» » Tähtisen perhe ja Tilhispesä

Tähtisen perhe ja Tilhispesä

Tähtisen perhe ja Tilhispesä
Category:
Title: Tähtisen perhe ja Tilhispesä
Release Date: 2018-10-18
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 65
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 19

Project Gutenberg's Tähtisen perhe ja Tilhispesä, by Toini Topelius

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States andmost other parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the termsof the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'llhave to check the laws of the country where you are located before usingthis ebook.

Title: Tähtisen perhe ja Tilhispesä

Author: Toini Topelius

Release Date: October 18, 2018 [EBook #58130]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHTISEN PERHE JA TILHISPESÄ ***

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

TÄHTISEN PERHE JA TILHISPESÄ

Kirj.

Toini Topelius

Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1893.

Esipuhe vanhemmille.

Ne kertomukset, jotka tässä esiintyvät kirjan muodossa, ovat aiotutlapsillemme 10:stä ikävuodesta 16:teen. Ne ovat ennen olleet painetutHelsingissä ilmestyneessä nuorison lehdessä "Nya Trollsländan"ja esiintyvät ilman minkäänlaisia vaatimuksia, sekä eheyden ettäkertomuksen juonen suhteen.

On aivan luonnollista, että kertomuksiin, jotka ovat ilmestyneetpaloiteltuina, monesti pitkiltä väliajoilla, helposti tulee puutteitaja aukkoja, joita tekijä ei parhaimmallakaan tahdolla jälestäpäinole voinut korjata. Aikomus onkin vaan ollut tarjota nuorisollemmehuvittavaa lukemista ja samassa kyhätä kuva koulunuorisosta meidänaikanamme.

Helsingissä Lokakuulla 1892.

TÄHTISEN PERHEEN MATKA ITALIAAN.

Ensi viikolla lähdemme me Italiaan, mamma, — sanoi patruuna Tähtinenrouvalleen hyvin päättäväisen näköisenä. — Sinä ja minä, Angelika,Kasimir, Max ja pikku Eufrosyne. Se tekee lapsillekin hyvää päästävähän muita maita katselemaan; se on niin sivistyttävää. Saviniemennavetta kyllä matkan maksaa. Katso nyt että joudumme valmiiksi:ruudukkaisia matkavaatteita pitää meidän kaikkien saada, se näyttääniin englantilaiselta. Hyvästi nyt, minä menen tilaamaan paikkoja"Döbeln'issä".

Tämä uutinen räjähti kuin pommi rouva Tähtisen hilla- jasallaati-astioiden keskelle. Hän istui juuri keittiökamarissaeräänä lämpimänä syyskuun iltapäivänä sitelemässä häränrakkojahilla-astioihin, ettei niiden sisältö homehtuisi.

Hyvä ihme, mikä kiire hänelle nyt tuli! Pitihän hänen vielä hankkiakotimies talveksi, antaa ero palvelijoille, sijoittaa kukat tuttavienluo, kääntää nurin koko talo, hankkia matkavaatteita koko joukolle,käydä jäähyväisillä ja… Niin, vaikein asia oli pesu, mitenkä saisinyt enää vaatteet silitetyiksi. Saattoipahan kuitenkin hätätilassapistää jonkun raudan matkalaukkuun ja sitten voisi Angelika auttaahäntä silittämään heidän hotelleissa viipyessään.

Uutinen matkasta teki erinomaisen vaikutuksen lastenkamarissa. Angelikasisko seisautti ompelukoneen ja lensi äidin kaulaan. Kasimir ja Max,jokapäiväisellä kielellä Kasse ja Masse, päästivät indiaanin-tapaisiahuutoja paljaasta ihastuksesta ja pikku Eufrosyne, joka ei ymmärtänytsyytä koko tähän melskeesen, yhtyi siihen hänkin voimiensa takaa.

Mikä paikka se Italia oli, sen tiesi ainoastaan Angelika, joka kartallaoli nähnyt, että se oli saappaan näköinen. Kassen ja Massen mielestäoli se ihan samaa, jos he menisivät Siperiaan, Madagaskariin taiItaliaan, kun vaan pääsivät koulusta ja saivat nähdä kalkkalokäärmeitä,indiaaneja ja tulivuoria. Ja pikku Eufrosyne luuli että se oli samakuin istua äidin sylissä ja laulaa: "souda, souda saareen, tuo sieltämarjoja."

No, — pappa Tähtinen hommasi matkapassia, matkarahaa jamatkakirjallisuutta sekä ison punaisen Baedeker'in oppaaksi. Mammatäytti matkalaukut, kuusi luvultaan ja pisti niihin muun muassa kaksisilitysrautaa, viisi nukkea, papan musteastian, Angelikan luistimet jaoman majavannahkapuhkion. Ja ihmeen pian ne laukut tulivat täyteen.Angelika viivoitti itselleen päiväkirjan ja osti Gulliverin matkatmatkalukemiseksi Kasselle ja Masselle. Pikku Eufrosynelle osti hänkaksikymmentä sokurimuru-tötteröä annettaviksi pienissä osissa,ahneuden ja työttömyyden parantamiskeinona.

Ruudukkaiset vaatteet tulivat kotiin ja huomattiin erittäin komeiksi.
Kaikki oli nyt valmista ja eräänä tyynenä syyskuun yönä nousi koko
Tähtisjoukko höyrylaiva "Döbeln'iin", joka ei juuri koskaan ollut niin
loistavaa lastia vastaanottanut.

Yö oli hiljainen ja tyyni, lapset nukkuivat ja Kasse kuuli unissaanpropellin sanovan: "jop' olette täällä, jop' olette täällä…"

Massesta taas tuntui aivan kuin se olisi lisännyt: "sepä kumma!… sepäkumma!… sepä kumma!"

Muuta erinomaisempaa ei tapahtunut matkalla Tukholmaan, kuin että pikku
Eufrosyne erään kerran vieri alas portaita myöten salonkiin ja että
Kasse luovutti ihka uuden hattunsa Ahvenan meren haueille.

Kaksi päivää kesti matka, jonka kuluessa ei kukaan joutunut meritaudinuhriksi, ja sitten astuivat ystävämme maalle Tukholman satamassa, jossatullinuuskijat, kantajat, ajopelit, poliisit ja muut vilisivät kuinmuurahaiset pesänsä ympärillä. Tullimies tarkasti hyvin toimessaankaikki kuusi matkalaukkua, ei koskenut vaan lasten makeispusseihin.Pappa huusi "vossikkaa" ja matkue liikkui Kuningattaren kadulla olevaanhotelliin päin.

Matkalla huomautti Masse että ihmiset täällä puhuivat ihan kuinruotsalaisessa teaatterissa.

— Niin, — tuumasi Kasse, ehkä heidän esi-isänsä ovat olleetteaatterilaisia.

Hotellissa, jossa asettuivat kahteen suureen huoneesen, tekivät pienetTähtiset kaikenlaisia havaintoja. Siellä saattoi loihtia esiin toisenmamsellin toisensa perästä sillä vaan, että painoi nappia seinässä.Siellä saattoi katsella koko Kuningattaren katua ylöspäin ja alaspäinikkunaan kiinnitetyssä heijastuslasissa. Siellä saattoi vetää avaimiavaatesäiliöiden laatikoista ja jouhia samettisohvista hevosenhäntiätehdäkseen. Eläköön vapaus, arveli pappa, kun Masse sukkasillaan ajelikoiraa pitkin talon käytäviä.

Mamman ja Angelikan piti nyt ruveta silittämään, sillä toinen puoliEufrosynen esiliinoista, Massen paidoista ja papan kauluksista olivatjääneet silittämättä. Sitä paitse puoli tusinaa mamman aamumyssyjä.Kasse sai painaa nappia ja sisään astui yksi noista koreistamamselleista, joka näytti happamelta kuullessaan, että tahdottiin tultauuniin. Suurella vaivalla saatiin vihdoin raudat kuumiksi. Mamma jaAngelika laittoivat itselleen silityspöydän eräästä sängynpohjastaja kahdesta tuolista ja kaikki lapset seisoivat siinä ympärilläkatselemassa. Äkkiä heräsi pappa, joka oli nukahtanut sohvalle kasvotnenäliinan peittäminä, hirveästä hätähuudosta. Innostuneena auttamaanoli Masse pistänyt käpälänsä niin lähelle silitysrautaa, että tämäsähähti vihasta ja kävi kaikkien hänen viiden sormensa ylitse. Kunpappa hyökkäsi paikoiltaan, näki hän Massen, itkien tuskasta, tanssivanyhdellä jalalla, sillä välin kun Angelika hämmästyksessään pudottisilitysraudan ja poltti kolon hienoon mattoon.

Sepä koko ilve! Kaikki lapset itkivät. Massen käsi oli tulipunainen japappa sai maksaa 30 kruunua matosta.

Kun vihdoin kaikki olivat rauhoittuneet ja Masse raukka oli saanutlaastaria ja konvehtia, meni Tähtisen perhe Kansallismuseoon. Masseja Kasse, jotka olivat sotkeneet sanoja museo ja menageria,luulivat täällä saavansa nähdä joukon villiä eläimiä häkeissä janolostuivat hirveästi, kun vaan huomasivat vanhoja vaatekappaleita,nahkavarustuksia, pyssyjä sekä täytetyitä hevosia. Ei sekään auttanut,että pappa selitti niiden kuuluneen Kustaa II Adolfille, KaarloXII:nelle ja kuningatar Kristiinalle, pojat olivat kuitenkin pettyneettoiveissaan.

Angelikaa itketti pikkuisen, kun hän näki Kustaa II Adolfin hevosenja tarjosi salaa yhden kruunun vahtimestarille, jos vaan saisi ottaajouhen hevosen hännästä kotiin lähetettäväksi paraimmalle ystävälleen.

Masselle ja Kasselle oli koko tämä matka hirveän kärsivällisyyttäkysyvää, sillä pappa kertoeli heille koko ajan tapauksia historiasta.

Kun vihdoin oli tarpeeksi katsottu ja ihailtu, kutsui pappa perhettäänpäivällisille. Se oli huvi, jota Masse ja Kasse käsittivät. Heidänmieleensä johtui heti kermamunkit vattusyltin kanssa, tortut, kreemi jasokerileivokset. Vahvemmista ruuista he eivät huolineet.

— Enpä ole koskaan tietänyt, että Moses on ollut Ruotsissa, —ihmetteli Masse, kun he ajoivat "Mosebakke'n" ohitse.

— En minäkään, — myönsi Kasse, — mutta sanoihan pappa, että meidänpiti päästä ulkomaille sivistymään.

Päivälliseksi saatiin sekä kananpoikapaistia, kermamunkkeja, pasteijiaettä muuta hyvää. Kaikki kävi hyvin, paitse että pikku Eufrosyne saisopan väärään kurkkuun ja suihkutti lihalientä mamman viheriäisellesilkkimekolle ikäänkuin pieni valaskala. Masse sai lohenruodonkurkkuun, Angelika sisko takoi häntä selkään, vaan Masse syytti kipeääkättään siitä, ettei ollut voinut oikein perkata kalaansa.

Seuraavana päivänä lähdettiin rautatiellä ajamaan Malmö'hön. — Mitä?— huudahti pappa säikähtyneenä. — Kymmenen kruunun ylipaino? —Kaskaitako? Ovatko meidän matkalaukut niin raskaat? Mitä sinä sittenolet pannut niihin, mamma rukka?

— En mitään muuta kuin mitä me tarvitsemme, — vastasi mamma rukka. —
Enhän minä voi olla ilman puhkiota, kun meidän täytyy viipyä koko talvi
Italiassa. Angelika luistelee niin mielellään ja silitysrautoja täytyi
meidän ottaa mukaan pesun tähden.

— Nyt ne ovat maksaneet minulle neljäkymmentä kruunua, — änkyttipappa ja maksoi.

Rautatiellä mentiin huimaa vauhtia. Lapset osoittivat suurta taipumustapistämään päänsä ulos vaunujen ikkunoista, mutta näppärä Angelikaveti niitä aina takaisin, vaikka hänen toisella silmällään piti lukea"Avaraa maailmaa" ja toisella vahtia poikia. Hän halusi suuresti päästälaivaan Malmöön ja Köpenhaminan välillä, että saisi rauhassa kirjoittaapäiväkirjaansa. Mutta voi! Itämeri oli pahalla tuulella ja laivakeikkui kauheasti.

Masse ja Kasse makasivat milloin pöydän milloin sohvan alla taiportailla, harvemmin omilla vuoteillaan. Angelika koetti monta kertaakantaa lasillisen vettä äidilleen, vaan kaasi sen aina jos johonkinpaikkaan. Milloin vanhan rouvan avonaiseen matkapussiin, milloinlukevan neidin syliin tai passarineidin kahvitarjottimelle. Pappapyysi mammaa sitomaan häntä kiinni sohvan selkälautaan, mutta huomasivasta silloin, kun oli liian myöhäistä, ettei hän voinut tehdä samaapalvelusta takaisin. Pikku Eufrosyne, joka luuli jotakin hirveäätapahtuvan, huusi koko ajan täyttä kurkkua, ettei häntä voitaisisyyttää olemasta hiljaa, jos onnettomuutta olisi tapahtunut.

Kun Tähtisen perhe astui maalle Köpenhaminaan, olivat kaikki senjäsenet kalpeat ja väsyneet. Varsinkin oli se seikka tehnyt Kasseen jaMasseen syvän vaikutuksen, etteivät voineet syödä mitään kokonaiseenpäivään, vaikka he selvästi olivat eroittaneet biffin hajua.

No, nyt oli kaikki taas hyvin. Mentiin asumaan mukavaan hotelliinKongens Nytorv'in varrelle ja tehtiin valmistuksia kaupungillemenoon. Heti jälkeen puolen päivän istuttiin omnibukseen ja mentiinTivoliin. Lasten mielestä oli tämä luvattu maa. Siellä oli norsuja jalämpimiä torttuja, soitantoa ja apinoita, ilotulitusta, karuselli jasuuren suuri ihmisjoukko.

— Ensin katselemme hiukan ympärillemme ja sitten huvittelemme, —ehdoitti pappa.

Hän ja mamma menivät edellä. (Pikku Eufrosyne oli jätetty kotiinhotelliin.) Sitten tulivat pojat ja Angelika loistavan iloisina: hänoli juuri Kööpenhaminassa saanut ensimmäisen kirjeen paraimmaltaystävältään, joka oli luvannut kirjoittaa kerran viikossa, kokoulkomaan matkan kestäessä.

— Eräs herra katselee Angelikaa, — kertoi Masse.

— Katseleehan kissakin kuningasta, — viisasteli Kasse.

Angelika kääntyi ja huomatessaan että eräs vieras herra katseli häntä,punastui hän.

— Om forlaadelse, — virkkoi vieras ja nosti hattuaan. — De har enlille Orm på Deres Kjole.

— Hän puhuu jotakin käärmeestä, — kuiskasi Kasse säikähtyneenä,

— Käärmeestäkö? — kertoi Angelika vavisten. Hän pelkäsi kauheastikäärmeitä. — Käärmeestäkö? Missä se on?

— Tillader De? — sanoi vieras ja viskasi pienellä kepin liikkeelläjotakin Angelikan hihassa olevasta silkkirusetista.

Tämä oli Angelikalle liikaa. Kirkuen hyökkäsi hän vanhempiensa luopidellen käsiään kasvojensa edessä, — Auttakaa! auttakaa! Käärme onpurrut minua! Minussa on jossakin käärme. Kuinka kauheaa! Voi, voi,mitä me tulimmekaan tänne!

— Se oli vaan pieni mato! — huusi Masse, joka tuli perästä täyttälaukkaa. — Vieras herra narrasi vaan. Minä näin että se oli mato, kunhän heitti sen maahan.

— Ehkä hän oli taskuvaras, — sanoi pappa harmissaan. — Täällä
Tivolissa usein tapaa varkaita.

— Onko sinulla tallessa kello? — kysyi mamma huolestuneena. — Entämedaljongi? Ja kultavitjat kaulan ympärillä?

Angelika koetti nyyhkyttäen taskujaan oliko häneltä jotakin viety,mutta kaikki oli kunnossa ja nyt saatettiin rauhassa jatkaa matkaa. —Mutta missä Kasse oli? Minnekä oli Kasse joutunut?

Nyt käännyttiin takaisin, huudettiin, etsittiin, hommattiin. Turhaan,
Kassea ei näkynyt, ei edes hänen korvan lehteäkään. Kasse oli hävinnyt.
Mamma ja Angelika jätettiin Massen kanssa erääsen huvihuoneesen siksi
aikaa kun pappa meni telefoonaamaan kaikille tahoille.

Sillä välin kulki Kasse huolettomana eteenpäin päinvastaiseen suuntaan.Ensi hetkenä oli hän hiukan hämmästynyt, kun huomasi eksyneensäomaisistaan, mutta kohta rauhoittui jälleen. Olihan hän kerrankinKaisaniemellä eksynyt kevätjuhlassa kaikista tovereistaan ja kuitenkinonnellisesti osannut kotiin. Tulisi kaiketi yhtä hyvin toimeenTivolissa. Ja hauskaahan olisi kerran vapaasti liikkua omin päin.

Kasse kilisteli tyytyväisenä muutamilla kirkkailla vaskirahoilla, joitaoli ottanut säiliöstään kotona ja määrännyt huvia varten käytettäviksiulkomaan matkalla. Hän nautti vähän aikaa positiivin suloisista äänistäja nauroi täyttä kurkkua eräälle herrasväelle, joka meni kuperkeikkaakarusellissa. Ja tuolla… tuollahan on norsu, ihkaelävänä! Toinentoisensa perään kiipesi ylös portaita myöten, joita kuljettaja pitelija istui sohvaan, joka oli rakennettu eläimen selkään. Ja sitten sitämentiin juhlallisesti ja hiljakseen.

Ihastuneena lähestyi Kasse. Sepä olisi jotakin pojille kerrottavaalomahetkillä! Nyt täytyi käyttää tilaisuutta ja hankkia itselleenoivallisen norsulla ratsastamisen.

Yks kaks joutui hän erään paksun herran ja kahden pienen pojan kanssanorsun selkään. Kuljettaja sanoi: — vær kun rolig, min lille Dreng— jonkatähden Kasse luuli että häntä kehoitettiin huvittelemaan, muttasamassa loukkautui siitä, että häntä kutsuttiin rengiksi.

Paksu herra ja hänen poikansa puhelivat lakkaamatta sekä keskenänsäettä Kassen kanssa. Vaan koska Kassesta tuntui, että he puhuivatniinkuin heillä olisi tulikuumaa puuroa suussa, jolla pelkäsivätkieltään polttavansa, ei hän ymmärtänyt kerrassaan mitään, paitse sitäkun herra taputteli häntä päähän ja pisti hänelle karamellin.

Kasse tunsi alussa vaan ihastusta ja riemua sekä muisteli "Valkoisenpuhvelin etsintää", "Orjapoikia Saharassa" ja kaikenlaisia "hirmuisen"hauskoja kirjoja. Ikävä kyllä, näkyi norsu olevan hyvin vähän huvitettukuljettamaan taakkaansa ympäri, ja kulki vaan, kun kuljettaja sitähoukutteli sokuripalasilla. Norsun liikkumistapa muistutti myös niinkummallisesti laivan keikkumista matkalla Köpenhaminaan. Tästä rupesiKasse parka vähitellen tuntemaan itsensä niin alakuloiseksi, etteikaramellikaan maistunut ja häntä hyvin halutti sylkeä sen pois suustaan.

Hän kalpeni yhä enemmän ja kenties miten hänen olisi käynyt, jos eipaksu herra poikineen olisi astunut alas ja Kasse noudattanut niidenesimerkkiä. Herra antoi kuljettajalle hopearahan ja osoitti hymyillenKassea, joka tällä kertaa ymmärsi tanskankieltä hyvin hyvästi javastasi: "kiitoksia paljon".

Sitten meni hän edemmäksi. Päivä alkoi kallistua iltaan päin, muttaei näkynyt pappa eikä mamma Tähtistä, eikä Angelikaa ja Massea. MuttaKassepa ei ollut millänsäkään. Hän löysi taskustaan sokerileivoksen,joka oli jäljellä päivällisten ylellisyydestä, hän tuijotti jokaiseenvastaantulevaan, häntä tyrkättiin oikealta ja vasemmalta, hän pakkautuimuiden poikain kanssa karusellin luo ja sattui vihdoin sähköradalle.

Kun hän kerran oli ratsastanut norsun selässä, niin minkätähden hän eikoettaisi sähkörataa?

Hän kiipesi rohkeasti erääsen pieneen sievään sohvaan, jossa tuliistumaan selätysten muitten kanssa. Hei! nyt sitä mentiin ympäri aikavauhtia. Kasse nauroi ja taputti käsiään kilvan muiden kanssa, muttakun hän astui alas, niin kävi hullusti.

Hän maksoi lippunsa ottaen kukkarostaan kirkkaan rahan. Konduktöörikatseli sitä,

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 19
Comments (0)
Free online library ideabooks.net