» » » Nuori-Viro: Muotokuvia ja suuntaviivoja

Nuori-Viro: Muotokuvia ja suuntaviivoja

Nuori-Viro: Muotokuvia ja suuntaviivoja
Title: Nuori-Viro: Muotokuvia ja suuntaviivoja
Release Date: 2018-03-21
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 50
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 19

The Project Gutenberg eBook, Nuori-Viro, by Aino Krohn Kallas

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Nuori-Viro Muotokuvia ja suuntaviivoja

Author: Aino Krohn Kallas

Release Date: March 21, 2018 [eBook #56806]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NUORI-VIRO***

E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen

NUORI-VIRO

Muotokuvia ja suuntaviivoja

Kirj.

AINO KALLAS

Tekijä on tätä teosta varten saanut avustusta
"Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahastosta".

Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1918.

"Luoda taidetta ja kulttuurielämää ilman vanhemmilta polvilta perittyä taiteen ja kulttuurielämän traditsioita, — se on nykyhetken tehtävä Virossa. Kärsiä nykyisyyden saamattomuudesta, ja lihassaan ja luissaan samalla menneisyyden kuormaa kantaen kurkoittaa kätensä Euroopan kypsiä taiteen hedelmiä kohti, — siinä saman polven traagillisuus."

Friedebert Tuglas.

SISÄLLYS:

Nuori-Viro.
Gustav Suits.
V. Ridala (Grünthal).
Jaan Oks.
A.H. Tammsaare.
Ruth.
Friedebert Tuglas.

Nuori-Viro.

1.

Nuorvirolainen runoilija Gustav Suits nimittää runoissaan lakeaa,kaikkien tuulien lakaisemaa kotimaataan Tuulimaaksi. Nimi on hyvinkeksitty; Viro on aikakirjojensa alusta ollut todella Tuulimaa,maantieteellinen portto, jonka jokainen on voinut omakseen ottaa,valloittajien kädestä käteen käypä vaihtotavara, — vuoroinsaksalaisten, tanskalaisten, puolalaisten, ruotsalaisten, venäläistenja taas saksalaisten hallussa, kaikkien naapuriensa, — ei vainmaan varsinaisten isäntien, virolaisten. Sen maantieteellinen asemaluonnollisena Idän ja lännen välisenä kauttakulkupaikkana on tehnyt senaina tähän päivään saakka hävittävien sotien tantereeksi. Viro on tähänsaakka valitettavasti yksinomaan saanut kokea asemansa hankaluutta;sen viimeiset kehitysvuosikymmenet ja tämänpäiväiset vaiheet eivätyllätyksellisyydessä ole suinkaan jääneet edeltäjistään missäänsuhteessa jäljelle.

Mutta samalla Viro saa kiittää mailmansodan väkevää valonheittäjää,että se tästälähin on olemassa eurooppalaisessa tietoisuudessa eikävain Euroopan kartalla. Olemattomuutensa hämärästä se on yhtäkkiävedetty suurvaltiollisten neuvottelupöytien ääreen, meluisiinparlamenttiväittelyihin; nämä pari sataa penikulmaa Itämerenetelärannikkoa tulevat kaikesta päättäen vielä rauhanneuvotteluissakinaiheuttamaan verettömiä turnajaisia. Miten hyvänsä langenneekinViron valtiollinen arpa, joka tapauksessa Viro on tästälähtien olevaLänsi-Eurooppaa. Eurooppa on tullut Viroon, tosi kyllä, sodalla jamiekalla.

Tällaisena ajankohtana saa aivan erikoisen valaistuksensa se virolainensivistysvirtaus, jonka keskeisimpänä pyrkimyksenä on ollut juurieurooppalaisuus, lujien siteitten, joskin vain henkisten, luominenLänsi-Eurooppaan päin, akkunoitten ja ovien avaaminen eurooppalaisellekulttuurille.

Pinnallisesti katsoen voi henkinen liike, joka Noor-Eestin,Nuoren-Viron, nimellä jo toista vuosikymmentä on hedelmöittänytvirolaista kirjallisuutta ja sivistyselämää, näyttää Viron oloissatuiki irralliselta ilmiöltä. Voi tuntua käsittämättömältä, mitenkänäennäisesti vailla varsinaisia edellytyksiä yhtäkkiä syntyy liike,jonka suuntaviiva tähtää ylikulttuuriin ja muotohienostukseen, suinkaansuoranaisesti jatkamatta virolaisia talonpoikaissivistystraditsioita;jonka iskusanoilla: eurooppalaisuus, yksilöviljelys, estetismi,on niin outo ja yksinäinen kaiku keskellä ensimäisen polvennousukasyhteiskuntaa. On mahdollisesti hetkeksi taipuvainen pitämäännuoren kirjallisen polven myötääntuomaa henkistä kuormitustavain maahantuonti- tai kauttakulkutavarana, enemmän tai vähemmänelimellisesti vieraana Viron henkiselle aatevarastolle, siirrettynäsuorastaan suuremmista ja kehittyneemmistä kulttuureista, — siksisiteettömänä ympäristöönsä tai lähimpään sivistysmenneisyyteen esiintyyensi katsannolta nuorvirolainen liike.

Epäilemättä onkin nuorvirolaisuudessa paljon yleistä, kansainvälistäkulttuurihapatusta, jonka harva kulttuuri itse kustantaa, vaan jokakulkee lainana maasta maahan. Mutta puhua Noor-Eestin kehityksellisestäjuurettomuudesta olisi suuresti liioiteltua. Yhtä hyvin kuinjokainen yksilöllisen elämän yllättävinkin ilmaisu on seuraus useinmaanalaisesta, mutta silti oleellisesta kehityskulusta, samoinpuhkeavat sivistyselämällisetkin ilmiöt vain kehityksen pakosta.Joskaan Noor-Eesti ei ehkä ole kasvanut virolaisista kirjallisistatraditsioista, se on kuitenkin eroittamattoman elimellisesti kasvanutvirolaisesta maakamarasta, se on pohjimmiltaan osa samaa henkeä, jokamuodostuu Liivinmaan ja Tallinnanmaan lakeuksilla, tässä erikoisestivirolaisessa ilmastossa, missä kaikki täällä on tuomittu kypsymään, —tai mätänemään.

"Uudenaikuisen taiteen probleemi on Virossa samalla uudenaikuisenkulttuurin probleemi" kirjoittaa nuorvirolainen Gustav Suits.Nämä sanat osuvat ytimeen. Noor-Eesti ei ole suinkaan mikäänyksinomaan kirjallinen liike, se merkitsee päinvastoin kokonaistasivistysvirtausta. Ja voi olla, ehkä on eräänlainen virolaisen psyykentäysi-ikäisyyden merkki, että se nuorvirolaisen liikkeen kautta pyrkikäsiksi eurooppalaisen sivistyksen saavutuksiin, ensi kertaa vaillasaksalaisen tai venäläisen kulttuurin holhousta.

2.

Viro on viimeiset pari vuosikymmentä elänyt syvälle meneväämurroskautta, josta lähimpänä seurauksena on koko virolaisenyhteiskunnan erittäin kaoottinen ilme.

On epäilemättä jotain kaoottista ja muodotonta jo itse virolaisessasivistyskehityksessä, jotain henkisen salto-mortalen luonnottomuudestaja vaarallisuudesta.

Havainnollisemmin tuskin voinee tämän kehityksen äkkinopeuttakuvittaa, kuin rinnastamalla, kuten on tehty, kaksi tosiasiaa, kaksijulkitapahtumaa Tallinnan n.k. venäläisellä torilla. Viime vuosisadan60-luvulla kärsi tällä torilla julkisen raipparangaistuksen joukkoAnijan pitäjän talonpoikia, joitten ainoa rikos oli, että he olivatuskaltaneet saapua lähetystönä Tallinnaan anomaan uuden, työorjuudenpoistamista koskevan lain pikaisempaa käytäntöön sovelluttamista. Tasanpuolivuosisataa myöhemmin, Anno Domini 1913, saman torin varrella, vainmuutaman sadan askeleen päässä entisestä rangaistuspaikasta, vietettiinvastarakennetun virolaisen teatteri- ja konserttipalatsin Estonianjuhlallisia vihkijäisiä, joita läsnäolollaan kunnioitti Tallinnanmaanhallinnon silloinen korkein edustaja.

"Venäläiseltä torilta Estoniaan, siinä Viron kansan kehitys puolenvuosisadan kuluessa", sanoo näitten tapahtumain rinnastaja, virolainensosialisti M. Martna. Mikään teoreettinen mahdottomuus ei ole, ettäjoku samoista lainheitoista talonpojista, jotka viisikymmentä vuottatakaperin viruivat raippalavitsoillaan, olisi ollut samettiin jasilkkiin ja kuosikkaisiin hännystakkeihin puettujen lastensa jalastenlastensa kanssa kuuntelemassa Tanskan prinssin Hamletin sanojaomalla kielellään.

Sivistyksellinen kuolonhyppy, — epäilemättä! — pakollinen, kuten kokokiireellinen kehitystempokin. "Tie, jota käymme, on väistämätön, ja sentakia oikea tie", kirjoittaa nuorvirolainen Friedebert Tuglas. Kahdensuuren, voimakkaan ja päälle tunkeutuvan kulttuurin puristuksessa,alati likistettynä kuin alasimen ja vasaran väliin, on virolaisuusollut pakoitettu tekemään äkkihyppäyksensä, jonka seurauksia se yhävieläkin potee.

Tämä itsessään jo ylen nopea ja sentakia kansallisen elimistöntasapainolle vaarallinen kehitys tapahtui sitäpaitsi aivanpoikkeuksellisissa oloissa. Sen on ollut kehitystä luonnottomissa jaepäterveissä olosuhteissa, kehitysviivan alituista ja väkivaltaistakatkeamista, jatkuvan, vapaan kehityksen keinotekoista jaulkonaisilla pakkokeinoilla aikaansaatua typistystä. Ei tarvitsemuuta kuin ajatella, kuinka pitkän aikaa Virossa on vallinnut n.s.päinvastainen selektsio: kaikki kykenevimmät, aloitevoimaisimmat,kehitysmahdollisimmat ainekset ovat miltei säännöllisestiirtauneet virolaisen kansallisuuden rajoista ja yhtyneet toisiinkulttuuriaineksiin; jäljelle jäävä osa on ehdottomasti ollutala-arvoisempaa laadultaan. Sanomattakin on selvää, että tämänkulttuurikehityksen saavutukset ovat olleet enemmän tai vähemmänpinnallista laatua, ja ettei sisäinen kehitys ole aina jaksanut käydäyhtä rintaa ulkonaisen kanssa.

Kuitenkin voi tässäkin kaoottisessa sivistyskehityksessä eroittaajo useampia latoutumia, sivistyskerrostumia, jotka olivat ehtineetmuodostua ennen Noor-Eestin esiintymistä. Noor-Eesti on henkisestija sivistyksellisesti toista, oikeammin kolmatta, polvea, ja senkehityksellinen velka edellisille polville epäilemättä suurempi, kuinmitä nuorvirolaiselta taholta tähän saakka on tahdottu tunnustaa.

Ensimäinen varsinainen sivistyskerrostuma syntyi Virossa jo kansallisenherätyksen aikoina. Se oli tosin monessa suhteessa vain suoranainenvironnos silloisesta baltilaissaksalaisesta kulttuurista, kuten olikäännöstä suurin osa silloisesta virolaisesta kirjallisuudestakin,uskollisesti saman baltilaisen kulttuurin vanavedessä kulkeva, kauanaikaa hieman teologista, ettei sanoisi lukkarikoulumestarillistasävyltään, huolimatta parista todella suuripiirteisestäpersoonallisuudesta, joitten nimet, kuten Kreutzwaldin ja Koidulan,eroittamattomasti ovat siihen liittyneet. Tältä sivistyskerrostumaltapuuttuu epäilemättä vielä sekä syvyyttä että laajuutta; puhua senyhteydessä sivistyksellisestä kokoomuksesta olisi tällä asteella vieläennenaikaista. Viron ensimäistä kansallista nousua kannattamassa eiollut vielä mikään itsetietoinen sivistynyt sääty, vaan ainoastaanyksityisiä, hyvin erimääräisen sivistyksen saaneita henkilöitä erisäätyluokista, ja sen koko ilme tunteileva, romanttinen, täynnäkansallista vaahtoviinilyriikkaa.

Monta vertaa laajemman ja monipuolisemman kulttuurikerrostuman loisensijaan jo se polvi, joka vuosisadan vaihteessa sai Virossa aikaanuuden kansallisen, sivistyksellisen ja taloudellisen nousun.

Tällä "tarttolaisella renessanssilla", joka välittömästi seurasivenäläistyttämiskauden saeculum obscurumia, kuten Tuglassitä nimittää, oli alun alkaen aivan toinen henkinen ilme kuinkansallisella romantiikalla, Jannsenin ajoilla miespolvea takaperin.Sen sivistysilmasto ensinnäkään ei ollut enää sama suljettubaltilaissaksalainen. Venäläisen koulun, venäläisen yliopiston kauttaoli saksalaiseen kulttuurihenkeen tuntuvasti sekaantunut slaavilaisenhengen, slaavilaisen kulttuurin vaikutus, useissa suhtein ehkäpikemmin kielteinen kuin myönteinen, mahdollisesti henkisiä tautejakinsynnyttävä, mutta joka tapauksessa kuitenkin ahdasta baltilaistanäköalaa laajentava. Tarttolaisen nousukauden ideologia ei eroa ehkäniinkään suuressa määrin heräämisajan ideologiasta, mutta näittenkansallisten aatteitten toteuttamistapa on perinpohjin toinen. Vironuusi nousu on kokonaan vapaa kaikesta kansallisesta tunteilusta,hyvin järjestetty, lujapohjainen ja reaali, kuten lakitieteellinenmielikuvitus. Se on aika, jolloin lakitieteen kandidaatti JaanTõnisson ottaa Viron tärkeimmän sanomalehden Postimiehen haltuunsa,henkilöllisyys, sekoitus yleisälyä ja häikäilemätöntä kansantribuunia,ja rautaisella tarmollaan alkaa järjestää kansalliseen sekäyhteiskunnalliseen työhön virolaisen yhteiskunnan eri aineksia.

Voi syyllä lukea varsinaisen virolaisen sivistyneistön synnyn vastanäiltä ajoilta; vasta nyt pääsee viro sivistyneitten piirien käyttö- jakotikieleksi, mikä kuitenkin osaksi kai on johtunut venäläisenkoulun hävittävästä vaikutuksesta ennen niin yleiseen saksan kielentaitoon. Tämä aika pani käyntiin monet uudenaikuisen virolaisensivistyskoneiston osista, se sai pystyyn virolaisen teatterin,virolaisen korkeamman koulun, virolaisen kirjallisuuden seuran,virolaisen museon. Sitä on syyllä syytetty kaikkiaatteisuudesta;se taisi samana päivänä laskea teatteritalon ja osuuskaupankulmakiven; perustaa yhtaikaa tieteellisen aikakauskirjan jasiipikarjakannatusyhtiön. Mutta se pani pohjan virolaisellevauraudelle; virolaisten raha- ja luottolaitosten perustaminen,osuustoiminnan järjestäminen ympäri maata, maanviljelyksensaattaminen nykyaikaiselle kannalle, maanviljelysseurojen yhätarmokkaamman toiminnan kautta, jossa tarttolaisilla jokavuotisillamaanviljelysnäyttelyillä on ollut niin suuri osansa, — kaikki on ollutkohottamassa yleistä varallisuuden tuntua, mikä nykyiselle Virolle onniin ominaista.

Jos tarttolainen nousuaika sivistyspyrkimyksessään vielä tietoisestinojautui maataviljelevään väestöön, talonpoikaisluokkaan, niinoli muuan toinen henkinen ilmiö, joka Virossa sekin parin viimevuosikymmenen kuluessa on ollut havaittavissa, ilmeisessä ristiriidassasen kanssa. Se on Virossa hitaasti, mutta varmasti kansallisenrakennustyön rinnalla tapahtuva kaupunkilaistumiskulku, urbanisatsio,ja sen yhteydessä välttämättömyyden pakosta seuraava jakautuminenluokkarajan perustalla, sosialismin aatteitten leviäminen. Oltuaanpitkät ajat miltei yksinomaan feodalistisille perusteille järjestettymaataviljelevä yhteiskunta, on Viro vähitellen alkanut sekinvuorostaan muuttua kapitalistiseksi yhteiskunnaksi. Nuoren-Viron erikirjailijat, — B. Linde, W. Ridala, Fr. Tuglas, — ovat useissa kohdinhuomauttaneet tästä kehityksestä sekä sen suuresta, mullistavastamerkityksestä Viron koko henkiselle elämälle.

Bernhard Linde kirjoittaa:

"Virolaisen elämän tausta oli muuttunut: kulttuurielämä keräytyiyhä suuremmassa määrin kaupunkeihin. Kaupungeissa alkoi sivistynytaines kasvaa ja keräytyä. Porvarillinen sääty laajeni. Maalaisväestönyksinvaltius alkoi vähetä, kaupunki, ollen lähempänä yleismailmallistakulttuuria ja muuttuneen taloudellisen elämän tärkeimpänä edustajanavaati osansa."

Friedebert Tuglas panee etupäässä painoa juuri uuden, syntyvänkaupunkikulttuurin henkiseen ja sielulliseen puoleen:

"On syntymässä uusi kulttuuri, uusine psykologioineen jaelämänkäsityksineen: on syntymässä korkeampi kaupunkikulttuuri.Kaupungit kasvavat, kaupungit alkavat elää itsenäistä elämää, sulattaenitseensä kansainvälisiä vaikutuksia. Mutta ehkä ei ole kaupunkienkasvaminen siinä määrin tärkeä, kuin juuri kaupunkilaishengen,ajatustavan, kaupunkilaispsykologian tunkeutuminen maalle sanomalehden,kansanvalistuksen, politiikan ja kaikkien muitten uuden ajan aatteidenkautta. — Syntyvät aivan uudet yhteiskunnalliset ja henkilökohtaisetsuhteet, muodostuu joukko uusia olemassaolonehtoja, entistenuskonnollisten, siveellisten ja valtiollisten arvojen tasapainontäydelleen muuttuessa."

Kaikki nämä kirjavat tekijät yhteensä ovat luoneet sensivistyskaaoksen, josta virolainen yhteiskunta paraikaa yrittääselviytyä. Virolaisen yhteiskunnan kaoottisuutta kuvaavat sattuvastiGustav Suitsin sanat v. 1905 Noor-Eestin ensimäisen albumin johtavassakirjoituksessa: "Yksi huutaa: Isänmaa, toinen: taloudellinen kehitys,kolmas: Internationale, — yksi kumartaa isoisä Kantia, toinen huutaaavuksi isä Marxia ja Haeckeliä."

Poikkeuksellisen kehityskulun arvet ovat selvästi näkyvissäkaikissa virolaisen sivistyselämän ilmiöissä, mihin katsoneekin. Onsyntynyt aivan erikoinen yhteiskunta, nousukasyhteiskunta, jonkapoikkeuksellisuus on siinä, että ensimäistä polvea toistaiseksi edustaasivistynyt sääty kokonaisuudessaan, ilman eroitusta.

Kaikki haitat, kaikki puutteet, mitkä säännöllisesti seuraavat ylenäkillistä sivistystason nousua, tuntuvat Virossa. Tällainen ensimäisenpolven yhteiskunta on vapaa kaikista perinnäissiteistä, niin hyvistäkuin huonoistakin, mikään ei sitä sido. Se ei voi kasvaessaan kiteytyäminkään valmiin, jo ammoin olemassa olleen kulttuurikristallisoitumanympärille; siltä puuttuu tykkänään tuki, jonka pysyväinen sivistysainestarjoo.

Sen vaistoissa on epäilemättä vielä jotain suuressa määrin alkeellista,samoin kuin sen tarpeet ovat suureksi osaksi yhä primitiivistä laatua.On kuin ei olisi sen suorastaan fyysillinen nälkä sanan varsinaisessamerkityksessä vielä täysin tyydytetty. Virolaisella yhteiskunnalla ontällä hetkellä voimakkaat ruokahalut, täyttymätön ahmattius, vahvatrahankeruuvaistot. Sen hyvävainuisimpien jäsenien haltuun siirtyysilloin tällöin taas jokin vuosisatainen ritarimoisio, se osteleehuomaamatta toisen kaupunkitalon toisensa jäljestä, valloittaaverenvuodatuksetta valtuustovaaleissa toisen kaupungin toisensajäljestä.

Yhtä kaoottinen ja selkiytymätön kuin virolainen yhteiskuntaon samalla virolainen psyyke. W. Ridala kirjoittaa: "Tällaisetmurrokset ovat yhdistyneet sairaalloisiin huumetiloihin. Syntyyniinsanottuja yhteiskunnallisia kriisejä, ei vain taloudellisia, vaanpsyykillisiäkin, jotka eivät ole järkyttämättä koko kansan sielua.Koska me parastaikaa olemme juuri tällaisessa ajankohdassa, niin voivatuseat rotumme perusominaisuuksista pysyä peitossa, ja pinnallisemmatesiintyä kielteisinä." Voi puhua muinaisvirolaisesta psyykestä, jokaaikoinaan eli sotaisena ja vapautta rakastavana itsenäisyyttäänpuolustavien pakanaheimojen sydämissä, joka runoili orja-aikojenlyyrilliset paimenrunot, joka eli orjuuden aikuisen vaatekuosin japuuhaarikoitten ehtymättömällä kekseliäisyydellä luodussa väriloistossaja koristekirjailussa. Mutta muuten on virolainen psyyke vaikeastimääriteltävissä. Se ei ole mitään valmiiksi kiteynyttä, varmamuotoista,päinvastoin, se tuntuu usein fluidumilta, epämääräiseltä jayllättävältä. Sen ilmestysmuodot ovat tuiki erinlaisia ja toisistaanpoikkeavia. Se on yhä vielä sulatusahjossa, vasta muodostumassa sekin,täynnä vieraita aineksia, tietämätön omasta minästään, hapuileva,ristiriitainen, usein hämmästyttäviin muotoihin pukeutuva. Sen voisikokonaisuudessa sanoa sairastavan neuroosia, niin läikehtivä on senilme. Suomalaiseen verrattuna tahtoisi väittää, että virolainentemperamentti on monta vertaa hermorikkaampi ja samalla hermoherkempi,niin, siinä voisi edellyttää enemmän aineksia hienostumiseen jaylikulttuuriin kuin edellisessä.

Tästä kaoottisesta, ristiriitaisesta ensimäisen polven yhteiskunnastaon Noor-Eesti syntynyt, yhtaikaa sekä sen tuloksena että sillelingottuna vastalauseena.

Ei voine kuvitella Noor-Eestiä ympätyksi suorastaan Jannseninaikuiseen talonpoikaissunnuntaikulttuuriin; sensijaan se tuskin voisinykyisessä muodossaan olla olemassa ilman tarttolaista nousukautta,sen suorittamaa sivistyksellistä ja kansallista kasvatustyötä, senluomaa taloudellista hyvinvointia. Nuori-Viro on kaikesta näennäisestävastakohtaisuudestaan huolimatta sittenkin tavallaan tämän Tartostalähteneen sivistyskerrostuman suoranainen jatko, sen erikoishaarautuma.

Yhtä varma on, että Noor-Eesti tarvitsi syntyäkseen muuttunuttahenkistä ilmakehää, minkä kaupunkilaistumiskulku oli ehtinytVirossa luoda. Vasta kaupunki-ilmastossa taisivat juurtua ja versoakaikki ne hienostuksen ja yliviljelyksen idut, mitkä piilivät uudensukupolven verissä, vasta kaupunkien kiireemmin tykkivä elämävastasi heidän elimistönsä suurempaa herkkyyttä, vasta virolaisessakaupunki-ympäristössä taisi kehittyä sellainen romanttinentarpeettomuus- ja ylellisyysihanne, mikä kuultaa nuoren kirjallisensukupolven teoksista.

3.

On jotain, mikä muodostaa arvaamattoman tärkeän tekijänkaikissa henkisissä liikkeissä: sielullinen, psykologinenmomentti. Nuorvirolainen Friedebert Tuglas on

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 19
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net