Candida

Candida
Author: Shaw Bernard
Title: Candida
Release Date: 2017-08-16
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 28
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11

The Project Gutenberg eBook, Candida, by Bernard Shaw, Translated by HelmiSetälä

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Candida

Author: Bernard Shaw

Release Date: August 16, 2017 [eBook #55370]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CANDIDA***

E-text prepared by Tapio Riikonen

CANDIDA

Kirj.

BERNARD SHAW

Suomentanut Helmi Setälä

Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1909.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS

Kaunis lokakuun aamu Lontoon koillisosassa, laaja alue peninkulmienpäässä Mayfairin ja St. Jamesin Lontoosta; kadut eivät ole lainkaanniin kapeat, likaiset, löyhkäävät ja tukehduttavat kuin siellä.Vaatimattoman keskiluokan tyypillinen kaupunginosa; leveät kadut;vilkas liike; runsaasti rautapeltisiä, rumia mukavuuslaitoksia; jokataholla radikaalisia klubeja, raitiovaunuraiteita, joilla alituisestiliikkuu keltaisia vaunuja; pääkatujen varrella talojen edustallaruohokenttiä — puutarhoja, joissa ei kukaan uskalla astua muuta kuinpientä polkua pilkin, joka johtaa portilta talon ovelle; rumia,tyylittömiä tiilitaloja pitkissä, yksitoikkoisissa riveissä, mustiarauta-aitauksia, kivitettyjä katukäytäviä, tiilikattoja, ihmisiä,joko kunniallisen huonoissa tai arveluttavan kurjissa pukimissa,jotka kuuluvat kaikki itse ympäristöön ja parhaasta päästäkeskustelevat vain välinpitämättömästi toisten asioista. Heidäntarmonsa ja mielenkiintonsa ilmenee vain ahneutena ja liikeintona.Poliisikonstaapeleita ja kirkkojakin on siksi paljon, etteivät ne voikatkaista yksitoikkoisuutta. Aurinko paistaa kirkkaasti; ei olevähintäkään sumua; ja vaikka savu likaakin ja mustaa kaikki paikat,sekä kädet ja kasvot että tiilet ja rappaukset, niin se ei sittenkäänole kyllin paksu häiritäkseen lontoolaisen hauskuutta.

Tässä epämieluisassa erämaassa on myöskin keitaansa. Hackney Roadintoisessa päässä on suuri puisto, jota puinen aitaus ympäröi ja siinä onrunsaasti ruohokenttiä, puita, järvi uimista varten, kukkapenkereitä,joissa huono aisti viettää voittoaan, ja hiekkakasa, joka alkuaan olituotu rannikolta pikkulasten iloksi, mutta pian jäi oman onnensanojaan, kun siitä tuli luonnollinen tarvepaikka kaikille Kingslandin,Hackneyn ja Hoxtonin pikkueläimille. Lava, tyhjä forum uskonnollisia,vapaamielisiä ja valtiollisia puhujia varten, cricket- ja urheilukentätja vanhanaikuinen kivikioski ovat siellä yleisön viekoituksena.Kaikkialla, missä puut ja viheriät kentät rajoittavat näköalaa, onhyvin kaunista. Mutta siellä, missä lakea maa ulettuu vain harmaihinaitauksiin, missä silmää kohtaa tiiliset ja rapatut seinät, kyltit jaloppumaton joukko savuisia piippuja, tekee seutu aution ja harmaanvaikutuksen.

Kauneimpana esiintyy Victoria Park St. Dominicin pappilanpäätyikkunasta, minne ei vilaukseltakaan näy tiilitaloja. Pappilaankuuluu kaksi yhteenliitettyä rakennusta, jonka etupuolella on pienipuutarha ja portaali. Vieraat kulkevat portaita ylös portaaliin; talonasukkaat ja kaupustelijat käyttävät hyväkseen portaitten alla olevaasisäänkäytävää, joka johtaa alakerroksen ruokahuoneeseen, missä kaikkiateriat nautitaan, ja kyökkiin, joka on ruokahuoneen takana.Ensimäisessä kerroksessa, samalla tasolla kuin halliin johtavasisäänkäytävä, on vierashuone, jonka suuri ikkuna viettää puistoon.Tässä huoneessa, ainoassa, josta ateriat ja lapset voidaan pitääloitolla, työskentelee kirkkoherra, kunnianarvoisa James Mavor Morell.Hän istuu kiertyvässä, kaarevaselkäisessä kirjoitustuolissa ikkunanedessä olevan pitkän pöydän päässä siten, että hän vasemman olkapäänsäyli voi nähdä puistoon. Pöydässä kiinni, sen toisella puolella, seisoopienempi pöytä, jolla on kirjoituskone. Konekirjoittaja istuu koneenääressä, selin ikkunaan. Suurella pöydällä on lentokirjoja,sanomalehtiä, kirjeitä, konttorialmanakka, postitaksoja y.m. Erityinentuoli niitä vieraita varten, jotka tulevat asialle kirkkoherran luo,seisoo keskellä lattiaa, häneen päin käännettynä. Niin lähelläkirjoituspöytää, että sen äärestä voi ylettyä siihen, on kaappikirjeitä varten, ja sillä valokuva kehyksessä. Seinä pastorin takana ontäynnä kirjahyllyjä, ja tarkka silmä voi Mauricen teologisistakirjoitelmista ja Browningin kootuista teoksista huomata millaisethänen maalliset ja hengelliset harrastuksensa ovat sekä päästä selvillehänen reformimielipiteistänsä kirjoista, sellaisista kuin "Edistys jaköyhyys", "Fabian essays", John Ballin "Unelma", Marxin "Kapitali",sekä useista muista sosialistisista merkkiteoksista, jotka kaikki ovatsidotut keltaisiin kansiin. Vastapäätä häntä, huoneen toisellapuolella, lähellä kirjoituskonetta, on ovi. Alempana, vastapäätä uunia,seisoo kirjahylly kaapin yläpuolella ja sen vieressä sohva. Tulileimuaa uunissa ja paikka uunin ääressä on hyvin kodikas, siinä onmukava nojatuoli, mustaksi kiilloitettu japanilainen, kukillakoristettu hiilisäiliö toisella, pieni lapsentuoli poikaa tai tyttöävarten toisella puolella, vahattu puinen uunihylly, jonka reunat ovatsievästi leikatut ja jonka laudoitukseen on pieniä peilipalojaupotettu, matkakello nahkakotelossa (välttämätön häälahja) ja seinälläuunin yläpuolella suuri valopainos Tizianin taulusta "Neitsyt Maariantaivaaseennousu". Huoneessa näkyy hyvän emännän käden jäljet, jonkajärjestysyritykset mies kuitenkin tekee tyhjäksi sirottamalla kaikkipöydällä sekaisin, mutta joka kaikkialla muualla hallitsee asemaa.Huonekalut koristeistaan päättäen ovat sitä halpahintaista lajia, jotatarmokkaat etukaupungin hankkijat ilmoittavat kaupaksi "valmiinavierashuonekalustoina". Mutta huoneessa ei ole mitään liiallista eikävaateliasta. Seinäpaperit ja laudoitus ovat tummia, jotka voimakkaastikohottavat suuren, iloisen ikkunan ja ulkopuolella olevan puistonvaikutusta.

Kirkkoherra James Mavor Morell, kristillis-sosialistinen pappi, kuuluuenglantilaiseen kirkkoon ja on toimekas jäsen P. Mateusseurassa ja"Kristillis-sosiaalisessa yhdistyksessä", voimakas, lahjakas, suosittumies noin neljänkymmenen paikoilla, roteva, hauskan näköinen, tarmokas,käytökseltään miellyttävä, ystävällinen, vakava; ääni voimakas jakirkas, jota hän käyttää tottuneen puhujan selvällä, voimakkaallalausumistavalla. Hän on etevä pappi, joka kykenee sanomaan mitä tahansakelle hyvänsä, joka voi nuhdella ihmisiä yllyttämättä niitä vastaansa,joka voi kohdella heitä mahdikkaasti nöyryyttämättä heitä, ja jos niintarvitaan sekaantua heidän asioihinsa olematta epähieno. Häneninnostuksensa ja miellyttävän tunteellisuutensa lähde ei hetkeksikäänkuivu; hän syö ja nukkuu niin hyvin, että jokainen päivä saavuttaavoiton väsymyksen ja levon välisessä taistelussa. Sanalla sanoen hän onsuuri lapsi, joka luonnollisesti ylpeilee kyvystänsä ja vaistomaisestion tyytyväinen itseensä. Hänellä on terve iho, kaunis otsa, suoratkulmakarvat, kirkkaat ja vilkkaat silmät, luja, mutta ei erittäinhienopiirteinen suu, suuri nenä, draamallisen puhujan ulkonevat,liikkuvat sieramet, ja muutenkin varsin karkeat kasvonpiirteet.

Konekirjoittaja, neiti Proserpine Gamett, on pieni, nopsa nainen, noin30 vanha, alemmasta keskiluokasta, somasti, mutta vaatimattomastipuettu mustaan merinohameeseen ja puseroon, hiukan suulas ja nenäkäs,ei kovin kohtelias käytökseltään, mutta tunteellinen ja innostunut. Hännaputtelee ahkerasti kirjoituskoneellaan, sillä aikaa kuin Morell avaaviimeisen kirjeen, joka aamupostissa on tullut. Hän lukee sitäkoomillisella epätoivon murinalla.

Proserpine. Taaskin esitelmä?

Morell. Niin. Hoxtonin vapaamieliset ovat pyytäneet minua pitämäänheille esitelmän sunnuntai-aamupuolella. (Panee suurta painoa sanalle"sunnuntai" siksi että se juuri ilmaisee heidän pyyntönsäjärjettömyyttä.) Ketä he oikeastaan ovat?

Proserpine. Kommunistisia anarkisteja, luullakseni.

Morell. Kerrassaan anarkistien tapaista! Eivätkö he tiedä, etteipappia voi pyhänä saada puhumaan. Sanokaa heille, että he voivat tullakirkkoon, jos haluavat kuulla minua: se tekee heille hyvää. Sanokaa,että minä olen vain maanantaisin ja torstaisin vapaa. Onko teilläpäiväkirja esillä?

Proserpine (ottaa esille päiväkirjan). Kyllä.

Morell. Onko esitelmää maanantaina?

Proserpine (tarkastaa päiväkirjaa). Radikaalisessa klubissa TowerHamletsissä.

Morell. No, entä torstaina sitten?

Proserpine. Englantilaisessa maareformi-yhdistyksessä.

Morell. Entä sitten?

Proserpine. P. Mateusseura maanantaina. Vapaan työväenyhdistyksenGreenwish-osasto torstaina. Maanantaina sosiaalis-demokratinenyhdistys Mile Endissä. Torstaina ensimäinen rippikoululuokka —(kärsimättömästi) — parasta sanoa heille, että te ette voi tulla.Siellä on vain tyhmiä ja itserakkaita katukaupustelijoita, joista eiole kerrassaan mihinkään.

Morell (huvitettuna). Niin, mutta katsokaas, ne ovat minun läheisiäsukulaisiani, miss Garnett.

Proserpine (tuijottaa häneen). Teidän sukulaisianne!

Morell. Niin: meillä on yhteinen isä taivaassa.

Proserpine (helpoituksella). Oi, eikö muuta!

Morell (surumielisesti). Te ette usko sitä. Kaikki sanovat sitä,mutta ei kukaan usko sitä kuitenkaan — ei kukaan. (Rivakasti, palaatakaisin työhönsä). No niin! Ettekö todellakaan, neiti Proserpine, voilöytää päivää katukaupustelijoita varten? Miten on viidettäkolmannenpäivän laita? Se oli vielä toissapäivänä vapaa.

Proserpine (katselee päiväkirjaa). Varattu sekin — Fabian yhdistys.

Morell. Ah tuo Fabian yhdistys! Onko kahdeksaskolmatta myös varattu?

Proserpine. City-päivälliset. Valajien yhdistys on kutsunut teidätpäivällisille.

Morell. Se sopii. Puhun sen sijaan Hoxtonin vapaamielisille.(Proserpine merkitsee sen äänettömänä kirjaan, mutta hänen kasvonsailmaisevat syvää halveksumista Hoxtonin anarkisteja kohtaan. Morellavaa siteen Kirkkoreformatori-lehden ympäriltä, joka on tullutpostissa, ja silmäilee Mr Stewart Headlamin johtavaa kirjoitusta sekäuutisia P. Mateusseurasta. Sillä välin astuu Morellin apulainenAlexander Mill sisään, nuori herra, jonka Morell on saanutläheisimmästä yliopistokoloniasta, jonne tämä on tullut Oxfordistajatkaakseen yliopistosivistystään Lontoon Eastendillä. Hän onitserakas, hyväntahtoinen, innokas, kehittymätön, eikä hänelläoikeastaan ole muuta vastenmielistä ominaisuutta kuin se, että hänpuhuessaan pitää huulensa tarkasti suljettuina puolen tuuman vertaamolemmista suupielistä turhantarkan ääntämisensä vuoksi. Se onvoimakkain tapa millä hän koettaa Oxfordissa opitullaan hienoudellavaikuttaa Hackneyn raakuuteen. Morell, jonka sydämen hän on voittanutkoiramaisen nöyrällä ihailullaan, katsahtaa ylös lehdestään ja sanoo).No Lexy! Myöhään niinkuin tavallista!

Lexy. Niin, pelkäänpä pahoin. Kyllä minä mielelläni tahtoisin noustavarhain ylös.

Morell (riemuiten omasta innostaan). Ha, haa! (leikillisesti).Rukoile ja valvo, Lexy: rukoile ja valvo!

Lexy. Niin, kyllä tiedän. Mutta miten minä voisin nukkuessanirukoilla ja valvoa? Eikö totta, Miss Prossy?

Proserpine (terävästi). Miss Garnett, jos suvaitsette.

Lexy. Suokaa anteeksi — Miss Garnett.

Proserpine. Tänään te saatte suorittaa kaiken työn.

Lexy. Miksi?

Proserpine. Se on yhdentekevää. On hyvin terveellistä teille, joskerrankin ansaitsette illallisenne ennenkuin sen syötte, niin kuin minäsaan tehdä. Älkää nyt seiskö ja laiskotelko tuossa. Teidän olisipitänyt olla matkassa puoli tuntia sitten.

Lexy (hämmästyneenä). Puhuuko hän täyttä totta, Morell?

Morell (iloisesti, loistavin silmin). Tietysti. Minä aion laiskotellatänään.

Lexy. Tekö! Sitä te ette osaa.

Morell (sydämellisesti). Ha, haa! Enkö minä osaa? Aion olla vapaakoko päivän — tai ainakin aamupäivän. Minun vaimoni palaa kotiin. Häntulee 11.45.

Lexy (hämmästyneenä). Tuleeko hän nyt jo kotiin — lastenko kanssa?Minä luulin heidän viipyvän kuun loppuun asti.

Morell. Sen he tekevätkin: hän tulee vain pariksi päiväksi,ostaakseen villavaatteita Jimmylle, ja nähdäkseen miten me tulemmetoimeen ilman häntä.

Lexy (huolestuneena). Mutta, rakas Morell, jos Jimmyllä ja Fluffyllätodellakin oli tulirokko, niin onko se järkevää —

Morell. Tulirokko! Kaikkea vielä, tuhkarokko se vain oli. Minä toinsen itse taloon koulusta Pycroft kadun varrelta. Pappi on aivan kuinlääkäri, poikaseni: hän ei saa pelätä tartuntaa enemmän kuin sotamieskuulia. (Hän nousee ja taputtaa Lexyä olkapäälle). Hankkikaa itsellennetuhkarokko, jos voitte, Lexy: niin hän hoitaa teitäkin; ajatelkaahanmikä onni se olisi teille!

Lexy (hymyilee hämillään). On niin vaikea ymmärtää teidän suhdettanneMrs Morelliin —

Morell (hellästi). Ah, poikaseni, menkää naimisiin — ottakaa hyvänainen vaimoksenne; sitten te kyllä ymmärrätte. Se on esimakua siitä,mikä on kaikkein parasta siinä taivaan valtakunnassa, jota me koetammerakentaa täällä maan päällä. Se parantaa teidät laiskuudestakin.Kunniallinen mies tuntee, että hänen täytyy maksaa taivaalle jokaisestaonnen hetkestä tekemällä kovaa, epäitsekästä työtä toisten hyväksi.Meillä ei ole suurempaa oikeutta tuhlata onnea tuottamatta sitämuillekin, kuin tuhlata omaisuutta hankkimatta sitä sijaan. Hankkikaaitsellenne sellainen vaimo kuin Candida on; ja te tunnette ainaolevanne velassa. (Hän taputtaa Lexyä ystävällisesti olalle ja aikoomennä ulos huoneesta, kun Lexy huutaa hänen jälkeensä.)

Lexy. Odottakaapa hiukan: minä aivan unohdin. (Morell pysähtyy jakääntyy pitäen ovenkahvasta kiinni.) Teidän appenne tulee tänne.(Morell sulkee taas oven, hänen käytöstapansa on aivan muuttunut.)

Morell (hämmästyneenä ja pahoillaan). Mr Burgess?

Lexy. Niin. Minä näin hänet puistossa, hän puhui jonkun kanssa. Häntervehti minua ja pyysi minua sanomaan teille, että hän on tulossatänne.

Morell (puoleksi epäillen). Mutta hän ei ole käynyt täällä moneen —voisinpa sanoa vuosikausiin. Oletteko aivan varma siitä, Lexy? Ettehänlaske leikkiä?

Lexy (vakavasti). En ensinkään.

Morell (miettivästi). Hm! Onpa todellakin aika, että hän tuleetervehtimään Candidaa, ennenkuin hän unohtaa kokonaan hänenolemassaolonsakin. (Hän alistuu välttämättömyyteen ja menee ulos. Lexykatsoo hänen jälkeensä silminnähtävällä, lapsellisella ihastuksella.Miss Garnett, jolla ei ole tilaisuutta ravistella Lexyä, päästäätunteensa valloilleen pitelemällä pahoin kirjoituskonetta.)

Lexy. Mikä hyvä ihminen! Mikä kokonainen, hellä sielu! (Hän käyistumaan Morellin paikalle pöydän ääreen, asettuu mukavaan asentoon jaottaa esille paperossin.)

Proserpine (kärsimättömästi, vetää kirjeen, jota hän parasta aikaa onkirjoittanut, pois koneesta ja kääntää sen kokoon). Ah, miehen pitäävoida rakastaa vaimoansa tulematta narriksi.

Lexy (hämmästyen). Ah, Miss Prossy!

Proserpine (nousee kiireesti ja astuu kirjetelineen luo ottaakseenkirjekuoren, johon hän sulkee kirjeen puhuessansa). Candida siellä jaCandida täällä ja Candida joka paikassa! (Hän kostuttaa huulillaankuorta.) Siitä voi tulla aivan hulluksi, (hieroo kuorta, jotta sepysyisi kiinni) kun kuulee tuollaista aivan tavallista naistaylistettävän pilviin asti noin naurettavalla tavalla, vaan siksi ettähänellä on kauniit hiukset ja kaunis vartalo.

Lexy (moittivalla vakavuudella). Minun mielestäni hän on harvinaisenkaunis, Miss Garnett. (Hän ottaa valokuvan käteensä; katselee sitä; jatoistaa vieläkin suuremmalla painolla.) Harvinaisen kaunis. Kuinkaihanat silmät hänellä on!

Proserpine. Hänen silmänsä eivät ole hituistakaan paremmat kuin minun— ei! (Lexy panee pois valokuvan ja katselee ankarasti Proserpineä.)Ja minä tiedän aivan hyvin, että minä teidän mielestänne olen ruma javähäpätöinen.

Lexy (nousee arvokkaasti). Taivas varjelkoon, että ajattelisinjotakin sellaista mistään Jumalan luomasta! (Hän astuu jäykkänä hänenluotaan lattian poikki kirjakaapin läheisyyteen.)

Proserpine (ivallisesti). Kiitos. Se oli hyvin ystävällistä jalohdullista.

Lexy (surullisena). Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, ettäteillä olisi jotakin Mrs Morellia vastaan.

Proserpine (loukkaantuneena). Ei minulla ole mitään häntä vastaan.Hän on ystävällinen ja hyväsydäminen; minä pidän hänestä hyvin paljon,ja osaan panna paljon enemmän arvoa hänen todellisiin hyviinominaisuuksiinsa kuin kukaan mies. (Lexy pudistaa surullisena päätäänja kääntyy kirjahyllyn puoleen, etsien jotakin kirjaa hyllyltä.Proserpine seuraa häntä katseillaan selvällä katkeruudella.) Ettekö teusko minua? (Lexy kääntyy ja katsoo häneen. Proserpine jatkaapahanilkisellä innolla.) Te luulette, että minä olen mustasukkainen?Oi, miten hyvin te tunnette ihmissydämen, Mr Lexy Mill! Kuinka hyvin tetunnette naisen heikkouden, eikö totta? Miten hauska onkaan olla mies,jolla on niin terävä, selvä järki, eikä vain hiukan tunnetta niinkuinmeillä, ja tietää, että syy siihen, että me emme voi teidän silmillännekatsella teidän rakkautenne esinettä, on vain se, että me kadehdimmetoisiamme! (Hän jättää hänet kohauttaen olkapäitään, ja astuu uunin luolämmittelemään käsiään.)

Lexy. Ah, jos teillä naisilla olisi vain yhtä helppo päästä käsiksimiesten voimaan kuin heidän heikkouteensa, Miss Prossy, niinnaiskysymystä ei olisi olemassakaan.

Proserpine (olkansa takaa, lämmitellen käsiään).

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net