Sotainen tarina_ Kertomus Heinärannalta

Sotainen tarina_ Kertomus Heinärannalta
Category:
Title: Sotainen tarina_ Kertomus Heinärannalta
Release Date: 2017-06-10
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 28
Read book
1 2 3 4 5 6

The Project Gutenberg EBook of Sotainen tarina, by Väinö Kataja

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and withalmost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away orre-use it under the terms of the Project Gutenberg License includedwith this eBook or online at www.gutenberg.org/license

Title: Sotainen tarina Kertomus Heinärannalta

Author: Väinö Kataja

Release Date: June 10, 2017 [EBook #54883]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SOTAINEN TARINA ***

Produced by Tapio Riikonen

SOTAINEN TARINA

Kertomus Heinärannalta

Kirj.

VÄINÖ KATAJA

Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1914.

I

Heinärannalla jauhettiin yhä siitä osuusmeijerin paikasta.

Kokouksia oli pidetty vähä väliä ja yksimielisyyteen oli koetettupäästä, mutta turhaan. [Toiminta on jatkoa novelliin "Heinärannanosuusmeijeri".]

Moni jo väsyi, ei saapunut kokouksiin; kun kysyttiin, että miksettullut kokoukseen, niin kirosi vastaukseksi. Eikä sanonut välittävänsäkoko hommasta.

Entiset, meijerille sopiviksi katsotut paikat, Kuusimäen Kaisanlammashaka ja Pikku-Herralan rantavainio, olivat kumpainenkin tulleethylätyiksi.

Uutta, sopivampaa paikkaa haettiin.

Aika kului. Vuosi meni, toinen alkoi. Pikku-Herralan rantavainiollaäkättivät meijerirakennuksen hirret paljaan taivaan alla, ja kivetpainuivat Kuusimäen Kaisan pehmeäpohjaiseen lammashakaan. Meijeriäkäytettiin vuokrahuoneissa, ja suuri ahtaus siellä vallitsi.

Ja kaikille oli nyt selvillä, että oma, ajanmukainen meijeri olirakennettava.

Mutta mihin?

Ääniä alkoi kuulua, että rakennetaan Savukylään…

Monta painavaa seikkaa puhui Savukylän puolesta. Matka meijerialueeltaSavukylään oli yhtä pitkä kaikilta suunnilta! Siinä oli jo verratonetu, niin etteivät toiset päässeet rähisemään siitä, että he joutuvatliian kauas meijeristä. Toiseksi oli Savukylä likempänä rautatieasemaa,ja sekin seikka piti ottaa huomioon. Kolmanneksi uskottiin vettäSavukylässä olevan runsaasti…

Innokkaita miehiä alkoi hommaan ja kulkivat pitkin meijerialuetta,koettaen taivuttaa mieliä Savukylän puoleen.

Merkillisesti olivatkin ennen jäykät ja itsekkäät mielet pehminneet. Eiollut monta vastaanpanijaa. Savukylä sai puoltajia joka puolueesta.Ainoastaan Mallikylästä kuului napinaa, ja Maaherran Heikki pani jyrkänvastalauseen.

Ja taas kului aikaa. Mutta joka päivä ja joka hetki osuusmeijerintarpeellisuudesta puhuttiin. Missä kaksi ja kolme kokoontui, niin siitämeijeripaikasta heti alussa puhe tuli ja siihen päättyikin.

Sillä joka viikko saatiin kokea, kuinka paljon vahinkoa jokainen saakärsiä huonon ja sopimattoman meijerihuoneiston takia. Voin hintaapoljettiin ja muistutuksia sateli kuin rakeita. Milloin oli voi"hapanta", milloin oli siinä "piimänmaku", milloin "kalanhaju", japistemäärät alenivat…

Tilit tulivat yhä huonompia ja maidon hinta laski niin, ettei koskaanollut niin alhainen ollut. Sitäpaitsi nousivat kulut hirmuisesti, kunkoneet ja muut kamppeet olivat vähä väliä rempallaan. Sattui päiviä,ettei separaattori lähtenyt pyörimään mihinkään päin, vaikkaHeinärannan ja Savukylän vankimmat miehet voimansa takaa yrittivät. Jamilloin halkesi kirnu ja kaikki kerma sinkosi meijerskalle vastensilmiä ja levisi pitkin meijerin likaista ja lahoa lattiaa.

Jo tuosta surkeudesta piti loppu tulla!

Että pitääkin ihmisten oleman niin tyhmiä, etteivät omaa parastaanymmärrä!

Nyt piti saada suuri yhteinen kokous, ja siinä kokouksessa sittenpäätetään, että meijeriä ruvetaan rakentamaan Savukylään.

Savukylää puolsivat nyt kaikki ja sydämestään toivoivat, että vihoviimein oma meijeri rakennetaan.

"Entäs Mallikylän miehet, jotka vastustavat Savukylää?"

"Jos eivät mallikyläläiset tahdo liittyä osuuskuntaan ja jos alkavattaas jarruttaa, niin saavat jäädä pois!"

Se nyt oli kerrankin viisasta puhetta!

Kymmenen vuotta on jo omaa meijeriä hommattu, — kymmenenä vuotena onkokouksia pidetty, mutta paikkaa, johon meijeri rakennetaan, ei vainlöydetä..,

Jaa… se on helvettiä!

Mutta nyt!

Nyt siitä tulee, ja jos ei nyt tule, niin iäksi päiväksi jääpi kokohomma!

Kirkonkylän Kauppila kirjoitti konsulentille kirjeen ja pyysi saapumaankokoukseen, josta riippui Heinärannan osuusmeijerin elämä tai kuolema.Mainitsi kirjeessään, että on hyviä toiveita siitä, että nyt vihoviimein on löydetty meijerirakennukselle paikka, joka miellyttääkaikkia ja jonka suhteen näyttää kaikilla olevan sama ajatus. Niin ettäterve tulemaan, herra konsulentti!

Konsulenttia vähä nauratti, sillä hän tunsi jo ennestäänheinärantalaisten yksimielisyyden. Mutta hän kirjoitti kuitenkinKauppilalle vastauksen ja lupasi tulla määräpäivänä…

Ja kokous oli kuulutettu maaliskuun 5 päiväksi; siitä lähetettiinsuullisia ja kirjallisia tietoja kaikille kulmille, jotta kukin saisitiedon.

Yksimielisiä oltiin. Erkkilän Anaski ja Mäenpään Ulrikkikin olivatkaikki entiset unhoittaneet ja innostuneet uudestaan.

"Kun ei ennen ole hoksattu, että Savukylässä sopivin paikka onmeijerille!"

"Niin, kun ei ole hoksattu!"

"Kuka sen viimein nyt huomasi?"

"Niin. Kuka sen lieneekin ensiksi hoksannut?"

Sitä ei tietty, eikähän se pääasia ollutkaan. Pääasia oli se, että nytvihdoin oli sopiva paikka löydetty.

Mallikylästä kyllä kuului ääniä, ettei siellä ole niitä, jotkakannattavat Savukylää, mutta siitä eivät toiset olleet millänsäkään.Tulkoot kokoukseen vastustamaan, jos tahtovat!

* * * * *

Päivää ennen jo saapui konsulentti.

Hän oli varannut aikaa ottaakseen selvän uudesta meijeripaikasta, jokaoli katsottu Savukylän Ollinvainioon.

Paljon miehiä seurasi konsulenttia, kun hän kokouspäivän aamuna lähti
Savukylän Ollinvainiota tarkastamaan.

Ja kokoukseen saapui lukuisasti väkeä likeltä ja kaukaa ja yksimielisiäoltiin siitä, että Savukylän Ollinvainio on paras paikka ja kaikillesopiva.

Ja kokous alkoi. Konsulentti puhui ensin meijeristä yleensä jaosuustoiminnasta erittäin. Hän selitti esimerkkejä muiltapaikkakunnilta, joille osuusmeijerit olivat hyvinvointia jatoimintaintoa lisänneet. Ja sitten hän numeroilla todisti, kuinkasuurta vahinkoa heinärantalaiset olivat itselleen saattaneet, kun niinmonen monta vuotta olivat riidelleet…

Kauheita summia olivat! Mutta jokainen myönsi, että niin on.

Sitten sanoi sanansa Ollinvainiosta.

Erittäin sopiva paikka se oli hänenkin mielestään. Verraten ennenesitettyihin paikkoihin oli Ollinvainiolla monta etua.

Ja koko Savukylä meni takaukseen siitä, että vettä on… että juuri
Ollinvainiossa ovat maailman parhaat vesisuonet…

"Vesi tietysti on pääasia", jatkoi konsulentti. "Mutta kuten kaikkivakuuttavat on Ollinvainiossa vesi hyvin matalassa ja laadultaanerinomaista…"

Ja hän puolusti lämpimästi Ollinvainiota ja kehoitti heti ryhtymääntoimeen.

Kenelläkään ei ollut vastaan sanomista. Kokouksen menokin oli hiljaistakuin kirkossa. Ainoastaan jotkut mallikyläläiset, jotka olivatsaapuneet kokoukseen, poistuivat sieltä synkein silmin ja happaminnaamoin.

Siis vihdoin: Heinärannan osuusmeijeri oli päätetty rakentaa Savukylän
Ollinvainioon! Hurraa!

Kaikki toimihenkilöt valittiin ja rakennushommaan päätettiin ryhtyäheti.

Iloisesti jutellen kävelivät miehet kokouspaikalta ja siunasivatsydämessään konsulenttia, joka ystävänä tuli ja rauhaan jayksimielisyyteen kehoitti.

Nyt vihdoinkin! Jo monta vuotta oli jauhettu ja riidelty, ja monettuhannet, jotka nyt povea lämmittäisivät, olivat menneet kaikenmaailman tietä! Sen onnettoman ja kelvottoman käsimeijerin takia! Niintoiset.

Mutta Mallikylän miehiin liittyi Pikku-Herrala ja Jauholan Petteri jasynkkinä miehinä kävelivät.

Mitä parempi oli Savukylän Ollinvainio kuin Pikku Herralan rantavainio?

Siinä on kysymys. Ja mikä oli pohjasyynä siihen, ettei Pikku-Herralaanmeijeriä rakenneta, kuten jo vuosia sitten päätettiin? Herralanpalstalle olivat jo hirret ajetut, siihen oli suurilla kustannuksillakaivettu kaivo, josta riittäisi vettä vaikka koko pitäjälle.

Ja Pikku-Herrala, Jauholan Petteri ja mallikyläläiset päättivät, ettäkaikki mitä ihmisen voimassa on, he yrittävät, ettei meijeriäSavukylään rakenneta…

Ja heillä on valtaa ja voimaa!

Ja saadaan nähdä, kuinka käy ennenkuin leikistä luovutaan!

II

Savukyläläiset olivat hyvillään. Meijerirakennus tulisi komistamaankoko heidän kyläänsä, joka samalla nousisi arvossa. Siitä olisi sitäpaitsi aineellistakin hyötyä joka talolle.

Omilla varoillaan kustansivat he Kaivo-Iisakin naapuripitäjästävesisuonia tutkimaan, jotta kaivo osattaisiin kaivaa parhaan vesisuonenkohdalle. Sillä monen pitäjän viisain kaivonpaikan tarkastaja oli tämäKaivo-Iisakki, jonka neuvoa paljon kysyttiin.

Ja Iisakki saapui pian, sillä kiire oli. Rakennushommiin käytäisiinheti, kun saataisiin kaivon paikka ensin tietoon.

Ollinvainio, joka meijeripaikaksi oli katsottu, oli kylän takana;sieltä oli loiva myötäle alas kylään, joen törmälle. Ammoisista ajoistaoli Ollinvainiota pidetty taattuna vesipaikkana. Siellä oli lähteitäviljalti, ja maa oli kovaa ja someroista. Mökkiläisillä, joitaOllinvainiossa asui paljon, oli jokaisella oma kaivonsa, ja niinmatalassa oli vesi, että kun sylen verran kaivoi kuoppaa, alkoi siihenpulputa vettä, että kaivaja sai kiirehtiä pois kuopasta. Ja sitten vesiniin kirkasta kuin viina ja pysyi kesät talvet samanlaisena.

Semmoista vesipaikkaa ei ollut koko Heinärannalla! Ja siihen mökkienalapuolelle meijerirakennus tulisi!

Jo siinä vain vettä olisi.

Kaivo-Iisakki saapui pajunoksineen ja lausui jo ennenkuin olikoettanutkaan, että hän näkee jo "maan muodostakin", että vesisuonetovat likellä.

Koko Savukylä oli katsomassa Iisakin tarkastusta. Sitä paitsi olivatläsnä kaikki rakennustoimikuntaan kuuluvat henkilöt.

Oli talvinen päivä ja paksu lumi maassa, mutta Iisakki vakuutti, ettävesisuonet ilmoittavat itsensä hänelle minä vuodenaikana hyvänsä.

Juhlallista oli.

Sillä väkijoukko ympäröi Iisakin niinkuin rippivieraat papin, jajuhlallisessa äänettömyydessä seisottiin.

Ja Iisakki seisoi hetken kaksihaarainen paju kädessään. Hän oli totisenja tietävän näköinen, mulkoili silmillään, supatteli suullaan jahuiskutteli pajua ilmassa. Väliin loi merkitsevän katseen taivaalle,väliin taas tuimasti maahan ikäänkuin tahtoen maan läpi nähdä.

Sitten aloitti kokeensa. Etukumarassa lumessa kahlaten ja pitäenreisiensä varassa molempia pajunhaarukoita rupatteli hän itsekseen…

Silloin nousi paju yhtäkkiä pystyyn. Sen näkivät kaikki jahämmästyivät.

Ja Iisakki jätti pajun siihen ja puhui juhlallisesti:

"Tähän paikkaan juuri, jossa tämä pajun oksa on pystyssä, — tähänpaikkaan juuri kaivakaa kaivonne ja vettä saatte niin runsaasti kuinikinä tahdotte…"

Ja miehet ihmettelivät ja pystyttivät pajun viereen pitkän riu'un.

"Ja minä olen tehtäväni tehnyt", sanoi Iisakki. "Ruvetkaa töihin!"

Ja Iisakille maksettiin palkka ja kyydittiin takaisin omaanpitäjääseen.

Seuraavana aamuna aloitettiin työ.

Ja kova homma alkoi muutenkin. Talvitien veljekset ottivaturakalla kaivon kaivaakseen, ja siihen tarvittavat hirret aikoirakennustoimikunta pian paikalle toimittaa.

Kiire oli ja vauhdissa oltiin.

Ja innostus nousi nousemistaan. Savukyläläiset olivat hyvillään. Jopamenivät niin pitkälle hyväntahtoisuudessaan, että lupasivat ilmaseksisiirtää kaikki Pikku-Herralan palstalla olevat rakennushirretOllinvainioon, vaikka matkaa oli neljättä kilometriä.

Ainoastaan Säkkijärven Olli pysyi kylmänä eikä aikonut sekaantua kokorakennushommaan.

Ja kolmen miehen voimalla kaivettiin kaivoa, monella hevosella ajettiinkaivonkehäpuita, ja liikettä ja hossia tuli yhtäkkiä ennen hiljaiseenSavukylään.

"Ennenkuin käki kukkuu on jo meijerirakennus kehillä", puhuttiinhyvillään.

"Epäilemättä! Kaivo on jo puoliväliin valmis!"

* * * * *

Mutta harmissaan ja hammasta purren murjottivat mallikyläläiset ja
Heinärannan Pikku-Herrala ja Jauholan Petteri.

Tämä oli sikamaista osuuskunnan varojen tuhlaamista! Valmis, vesirikaskaivo oli Pikku-Herralassa! Rakennushirret siinä vieressä ja kivetlikellä, Kuusimäen Kaisan lammashaassa!

Ei ole kuultu, ei nähty hullumpaa yritystä kuin tuo, että aloitetaanuuteen paikkaan! Tuhlataan osuuskunnan varoja kaivoon, joka tuleemaksamaan satoja! Ja itse meijeri sitten Savukylän Ollinvainioon, jokaon melkein kuin Siperiaa!

Ei sovi!

Vastaan pitää panna, vaikka paita päältä menisi!

Ja vastustajien joukkoon liittyi myöskin Säkkijärven Olli Savukylästä.

Mutta mitä tehdä?

Pikku-Herrala oli asiaa jo kauan miettinyt yhdessä Mallikylän isäntäinkanssa, mutta eivät vielä olleet mitään erinomaisempaa hoksanneet. Jakiire oli. Sillä voisi tapahtua minä päivänä hyvänsä, ettäsavukyläläiset ajavat roikassa hirsiläjille ja alkavat niitä siirtääOllinvainioon! Ja sitten olisi ehkä myöhäistä!

Päivät kuluivat. Alkoi kuulua huhuja, ettei Ollinvainiossa vesi olekaanniin likellä kuin on luultu ja uskoteltu osuuskuntalaisia. Maa oli niinkovaa ja kivistä, ettei siitä saatu eräksi kuin pieniä muruja eikävettä vielä ollut tippaakaan…

Siitä saivat Pikku-Herrala, Jauholan Petteri ja mallikyläläiset vettämyllyynsä. Siinähän oli jo mainio pykälä. Ei olekaan vettä SavukylänOllinvainiossa!

Kiire tuli. Nyt piti toimia, sillä meijeripaikka riippui nyt hiuskarvannokassa!

Mallikylän parhaat isännät kokoontuivat Pikku-Herralaan, ja neuvotteluaruvettiin pitämään.

"Jos saisimme puolellemme kirkonkylän Kauppilan, Sipillan kylän
Mäenpään Ulrikin ja Erkkilän Anaskin, niin voitto olisi meidän", sanoi
Mallikylän Maaherra.

"Niin olisi", myönsivät toiset.

Mutta Pikku-Herrala, joka oli isoääninen ja liukas mies, tokaisi:

"Minä kyllä saan ne puolelleni, kun selitän asian!"

"Mitä aiot selittää?" kysyivät toiset.

"No sanon, ettei tule vettä tippaakaan!" sanoi Herrala.

Ruvettiin miehissä miettimään ja päästiin siihen tulokseen, ettäagiteeraus on parasta. Se auttaa. On se nähty ennenkin, että entisetpäätökset on purettu!

Ja päätettiin, että Mallikylän Maaherra, joka oli viisas ja maltillinenmies, menisi puheille. Ensin kirkonkylään, sitten Sipillan kylään.Kautta rantain ja varovasti olisi puhuttava ja selitettävä, ettähullusti käy, jos Ollinvainioon meijeri rakennetaan: vettä ei olesenkään vertaa, että kasvonsa pesisi…

Ja yksimielisesti päätettiin, että Maaherran on heti lähdettäväliikkeelle.

Mutta mitä on tehtävä, jos Savukylän miehet tulevat hirsiä
Ollinvainioon noutamaan?

Siinä on kamala kysymys. Ja joku tiesi vielä kertoa, ettäsavukyläläiset olivat aikoneet nyt aivan heti aloittaa hirsien ajon,ehkä jo tällä viikolla.

"Niin, eipä tiedä, vaikka jo huomenna tulisivat", sanoi Herrala, kovinkiusassa.

"Niin, kuinka lienee?"

Paha oli niin, paha näin. Kokouksen päätös oli selvä: hirret siirretään
Pikku-Herralasta niin pian kuin mahdollista Savukylän Ollinvainioon.

"Olisiko mitään pykälää, jonka nojalla voisi kieltää?"

Sitä ei kukaan tiennyt. Mutta yhtäkkiä hoksasi Maaherra ja virkkoi:

"Ei auta muu, mutta nyt on käännyttävä Horsluntin puoleen. Siinä onmies, joka kaikki tietää ja kaikki ymmärtää…"

Siinä on pelastus! Horslunti kyllä hoksaa, mitä on tehtävä.

Ja Horsluntin puheille valittiin Pikku-Herrala.

"Kyllä tulee asia toimeen", vakuutti Pikku-Herrala, hyvilläänluottamustoimesta.

Pitkään ei jouduttu jaarittelemaan tällä kertaa. Oli kuin hengen hätä.
Heinärannan maailmankuulu osuusmeijeri joutuisi lopultakin Savukylään
— Siperiaan!

Ja kiireesti lähti Mallikylän Maaherra ajamaan kirkonkylälle ja
Sipillan kylään päin.

Mutta näppärästi oli Pikku-Herralakin liikkeellä. Pesi kasvonsa,kampasi hiuksensa, vaihtoi paremmat kengät ja pani uuden takin yllensä.

Ja lähti, vinkeästi kävellen ja suu jo valmiiksi aukaistuna Horsluntinpuheille.

Mutta raitilla tuli häntä vastaan Vankkalan isäntä Savukylästä.

"Jahaa! Vai niin", huusi Herrala Vankkalalle jo kaukaa. "No eipä
Ollinvainioon vettä tulekaan… Siinä se on! Eipä tulekaan vettä!
Perhana vie…"

"Elähän nyt niin huuda!" arveli Vankkala. "Vettä on jo niin paljon,että liikaakin… Tule katsomaan! Oikeaan vesisuoneen osasiKaivo-Iisakki…"

"Valehtelet", karjui Herrala. "Ei kuulu olevan noppaakaan…"

"Mene siitä huutamasta!" kiivastui Vankkalakin ja lähti ruunallaanajamaan kotokylään päin.

Mutta Herrala kääntyi vielä taakseen ja

1 2 3 4 5 6
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net