiota, että se v. 1833 sääti kuolemanrangaistuksen "Nuoren Italian"jäsenille.

Nyt alkoivat henkilökohtaiset kärsimykset raskaina langeta, nytalkoi nuorelle taistelijalle sorron ja ahdistuksen kausi, joka olivähällä murtaa hänen luottamuksensa ja voimansa. Itävallan hallituspani toimeen todellisen ajojahdin, kaikkialta etsien "Nuoren Italian"jäseniä. Ilmiantoja satoi, vangitsemisia ja kuolemantuomioita seurasituhkatiheään.

Mazzini kääntyi apua saadakseen Piemontin kuninkaan Kaarlo Albertinpuoleen, jota — omituista kyllä — pidettiin vapausliikkeen ystävänä,vaikka hän todellisuudessa ei ollut uskaltanut nostaa kättänsä senpuolesta. Mazzinin kirje hänelle hehkui intoa ja isänmaanrakkautta,muistuttaen kuninkaalle palavin sanoin hänen velvollisuuttaan kansaaja isänmaata kohtaan. Mutta näin "carbonarien tikarin ja jesuiittainmyrkytetyn suklaan välillä seistessään" vastasi kuningas Mazzininkirjeeseen vangitsemiskäskyllä. Nyt suunnittelivat kapinallisetkansannousua, joka pakottaisi kuninkaan joko liittymään heihin tailuopumaan. Vangiksi joutuneille alkoi kamala aika. Ei mitään keinojahäikäilty, kidutustakin käytettiin saadakseen vangitut ilmaisemaantoverinsa. Mazzinin paras ystävä Jacopo Ruffini teki itsemurhanvankilassa kidutuksen uuvuttamana, ja Mazzini itse tuomittiinkuolemaan. Ranskan hallituskin karkoitti hänet maasta, mutta hän pysyipiilossa Marseillessa, jatkaen kiihotusta. V. 1833 tapaamme hänet taasGenovassa järjestämässä uutta kapinaa. Mutta se epäonnistui surkeastieräiden liittolaisten epäluotettavuuden tähden, ja nyt oli Mazzininpaettava Sveitsiin. Hänen epätoivoista mielialaansa todistaa seuraavaote:

/#
    "Kuolleitten toverieni haamut kohoavat eteeni kuin rikoksen ja
    sitä seuraavan turhan katumuksen aaveet. Minä en saata herättää
    heitä eloon. Kuinka monen äidin olen minä saattanut itkemään
    Kuinka monet saavat vielä oppia itkemään, jos minä pysyn
    yrityksessäni nostattaa Italian nuoriso jaloon tekoon, herättää
    heissä yhteisen isänmaan kaipuu! Ja entäpä, jos tuo isänmaa onkin
    vain harhakuva!"
#/

Sveitsinkin hallitus karkoitti hänet Itävallan painostuksesta, ja nytharhaili hän levottomana paikasta toiseen tunnon tuskien ja vihollisenvakoojien takaa-ajamana. Mutta pian kirkastuu hänen mielensä taas.Hänen sanansa saavat takaisin voimakkaan sointunsa, hänen sielunsajännittyy jälleen, ja taas palaa taistelun tuli hänen sielussaan:

"Nuoret veljeni!" kirjoittaa hän kerran; "jos te joskus olettesielussanne käsittäneet tehtävänne, älkää antako pysäyttääaskeleitanne. Kulkekaa määräänne voimalla, täyttäkää tehtävänne jokorakkauden siunaamina tai vihan ahdistamina, joko voimakkaampina,toisiin liittyneinä, tai siinä mykässä yksinäisyydessä, mikä ajatuksenmarttyyrejä ympäröi. Tie on selvänä edessämme, te olette pelkureita,tulevaisuuteenne luottamattomia, jos te ette kulje tietänne loppuunsuruista ja pettymyksistä huolimatta."

Nyt pakeni Mazzini, v. 1837, hänen kohtaloaan pelkäävien ystävienkehoituksista Englantiin, tuohon "auringottomaan ja soitannottomaanmaahan", joka tähän aikaan oli kaikkien valtiollisten pakolaistenturvapaikka.

Lontoossa oli toimeentulo perin vaikeaa. Mazzini eli mitä suurimmassaköyhyydessä ansaiten elatuksensa sanomalehtikirjoituksilla jayksityisopetuksella. Sitäpaitsi oli hänen ympärillään alituiseenjoukko vähemmän hienotuntoisia italialaisia pakolaisia, joilta Mazzinihyväluontoisuutensa takia ei saattanut kieltää mitään. Mutta kuitenkintutustui Mazzini useihin kuuluisiin englantilaisiin, jotka taasomasta puolestaan kiintyivät nuoreen, miellyttävään, laajahenkiseenitalialaiseen. Niinpä joutui hän m.m. Carlylen perheen tuttavaksija liittyi lujilla ystävyyden siteillä kuuluisaan skotlantilaiseenaatteenmieheen. Tässä kodissa oli Mazzinilla mieluinen olinpaikka,ja sekä Carlyle että hänen viehättävä vaimonsa tekivät kaikkensalievittääkseen maanpakolaisen ankaraa kohtaloa. Äidin ja rouva Carlylenlempeät kuvat ovat kai väikkyneet Mazzinin silmäin edessä, kun hän"Ihmisen velvollisuuksissa" kirjoittaa kauniit sanansa kodista janaisesta, "kodin enkelistä".

Mazzini oli nyt rauhassa poliittisilta myrskyiltä, rauhassa vainolta,ja hänen taloudellinenkin asemansa oli hiljalleen parantunut. Muttahänen henkensä kaipasi työtä, tyytymättä tyyneyteen ja rauhaan. Nytkirjoitti hän suuret tutkistelmansa Byronista ja Goethestä, Dantestaja Lamennaisista, osoittaen harvinaista kykyä tunkeutua kirjailijainsieluun, tulkitsemaan heidän aatteitansa ja näkyjään.

Varsinkin teki Lamennaisin äsken ilmestynyt kirja Paroles d'uncroyant suuren vaikutuksen häneen, kuten myös saman tekijän Le livredu peuple ("Kansan kirja"). Ne aatteet, jotka Mazzinin sielussatemmelsivät, saivat Lamennaisista kuin kirkastajansa. Sama rakkauskansaan, sama uskonnon, velvollisuuden ja edistyksen ihailu puhuivoimakkaan, runollisen kielen ja korkean paatoksen kannattamana hänelleLamennaisin kirjoituksista. Tähän asti paraastapäästä revittyään, alkoiMazzini nyt rakentaa, luoda velvollisuuden, ihmisyyden ja edistyksenrakennusta, esittäen aatteensa kiihkeällä innolla, lämpimästi jakaunopuheisesti teoksessaan Dei doveri del' uomo; tämän ensimäinenosa ilmestyi v. 1848 eräässä italialaisessa lehdessä, jonka hän oliperustanut Lontooseen, täältäkin merien ja maiden takaa puhuakseenkansalaisilleen, rohkaistakseen ja innostaakseen heitä vapaudentaistelussa.

Sillaikaa oli Mazzinin ystäväpiiri yhä laajentunut. Kerran huomasihän, että hänen kirjeitään oli avattu, ja tutkimus osoitti muutamienkorkeiden englantilaisten virkamiesten antautuneen Itävallanvakoojiksi. Seikka herätti ääretöntä huomiota. Mazzini sai kestäähäikäilemättömiä hyökkäyksiä, joista hän kuitenkin kunnialla selviytyiystävien, varsinkin Carlylen voimakkaasti avustaessa. Nyi tuli hänennimensä tunnetuksi, ja hänen ympärilleen liittyi yhä enemmän puoltajia,kuten sanottu. V. 1841 sai hän m.m. toimitetuksi rangaistukseenmuutamia tunnottomia maanmiehiänsä, jotka Italiasta houkuttelivatnuoria poikasia Euroopassa kiertävien posetiivinsoittajien suoranaiseenorjuuteen. Jutulla oli siksi suuri merkitys, että se pelotti muitakintuon kauniin ammatin harjoittajia. Hänen ihmisystävällisyytensäsuuntautui muillekin aloille. Jo v. 1841 avasi hän koulun pojilleHatton Gardenissa, opettaen heille tiedon alkeita, Italian historiaa,suurten miesten elämäkertoja ja yleisinhimillistä ajatustapaa. Nämävuodet olivat onnellisimpia, rauhallisimpia Mazzinin elämässä, täynnäpäiväpaistetta, jos varjoakin.

* * * * *

Seuraava kausi Mazzinin elämässä sisältää hänen ihanteittensakirkkaimman voiton ja samalla niiden syvimmän tappion. — "NuoriItalia" oli hajonnut ensimäisten, epäonnistuneiden yritystensä jälkeen,ja sen johtaja oli liiaksi ihanteen mies, liiaksi runoilija, uskoiliiaksi oman kansansa kykyyn ja kehitykseen, ryhtyäkseen ajamaanasiaansa diplomaattisesti, vehkeilyllä ja sovittelulla. Sen jätti hänmuille.

Hänen ensimäisen maanpakonsa aikana näyttikin vapauden liekki Italiassasammuneen. Se tuikahteli vain heikosti "tasaisten" puolueohjelmassa,pilkahti esiin Giobertin kirjassa paaviuden uudistuksesta, leimahtipakohta sammuvaan liekkiinkin äsken valitun paavin Pius IX:nvaltiollisessa anteeksiannossa, jossa sallittiin tuhatkunnan pakolaisenpalata kotimaahansa.

Mutta taantumus väijyi. Metternich ja Itävalta kuristivat rautaisinkäsin sen ensimäiset taimet. Paavin täytyi perääntyä, ja kaikki näyttipalaavan entiselleen.

Näitä tapauksia Mazzini kaukaa tarkkaili kiihtyvällä innostuksella.Apostolato Popolare-lehdessään ennusti hän tulevia myrskyjä jaosoitti paaville hehkuvan kirjeen, vaatien häntä asettumaan Italianvapausliikkeen etunenään. Ja Mazzini oli ennustanut oikein. Saapuivuosi 1848, ja taas jyrähti Ranskassa vallankumouksen ukkonen,kiirittäen kaikuansa kaikkiin Euroopan kulmiin. Joka paikassanousi kansa vaatimaan vapautta, vaatimaan perustuslakeja. Näyttisiltä kuin Itävalta, taantumuksen vanha päävarustus, olisi alkanuthorjua. Metternich pakeni, Unkari kapinoi, Pohjois-Italian kaupungitvapautuivat.

Nyt tuli Mazzinille kiire. Hänen täytyi päästä Italiaan, vieras maaperäpoltti hänen jalkojensa alla. Nopeasti Lontoosta Pariisiin ja sieltäMilanoon, missä innostunut väkijoukko otti hänet riemuiten vastaan.Mutta jo nyt syntyi eripuraisuutta. Ennenkuin voittoa oli saatukaan,alettiin riidellä Italian hallitusmuodosta, ja sillaikaa voittiItävallan sotamarski Radetzky horjuvan ja epäröivän Kaarlo Albertintaistelussa toisensa jälkeen.

Roomassa oli voitto kuitenkin ollut varma. Paavi oli paennut vaunuissaGaetaan, ja oli valittu väliaikainen hallitus, joka kävi yleisenäänioikeuden perustalla valituttamaan Kansalliskokousta. Edustajiksitulivat myöskin Garibaldi ja Mazzini. Kansalliskokous julisti suurellaäänten enemmistöllä tasavallan. Nyt tunsi Mazzini unelmiensa käyväntoteen, nyt näki hän jo innoitetussa näyssä Italian yhtyneenä, Roomansen pääkaupunkina, kaikki kansat veljinä. Nyt oli keisarien japaavien Rooman sijaan tullut kansan kaupunki, joka aatteillaan jasiveellisellä voimallaan hallitsisi maailmaa mahtavana ja suurena kuinennenkin.

Hän puhui kuin triumfaattori kansan juhlivien huutojen kaikuessa,kansan, joka

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 17
Comments (0)
Free online library ideabooks.net