» » Se oli sallittu

Se oli sallittu

Se oli sallittu
Category:
Author: Virtala Esko
Title: Se oli sallittu
Release Date: 2018-06-05
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 101
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18

The Project Gutenberg eBook, Se oli sallittu, by Edvin Calamnius

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Se oli sallittu

Author: Edvin Calamnius

Release Date: June 5, 2018 [eBook #57279]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SE OLI SALLITTU***

E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen

SE OLI SALLITTU

Kirj.

ESKO VIRTALA [EDWIN CALAMNIUS]

Porvoossa,Werner Söderström,1888.

I.

Mäntyvaaran talo sijaitsee korkean vaaran huipulla, josta on laaja javaihteleva näkyala. Sinne näkyy vesiä joka suunnalta, mistä isompia,mistä pienempiä, järviä, lampia ja virtoja vuorottain. Ensimmäiseksisattuu katsojan silmiin iso lahtirikas Muikkujärvi, jonka kimaltelevatveet ympäröivät Mäntyvaaraa usealta taholta, jättäen sen suurelleniemelle. Muikkujärven isoimmat selät aukenevat pohjoiseen päin jatäällä järvi tekee kaarrelmia moneen suuntaan, katoaa milloin vahvaametsää kasvavien törmien, milloin korkeiden kalliovaarain taakse,joiden välistä se näyttäytyy monessa osassa, ikäänkuin monena erijärvenä. Mäntyvaarasta länteen päin on talon nuottaranta. Se on isonselän varrella, jonka eteläpäähän yhtyy pitkä, itään päin kääntyväHoikkalahti ja jonka läntisellä rannalla silmä helposti voi eroittaaPeltolan viljavat vainiot.

Seudut ovat täällä harvasti asuttuja. Ainoastaan vesien rannoillanäkyy tuon tuostakin viljelty seutu ja siellä täällä vaarojen huipullakohoaa milloin yksi, milloin kaksi taloa, välistä pieni kyläkin. Muttakoko Mäntyvaaralla on ainoastaan yksi talo ja tästä on likimmäinenneljänneksen päässä.

Mäntyvaaraan näkyvien vesien takana kohoaa vaara vaaran, ylänkö ylängönvieressä, jotka ovat sitä korkeammat, kuta kau'empaa ne näkyvät,Etimmäiset vaarat siintävät hyvin kaukaa, kuvastuvat taivaan reunaavasten ikäänkuin savuvuoret, ylenevät kaarevasti vaalean sinisinä.

Mäntyvaarassa asuu vanha Iikka isäntä joukkoineen. Isäntä ja emäntäovat molemmat jo yli kuudenkymmenen vuoden vanhat. Heidän lapsensa ovatkaikki täysikasvuisia ja näistä on kaksi naimisissa. Antilla on vaimonaAnni ja heillä on kolme lasta, Junnu, Anni ja Antti. Toinen veljeksistäLauri on naimisissa Tiinan kanssa, joka on jotenkin pullearuumiinen.Heidän lapsensa Heikki ja Elsa näyttävät perineen äitinsä ruumiillisiaetuja. Mäntyvaaran isännän nuorin lapsi Kaisu on noin kahdenkymmenenvuoden vanha tyttö, punaposkinen ja luonnoltaan iloinen, veljiäänpaljon hilpeämpi.

Kesäisinä iltoina katselee usein Mäntyvaaran isäntä talonsa pihaltajärvelle, katselee, eikö järven aaltoeleminen ala hiljetä, eikö tulenuottailmaa; ja jos järvi tyyntyy rasvatyyneeksi, silloin hän keräileeväkeään nuotalle, lähteäkseen muikun vetoon.

Muuanna lämpimänä päivänä kesäkuussa iltapuoleen seisoo Mäntyvaaranisäntä talonsa pihalla, katselee, tähystää järvelle, joka hiljalleenläikyttääpi aaltojaan, vaan tuulen hiljetessä tyyntyy tyyntymistään.Oli tuullut aika lailla aamusta asti, vaan puolelta päivin oli tuuliruvennut asettumaan, ja nytpä ei tuulen henki isosti tunnukaan.Sen vuoksi isäntä hyvillä mielin arvelee, että nuottailtapa taitaatullakin; ja kun emäntä sattuu pihalle, niin hän sanoo sille:"tyyntyvän näyttää. Nuotalle saadaan lähteä."

"Nuottailtapa tulee", vastaa emäntä järvelle katsellen, "ja jopa tuoolisikin keitto tarpeen, sillä entiset varat ovat lopussa. Ei olemuikun päätäkään talossa, eikä ole paljon leipääkään eikä jauhoja."

"No, annahan kun tästä nuotalle joudutaan, niin eiköhän mahtaisisattua hyvä parvi apajaan! Päivän kun tuulee ja sitten tyyntyy, niinsilloinhan muikku näkyy."

"Mitäpä jos näkyykin! Huonostipa meidän kuitenkin on aina kaloja saatu."

"No, ei ole silloin enempää sallittu; eihän järvi joka kerralla kalojaanna; vaan toisinaan se taas antaa paljonkin, kun niin on sallittu."

"Ketä niitä lähtisi nuotalle?"

"Olihan puhe Antin ja Laurin kanssa heidän haudalle lähtiessään, että,jos ei ilma estä, illalla lähetään nuotalle. He kun tulevat ja minä,niin siinähän on jo kolme. Kaisu tulkoon neljänneksi! Meneppä sanomaanhänelle, että laittautuu nuotalle, sillä tuoltapa nuo jo Antti ja Lauritulevat."

Kun nyt Antti ja Lauri ovat tervahaudalta palanneet, niin hankkiutaannuotalle lähtemään. Kotiin jäävät emäntä, Anni ja Tiina lapsiahoitamaan ja lehmiä lypsämään. Antti ja Lauri ottavat kumpikinkonttinsa selkään ja samoin isäntäkin, arvellen, että "onpahan varalla,jos toiset vähäksi käyvät". Kaisu ajattelee, että mahtuvat kai nekalat kolmeen konttiin, eikä siis ota mitään mukaansa. Niin lähteväthe kaikki neljä peräkanaa rantaan päin astumaan, Antti edellä, sittenLauri ja hänen jälissään isäntä, vaan jälimmäisenä astua kippasee Kaisu.

Neljännes on matkaa rantaan. Sinne vievä polkutie alenee ensintasaisesti Mäntyvaaran peltojen poikki, laskeutuu sitten jyrkästivaaraa alas, vaan sitten se taas verkalleen alenee alenemistaan suolleasti. Mänty männyn, kuusi kuusen vieressä kohoaa molemmin puolintietä. Täällä ei ole tervamiehen kirves vielä metsää hävittänyt, sillätervaspuut otetaan kaikki toiselta suunnalta, missä nytkin on kolopuitakosolta.

Mäntyvaaran miehet astuvat äänettöminä, aina yhtä tasaisessa kulussa,tietä pitkin Mäntyvaaraa alaspäin, ja heidän jälissään käyskenteleeKaisu milloin hitaammin, milloin nopeammin, kuunnellen siellätäällä metsässä visertelevien lintusten laulusäveleitä ja joskusitsekin jotain laulukappaletta hyrräillen. Kuta alemmas nuottamiehetlaskeutuvat, sitä tihjemmäksi tulee metsä, joka lopulta muuttuuvahvaksi kuusikoksi. Kun he tulevat suon laidalle, on siellä molemminpuolin tietä, mutta etenkin vasemmalla puolella, korkea, tiheä jasynkkä kuusimetsä, joka ulottuu kauas suon laitaa pitkin.

"Tuossa olisi metsän kuninkaalla hyvä olopaikka", sanoo isäntätiheikköön viitaten. "Kun se vaan sattuisi näille seuduille tulemaan."

"Niinpä kyllä", myöntää Lauri. "Vaan se toki on hyvä, ettei sitävuosikymmeniin ole kuulunut näillä seuduilla."

"Eihän sitä ole kuulunut", lausuu Antti, "vaan saattaisihan sattua,että se joskus tännekin tulee, kun se lähikylissäkin kuuluu useamminnäyttäytyvän kuin ennen."

"Kunpahan tulisikin!" toivottelee Kaisu.

"Miksikä sen tulla pitäisi?" kyselee isäntä.

"No, olisihan somaa joskus saada karhun lihaa maistella."

"Kuuleppa kummaa! Luuletko sinä, että sen vuoksi metsän pedon lihaasaat, jos peto maille tulee?"

"No, eihän sitä mikään estäne saamasta, jos joku teistä ampuu pedon sennäille seuduille tultua."

"Sinä siis luulet, että siltä on yhtä helppo henki ottaa kuinesimerkiksi linnulta?"

"No, tottahan ampumalla on yhtä helppo henki ottaa siltä kuin muiltakineläviltä."

"Älä luule, että se niin helposti antaa itseänsä pettää", saapisanoakseen Lauri. "Kyllä se on siksi viisas, että se tietää varoapyssymiestä."

"Vaan pyssylläpähän niitä kuitenkin tapetaan", inttää Kaisu.

"Se on kyllä tosi", selittää isäntä, "että pyssy on tavallisinsurma-ase semmoisessa tapossa. Mutta se on kuitenkin harvinainentapaus, että jollekin onnistuu kaataa metsän kuningas. Eipä olelähikylissäkään viime vuosina mesikämmenen peijaita vietetty, vaikkasiellä kyllä metsä useinkin on liikkeessä."

Nuottamiehet olivat jo tulleet tiheikön sivu ja astuvat nyt vanhojaporrasremuja myöten suon poikki. Sieltä tie lähtee taas kohoamaan,kunnes se korkean törmän päältä taas laskeupi järvelle asti.

Mäntyvaaralaiset, jätettyään konttinsa rannalle, työntävät veneetvesille. Toiseen veneeseen asettuvat isäntä ja Kaisu, toiseen taasAntti ja Lauri. Veneet käännetään heti ulkuja vasten, ja Kaisu sekäLauri pitelevät ulkupuista kiinni, sill'aikaa kun isäntä ja Anttilappavat nuottaa veneisiin. Kukon ottaa isäntä itse veneeseensä jasitoo nuotan perän kiinni. Ja niin lähdetään, veneet rinnatusten,soutelemaan kotilahtea, joka rasvatyyneenä kimaltelee auringonpaisteessa. Siellä sitten katsellaan, eikö muikku rupea näkymään,katsellaan milloin rannan puolelle, milloin selälle, joka on aivantyyntynyt sekin. Jo ovat soutajat soutonsa heittäneet ja omassavarassaan kelluvat veden pinnalla veneet, joista kahdeksan tarkkaavaasilmää tähystelee tyyntä pintaa, muikkuparvea etsien, ja isäntäuseinkin veneensä perässä nousee seisalleen, paremmin nähdäkseen. Jatuolla etäällä selällä näkyy kyllä kalan liikettä. Siellä milloinsiika tavottaa perhosta, milloin hauki porahtaa, milloin lohi hypätäloiskahtaa. Ja jopa näkyy siellä muikkuparviakin monessa kohti; vaannepä eivät ole saatavissa. Jopa pistäikse veneittenkin likellä muuanparvi, vaan kaukana on rannasta sekin.

"Ka, tuossahan tuo on parvi", huutaa Kaisu parven huomattuaan.

"Siinäpähän on", huomaa isäntäkin.

"Kaukanapa tuo on", sanoo Antti.

"Annahan kun se maatuu", virkkoo isäntä levollisena, "niin meillä onkeitto tiedossa."

"Tuonnehan tuo siirtyy syrjään."

"Kyllä se siitä vielä maatuu."

"Ka, jopahan tekee kierroksen maahan päin", huomaa Kaisu.

"Vaan nytpä tuota ei näykään", tietää Lauri.

"Kyllä se vielä kohoopi näkyviin", vakuuttaa isäntä. "Vaan soudetaanpakierros tuonne selälle, ett'ei pääsisi parvi ulkoutumaan."

Niinpä tehdään pieni mutka selälle päin ja aletaan taas tähystää parveamaan puolelta.

"Täältäpä tuo näkyy veneen kohdalla", huomaa Kaisu.

"No, nytpä tuo alkaa maatua", näkee isäntä.

"Kohtapa siihen saattaa potkea", arvelee Lauri.

"Vielä tässä on syvyyttä liiaksi", tietää Antti.

"Vaan maahan päin se on menossa, parvi", lisää isäntä, meloillenvenettä rantaan päin, ja vähän ajan perästä hän, kukon käsiinsäotettuaan, komentavaisesti sanoo: "Nyt!"

Isäntä paiskaa kukon ja nuotan perän järveen ja soutajat työntävätveneet erilleen toisistaan, perät vastakkain ja lähtevät kumpikinvastakkaista suuntaa soutamaan yhtäsuuntaisesti rannan kanssa, ja silläaikaa ukko ja Antti syytävät kerkiämistään nuottaa järveen. Kun nuottaalkaa olla kokonaan järvessä, kääntävät soutajat äkkiä veneet suoraanrantaa kohti ja soutavat toisiaan likemmäksi, sill'aikaa kun isäntäja Antti antavat köydet solua järveen. Vaan kun ne ovat loppuneet,paiskaavat Lauri ja Kaisu kumpikin ankkurit pohjaan. Isäntä ja Anttisiirtyvät veneittänsä keskelle ja rupevat, köysiä hiljalleen lappaen,nuottaa vetämään. Siinä he lappavat lappamistaan, työhönsä kiintyneinä,ja silloin tällöin ympärilleen vilkaisten, näkyisikö parvea muualla.Mutta vähän ajan perästä alkaa ukko epäillä vetoa liian kiivaaksi jatuumaa Antille:

"Keviältäpä tämä tuntuu. Jokohan tulee koholla nuotta!"

"Ei tunnu kyllä raskaalta", vastaa Antti ja hiljentää vetoaan, "vaantuskinpa tuo koholla kuitenkaan tulee. Enpä ole kovin rajusti vetänyt."

"Kuiva nuotta kohoaa helposti; ja veneetkin taisivat sattua liiaksikauas toisistaan."

"Kyllähän tulee nuotta jotenkin levällään, niin että jokohan tuo olisikoholla kulkenut!"

"Sitten se välttää", puuttuu puheeseen Lauri, "jos muikut alate ovatpäässeet."

"No, äsken minusta näytti", sanoo Kaisu, "että kukko olisi vilahtanut."

"Etköhän nähnyt väärin!" arvelee Antti. "Enpähän minä nähnyt."

"Kyllä sitten pilan teki meille, jos vaan kukko näkyi", sanoo Lauri.

"No, vedetäänhän varovammin nyt", tuumaa isäntä tyyneesti. "Ehkä niitäviellä on jäänyt muikkuja apajaankin."

Kun köydet ovat lapetut, nostavat Lauri ja Kaisu ankkurit veneisiin jasoutavat veneet yhteen aivan naatikkaallo, jonne ankkurit paiskataan.Isäntä ja Antti rupeavat taas keskeltä veneitä köysiä vetämään, Kaisuhypähtää veneensä perään ja Laurikin siirtyy perän puolelle toisessaveneessä. Jouten nyt saavat Lauri ja Kaisu istua kököttää niin kauankuin köysiä piisaa. Vaan kun ne ovat lapetut, nousevat he seisoalleen,ottavat porkkansa ja liikuttavat niitä hiljalleen vedessä nuotanlaitoja pitkin. Niin kokevat he puuta pitää ja isäntä ja Antti vetävätvetämistään nuottaa, lappavat hiljoksellen veneisiin, joihin karttuupalukka palukan perästä.

Nuotta kulkee kulkemistaan järven pohjaa myöten ja kahtena pitkänäsarjana lähenevät nuottapalukat veden pintaa myöten veneitä, joihinne nousevat yksi toisensa perästä, ja etummaiset sukeltavat niinkuinvesilinnut veden alta näkyviin. Viimein kohoo kukkokin näkyviin jasilloin isäntä sen huomattuaan sanoo:

"Nytpä tuota on arvattu tasaisesti vetää, koska kukko komiasti ihankeskellä näkyä muklahtaa."

"Tasaisestihan tämä veto nyt on käynyt", myöntää Antti.

"Vaan jos äsken muikut alate pääsivät", arvelee Lauri, "niin tyhjäänhänse koko veto menee."

"Tuollahan näkyy parvi nuotan ulkopuolella", huomaa Kaisu.

"Sielläpähän on", näkee isäntäkin; "sielläpähän ovat muikut, vaansaattaa niitä kuitenkin olla nuotan sisäpuolellakin. — Pitäkäähänpuuta vaan, sillä eihän vara venettä kaada!"

Kaisu ja Lauri liikuttavatkin nyt kiivaammin porkkia ja jopa se kukkoon likelle siirtynyt.

"Tarpokaa jo!" komentaa isäntä.

Voimakkaasti työntävät nyt Lauri ja Kaisu porkkiaan veden pintaa vastennuotan edessä, vetävät pian ylös ja taas työntävät, tarpovat niinjotta vesi vaahtona nuotan perän edessä kuohuu. Voimakkaasti tarpooLauri, vaan Kaisu heittelee porkkaansa niin sukkelaan, että vesiparskuu korkealle ilmaan ja roiskii vasten silmiä. Mutta tarvonta eikaidan kestä; kukko kelluu jo veneiden välissä ja sen vuoksi aletaannuotan perää veneisiin nostaa ja perän kohotessa vesi aina vähemmäksipuistetaan.

"Vesiperänäpähän tulee", arvelee Kaisu, kun ei näy yhtään muikkuanuotan silmuissa.

"Älähän hätäile!" sanoo isäntä hymyillen. "Mikä sen tietää, mitä hyväätässä lopuksi vielä tulee!"

"Ei sieltä muikkuja kyllä tule", väittää Lauri.

"Vai ei tule", sanoo isäntä, ja nostaa nuotan perän nuottavasuun sekäsolmun aukaistuaan puistaa siihen kourallisen emämuikkuja. "Katsoppa!Näin komeita kaloja et ole koskaan nähnyt."

"Voi hyvänen, kuinka vähän!" pahoo Lauri.

"No, kylläpä hupeni saalis vähäksi", sanoo Antti, korvallistaan kynsien.

"Eipä paljon puuttunut, ett'ei vesiperänä tullut", lisää Kaisu.

"No, älkäähän olko millännekään!" sanoo isäntä. "Ei ollut enempääsallittu tällä kertaa."

"No, sepä nyt oli", pahoilee vielä Antti. "Se siis ainakin kulkikoholla nuotta äsken."

"Ka niinhän se on tehnyt", vastaa isäntä tyyneesti. "Vaan mitä tuostaenää pahoilee! Toivotaan tulevaksi kertaa parempi onni!"

Vesi viskataan veneistä ja ruvetaan uutta parvea etsimään. Välistäsoudetaan liitokselleen, mutta enimmästi ovat soutajani airotliikkumatta ja omassa varassaan kelluvat veneet silloin, joistanuottamiehet tähystelevät ympärilleen. Rasvatyyneenä, kirkkaanakimaltelee koko järven pinta niin kau'as kuin silmä näkee; ei näysiinä tuulen värähdystäkään, ei rikkoonnu se muulloin kuin kalantai vesilinnun liikkuessa veden pinnalla. Välistä etempänä, välistälikempänä hyppää lohi keviästi koholle vedestä, milloin näyttäytyyveden kalvossa ison hau'in selkä, milloin porahtelee siinä ahvenparvi,milloin sirahtaa selän puolella iloinen muikkuparvi tiettämättä millähetkellä hauki sen päälle hyökkää. Tuolla vähän matkan päässä kelluuveden pinnalla kaunis perho. Mutta siika huomaa sen ja tekee hyppäyksentavottakseen sitä, vaan perho kerkeää sen tieltä siirtyä. Siika tekeeuuden kokeen onnistumatta. Perho vielä veden kalvossa lepäilee. Muttasiika tekee vielä kolmannen hyppäyksen ja nielee kauniin perhon.Tuolla vesilintu iloisesti uiskentelee, käänteleikse tyyneelläpinnalla; milloin pistää se nokkansa veden alle, milloin sukeltaa seitsekin umpipäähän. Tuolla etäällä selällä kohoaa kari ja sen kivillälepäilevät kalalokit tyytyväisinä, ikäänkuin iloiten illan kauneudesta.Järven rannoilta kaikuvat lintusten viserrykset ja kaunis metsäikäänkuin hymyilee pienille laulajilleen.

Selän takana vihannan törmän päällä lehteväin koivujen keskelläkohona uljaana Peltola peltoineen, niittyineen. Sinne luopi nyt Kaisusilmänsä, katsoakseen ovatko Peltolaiset nuotalla. Ulut

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18
Comments (0)
Free online library ideabooks.net