» » » Käy laatuun

Käy laatuun

Käy laatuun
Category: Sweden / Fiction
Title: Käy laatuun
Release Date: 2018-06-07
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 125
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 16

The Project Gutenberg eBook, Käy laatuun, by C. J. L. (Carl Jonas Love)Almqvist, Translated by Alku Siikaniemi

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Käy laatuun

Author: C. J. L. (Carl Jonas Love) Almqvist

Release Date: June 7, 2018 [eBook #57286]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KÄY LAATUUN***

E-text prepared by Tapio Riikonen

KÄY LAATUUN

Kirj.

C. J. L. ALMQVIST

Suomentanut ja johdannolla varustanut

Alku Siikaniemi

Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1919.

JOHDANTO.

Muistojen Porvoossa tapaamme Runebergin kodissa, hänen puolisonsatyöhuoneen seinällä, suuren himmeän kuvan, josta katsojaan iskeytyykaksi läpitunkevaa ruskeaa silmää, kaarevan otsan alta, tummantuuheastakiharametsästä. Ollen kodin harvoja maalattuja muotokuvia — nerokkaanC.J.L. Almqvistin todella "elävä taulu", käyttääksemme erästäkirjailijan sanontatapaa — tämä on todistuksena siitä mielenkiinnosta,millä Suomen runoruhtinas seurasi silloisen Ruotsin nerollisimmankirjailijan tuotantoa. Runebergin muutenkin Almqvistia ihailevaarvostelu lienee riittävänä syynä suomenkieliselle yleisölle esittäätätä kuuluisaa henkilöä, joka toisestakin syystä, kaunokirjallisenkiistailun johdosta nerokkaan J.V. Snellmanin kanssa, on ansainnuthuomiota Suomen sivistyshistoriassa.

Kun Ranskasta lähteneen valistuskauden vaikutus Ruotsin kirjallisuuteenKustaa III:n, nerokuninkaan, aikana oli saavuttanut huippunsahovipiirin hienostuneissa runoilijoissa, alkoi 1800-luvun alkupuolellajyrkkä vastavaikutus tätä kylmän järjen ja siron ulkomuodon runouttavastaan, vaatien tunteen hehkulle ja mielikuvituksen lennolleliikuntavapautta runouden taikatarhoissa. Ensimäinen sysäys tuli Saksanromanttisesta suunnasta, ja pian syttyi Ruotsissa ilmisota"akateemisen" eli järkeilevän ja "fosforistisen" eli "uusromanttisen"koulun välillä. Tänä Ruotsin runouden kultakautena esiintyivät senparhaimmat nerot, kuten Tegnér, Geijer, Atterbom, Franzén, Wallin,kyntäen kukin syvät vakonsa Ruotsin sivistyselämään, samaan aikaan kunSuomi, Venäjään liittyneenä, alkoi hapuilla epävakain askelinomintakeista tulevaisuutta kohti.

1830-luvulla Ruotsin kirjalliset olot soluivat uuteen uomaan,"porvarillisen liberalismin" eli yhteiskunnallisen vapaamielisyydenväljemmille vesille. Vanhat ihanteet leijailivat liiaksi pilvientasalla, sanottiin; siksi oli palattava jälleen tukevallemaankamaralle, oli lähdettävä todellisuuden arkipiiristä ja siihensovellettava elämänihanteet. Kaunokirjallisuuskin muutti muotoa:helkkyvien runojen tilalle astui suorasanainen romaani ja novelli, jokanimenomaan, kuten Fredrika Bremerillä, tahtoi esittää "Arkielämänkuvauksia" (Teckningar ur hvardagslifvet) taikka kaunokirjalliseenmuotoon siirtää ajassa liikkuvat uskonnolliset ja yhteiskunnallisetuudistusvirtaukset. Jälkimäiseen suuntaan kääntyi myös Bremer, saattaenHertha-teoksellaan naiskysymyksen kiivaan pohdinnan alaiseksi. Muttaetenkin Carl Jonas Love Almqvist on mainittava neron säkenöivällävoimalla esiinryntäävänä uudistuskirjailijana, samalla kun hänetrunoilijana subjektiivisen, tunnehehkuisen ja fantasiakylläisenkirjoituslaatunsa tähden voidaan lukea edellisen uusromantiikantyypillisimmäksi jatkajaksi.

Almqvistin elämänvaiheet olivat yhtä kirjavat ja särmikkäät kuin hänentuotantonsakin. Syntyneenä v. 1793 Uplannissa, Antunan maatilalla, hänjo kodissaan sai ristiriitaisia vaikutteita, jotka ikäänkuin jakoivathänen persoonallisuutensa kahtia. Toiselta puolen hän isältään,sotakomisarjukselta, peri järkeilevän ja riitaisan kamreeri-sielun,toiselta puolen äidin haaveilevan herkkä, uskonnollinen luonteensävykehitti pojan vilkasta mielikuvitusta ja "runollista sielua". Saatuaankoulunkäyntinsä aikana lisäksi oppineelta herrnhutilaiseltaäidinisältään, kirjastonhoitaja Gjörwelliltä, tieteellisiä jauskonnollisia herätteitä sekä monikirjavasta kaunokirjallisuudenluvusta runollisia vaikutteita hallitsi Almqvist jo nuoresta pitäenrunsasta ja erilaista sivistysaineistoa. Ylioppilaaksi tultuaan v. 1808ja maisteriksi v. 1815 hän vietti kesälomat 1814-20 Suomessa UudenmaanFagervikissä kotiopettajana tehtaanisäntä Hisingerillä, jolta ajaltamuutama perheelle omistettu runo on säilynyt. V. 1815 hän oli saanutviran Kuninkaan kansliassa sekä amanuenssin paikan Kuninkaallisessakirjastossa.

Näihin aikoihin tunneherkkä saksalainen romantiikka paninuorukaismielen kuohumatilaan, josta se pian pursui laitojensa yli.Eräiden opettajien ja älykkään oppilaspiirin kesken oli Tukholmassav. 1816 perustettu Manhem-yhdistys, jonka puheenjohtajaksi pianAlmqvist tuli. Tämän seuran tarkoitus oli tutustua Skandinaavianmuinaisuuteen sekä aikakausittain tutkia koko ihmiskunnan historiaavertauskuvallisesti, "puhdas ruotsalaisuus" silmämääränä. SamallaAlmqvist, joka aikaiseen oli ihaillut Rousseaun luonnonfilosofiaa jaThorildin yhteiskunnallisia uudistusaatteita, yhä enemmän innostuiyksinkertaiseen talonpoikaiselämään ja päätti puhdistaa maailmanliikasivistyksen kasvannaisista. Mutta seuran sääntöehdotus sai kokeaankaraa arvostelua akateemisen suunnan puolelta ja sitä kiellettiinAlmqvistin isän toimesta painattamasta, josta syntyi kiivaserimielisyys isän ja pojan välillä. Kohta tämän jälkeen A. alkoipainattaa fantastista rakkausromaania Amorinaa, jonka kuitenkin estiilmestymästä eräs hänen setänsä, Hernösandin piispa. Nämävastoinkäymiset kehittivät nuorukaisessa sitä yhteiskunnallistauudistushalua, joka pian ilmeni hänen elämässään ja kirjallisessatuotannossaan.

Jo varemmin oli A. eräissä kaunokirjallisissa teoksissa kiivaillutyhteiskunnan epäkohtia vastaan; nyt hän päätti teossa osoittaa kokokultuurielämän onttouden. Hän luopui molemmista viroistaan ja ottivaimokseen lapsuutensa lemmityn, kouluakäymättömän talontyttärenAntunasta. Tällä oli hyvä käytännöllinen järki, mutta häneltä puuttuiymmärtämystä A:n korkealentoisiin haavetuumiin nähden. Nuori pariskuntaynnä pari ystäväperhettä asettuivat erääseen Vermlannin luonnonihanaanseutuun uudisviljelijöinä. Maamiehen toimilta liikenevän ajan A. käyttikirjallisiin töihin ja karttojen piirustukseen. Mutta jo parin vuodenpäästä hän kyllästyi tähän "ihannoituun talonpoikaiselämään" ja palasiTukholmaan. Täällä hänet kirjailija-ansioittensa tähden v. 1829nimitettiin "Nya elementarskolan" nimisen opiston rehtoriksi, jonkaohjelma rakentui uudemmille periaatteille. Tässä toimessa hän herättihuomiota erinomaisena opettajana ja oppikirjain laatijana erilaistenopetusaineiden alalla. Samalla hän vilkkaasti jatkoi kaunokirjallistatoimintaansa, käyttäen siihen kaikki joutohetkensä. Näin oli Almqvistinmaine noussut korkeimmalle asteelleen, kun aavistamatta tuli äkkikäännehänen elämässään.

Ulkonaisena syynä Almqvistin elämänrattaan kääntymiseen lieneemainittava hänen v. 1839 hukkaanmennyt hakemuksensa Lundin yliopistonestetiikan ja uusien kielten professorinvirkaan. Nyt liekehti kauankytenyt viha yhteiskunnan laitoksia vastaan ilmituleen. Hänenkirjailijamaineensa pohjana oli v. 1832 julkaistu ensimäinen osa"Orjantappuraruusun kirjaa" (Törnrosens bok), joka sisälsi mitäerilaatuisimpia tuotteita runouden kaikilta aloilta. Yhä enemmänpohdittuaan yhteiskunnallisia ongelmia hän v. 1839 julkaisi ennenkielletyn romaaninsa Amorinan sekä novellin "Käy laatuun" (Det går an),jossa hän puolusti vapaan avioliiton solmimista, pitäen virallisestivahvistettua tarpeettomana, jopa henkisesti vahingollisenakin. Josedellisen vastaanotto oli laimeanlainen, herätti "Det går an"tavattoman kiivaan kynäsodan myötä ja vastaan. J.V. Snellman, jokasilloin oleskeli Ruotsissa, kirjoitti novelliin sukkelan "Jatkon",osoittaen ne surkeat seuraukset, joihin vapaa avioliitto lopulta vie.Upsalan tuomiokapitulikin ryhtyi asiaan ja haastatti A:n, joka v. 1837oli vihittänyt itsensä papiksi, vastaamaan mielipiteistään. Hän sai,vuosikausia ovelasti pidettyään puoliansa, lopulta varoituksen, jahänen oli pakko erota rehtorinvirastaan.

Tämän jälkeen A:n elämä synkkeni synkkenemistään. Kirjallinen toimintasuuntautui yhä enemmän yhteiskunnanvastaiseksi ja kaunokirjailijamainehimmeni. Vaikka A. työskenteli kuumeentapaisesti vapaamielisessäsanomalehdistössä ja erinäisissä tilapäisissä toimissa, rappeutuivatraha-asiat päivä päivältä. Ystävät aluksi koettivat auttaa, ja kuningasantoi hänelle rykmentinpastorin viran ja pienen palkan. Muttavähitellen hän joutui koronkiskureista riippuvaksi. Lopulta tehtiinhäntä vastaan syytös vekselinväärennyksestä ja erään tällaisen suosijanmyrkytysyrityksestä. Vaikka rikosta ei voitu edes todennäköiseksitodistaa, oli A. kaikissa tapauksissa kasannut niin paljon tulisiahiiliä päänsä päälle, että hän katsoi parhaaksi karata kotimaasta jasiirtyä Amerikkaan. Siellä tuntematon "Mr. Gustavi" kierteli kaupunkejaja siirtolaismetsiä 15 vuoden kuluessa, elättäen henkeänsäkielenopettajana ja sanomalehtikynäilijänä, kunnes lopulta koti-ikäväpalautti hänet valtameren takaa Bremenin kaupunkiin. Täällä hän jatkoikirjailijatointaan, kunnes v. 1866 kuoli "professori Westermannina"köyhäinsairaalassa. Tyttärensä hänet sittemmin löysi köyhäinyhteishaudasta, orjantappuraruusu rintaan kiinnitettynä. Ennenkuolemaansa A. oli sepittänyt liikuttavan "Jäähyväisrunon elämälle",jossa hän tekee selkoa elämänsä tarkoituksesta ja periaatteista.

Almqvistin vaiherikkaan elämän puitteihin sisältyy harvinaisen runsasja välähtelevän nerokas tuotanto. Se voidaan ryhmittää kahteen osaan:kaunokirjalliseen ja yhteiskunnalliseen, jotka enimmäkseen sulautuvatyhteen. Pyrkimyksensä taiteen keinoilla "kuvastaa koko maailmaa" on hänilmaissut merkkiteoksessaan Törnrosens bok, jossa hän tutkittuaanerikoisilmiöiden yhtenäisyyttä ja yhteyden moninaisuutta väittäämaailman olevan yhtaikaa "säveltä, väriä, tuoksua, itkua, hymyä,runoutta, uskontoa, filosofiaa". Täten hän pyrkii tasoittamaan rajateri elämänalojen väliltä ja korottamaan taiteen yksinvaltiaaksielämänarvoksi. Almqvistissa yhtyy yksilöisyyden ihanteluelämänkatsomuksen panteistiseen perussävyyn. Hänen toivonsa oli että"uudet ruusut kerran kukkisivat", jolloin taide ja uskontosulautuisivat kokonaisuudeksi. "Elämän pyhät ilmaukset: työ, kauneus,rakkaus ovat mystillisen maailmanruusun eri lehtiä. Tästä ruususta olihänen oma elämäntyönsä, 'Orjantappuraruusun kirja', kaikista maista,eri ajoilta ja elämänaloilta saatuine aiheineen, oleva vertauskuvana."Näin sanoo Ellen Key, joka pitää Almqvistia "Ruotsin nykyaikaisimpanarunoilijana".

Runoilijakäsityksensä on Almqvist ilmaissut osaksi erinäisissätutkielmissa, osaksi eräissä keskusteluissa, jotka "Törnrosensbok"-sarjan ensimäisessä kertomuksessa Jaktslottet tapahtuvat Nerikenmetsästyslinnassa. Siellä sen omistaja — entinen hovimarsalkka HugoLöwenstjerna — joka ilta kokoo ympärilleen nuorisopiirinsä, jolloinjoku heistä tai kummallinen naapuri, Rikhard Furumo, kukin vuoroonsaesittää runollisia tuotteita, jotka yhteen koottuina muodostavat"Orjantappuraruusun kirjan". Väliin siellä myös hämärässä erivärisessävalaistuksessa — A. panee painoa väreihin — esiripun kohottuaesitetään omituisia lyyrillisiä "Unennäköjä" (Songes), joihin Almqvistitse on säveltänyt yhtä omituisia kuin kauniita sävelmiä.

Almqvist nimittää kaipuutaan yhtenäiseen maailmankatsomukseen"orjantappuraruusu-elämäkseen". Tämä toiselta puolen on vaipumista omansielunsa syvyyksiin, siis puhtainta individualismia, toiselta puolenkaikkien maailman ilmiöiden sulattamista tähän teoriaan, josta johtuuyhteiskunnan yksilöä-sitovien perusaatteiden kumoaminen. Edelliseltäkannalta hän tuli siihen tulokseen, että ainoastaan yksilön tunteenpuhtaus ja luonnonelämän yksinkertaisuus ovat ihmisen arvoisiaelämänohjeita. Jälkimäinen pyrintö saattoi hänet hankauksiinyhteiskunnan kanssa, pannen kieltämään valtionuskonnon ja yhteiskunnanmuotojen, etenkin virallisen avioliiton oikeutuksen. Tämän elämänsädualismin ja sisäisen taistelun hän johtaa vanhemmiltaan saamansahenkisen perinnön kahtiajaosta, josta hänelle koituivat"orjantappuraruusun" rehevät ilot ja okaiset kärsimykset.

Almqvistin aaterikkaan hengen ristiriidat näyttäytyivät jonuoruusvuosina. Terävä kumouskirjailija Thorild, luonnonfilosofiRousseau ja henkiennäkijä Svedenborg ovat kukin antaneet osuutensahänen henkiseen kehitykseensä, saksalainen romantiikka sittenkinvähemmässä määrin. Taipumus romanttiseen haaveiluun näkyy jo aikaisinallegoorisessa satukokoelmassa "Kultalintu paratiisissa" (Guldfågeln iParadis), yhteiskunnallinen uudistushalu omituisessa rakkausnovellissaAmorina. Jälkimäisen muoto on vaihdellen vuoropuhelua ja eepillistäkertoilua; sisällys on sovitettu Tukholman ympäristöön, jossaeriskummaiset seikkailut ja hirmutapahtumat vuorottelevat. PäähenkilöAmorina on murhakiihkon riivaama neitonen, joka vanhemmiltaan on saanutperinnöksi kauhean verenhimonsa. Teoksellaan tahtoo runoilija todistaa,että rikokset ovat perinnäisiä tai ruumiinhäiriöiden aiheuttamiasielullisia tauteja. Täten hän kieltää tahdon vapauden ja tähtäätietoisesti "miekankärjen ihmiskunnan arimpaan hermoon". Tämänuoruudenteos oli sodanjulistus sovinnaista yhteiskuntaa vastaan.

Muita vaistoelämän välittömyyttä ja luonnon vapautta ylistäviäkaunokirjallisia tuotteita ovat "Kuningattaren hohtokivikoriste"(Drottningens juvelsmycke) ja "Kauneuden kyyneleet" (Skönhetens tårar).Edellisessä Almqvist esittelee "androgynisen" olennon, joka vuoroinesiintyy pojan vuoroin tytön hahmossa, vuoroin ihmisen vuoroin eläimenluontoisena. Kaikista rajoituksista riippumattomana se kauheassakaameudessaan A:n mielestä vaikuttaa "ihmeelliseltä keväältä,jäljittelemättömältä keveydeltä ja kristallikirkkaudelta". Ihmisensuurimpana rikoksena Almqvist pitää "luonteensa ensimäisen uranrikkimurtamista". Hänen mielestään kaikkinainen harkinta jasovinnaisuus rikkoo ihmishengen vaistomaisen välittömyyden.Jälkimäisessä tunnelmatuotteessa hän antaa julkean jättiläisen halkiavaruuksien hätyyttää taivaallista immyttä; vihdoin tämä haavoittuuotsaan, veripisara yhtyy silmän kyyneleeseen, joka veren painamana,mutta veden kannattamana jää riippumaan avaruuteen: "tämä kyynel,ystäväni, on maailma, jossa asut". Elämän tummat ja valoisat aineksetsiis yhdessä muodostavat sen kokonaisuuden.

Elämän dualismin sovinto, siirtymys maallisesta taivaalliseenmielialaan tapahtuu lapseksi jälleen tulemisella. Runoilijanvoimanlähteenä oli tietoisuus siitä, että hän mietinnän pirstoavastalevottomuudesta oli siirtynyt välittömän kokonaiskatsomuksen rauhaan.Tällaisen sielunrauhan hän luuli löytäneensä alkuperäisen apostoliuskoniloisesta maailmankieltämisestä. Marjamissa hän nostaa keihäänsäPaavalin dogmikristillisyyttä vastaan. Ormuzd ja Ahriman tulkitseehyvän ja pahan ainaista taistelua ihmiskunnan omistamisesta. "Hyvyys"esiintyy "hurskaana, halveksittuna, narrimaisena olentona", kuitenkinkaikkialla "yksin kooten, missä kaikki hajoittaa; yksin rakentaen,missä kaikki tuhoaa". Kuvaavin on dualismi rikollisen sydämessä.Teoksessa "Kolme rouvaa Smoolannissa" (Tre fruar i Småland) Almqvisttarkemmin esittää tätä ristiriitaa. "Rikosten kautta ihmiskunta onedistynyt, ja jokainen uusi sivistysjakso on ollut pahin kuolemansynti,jonka edellinen sivistysmuoto on ennen muita kieltänyt"… "Tämä tai neosoittavat portin, josta uusi jakso saapuu: josta ihmiskunta nousee jaavartuu… Sentähden juutalaiset ristiinnaulitsivat Kristuksen, koskase, mitä hän saarnasi, avarsi juutalaisuuden rajoja." Tähän tapaanEllen Key selostaa Almqvistin kantaa.

Läheistä sukua näille A:n tunnehaaveiluille on hänen uskonnollinenkatsomuksensa. Joskin hän vieroi virallista kristillisyyttä — vaikkaolikin papiksi vihitty — hän toiselta puolen on muutamissa teoksissaanihmeteltävän liikuttavasti esittänyt tosihurskauden ja hartaudenhyveitä. Sellaisia hehkuvan yleviä ajatuksia tapaa esim. pikkuteelmissä"Elämän apu", "Ihmisen turva", "Terveyden evankeliumi". "Työn kunnia"on ihana uskonnollinen hymni, ja idyllinen kansannovelli "Kappeli"esittää uskonintoisen nuoren papin siunauksellista työtäluonnonihanassa saaristoseurakunnassa.

Tähän välittömään lapsenuskoon liittyy yksinkertaisen maalaiskansanihantelu. Itse oli Almqvist nuorena etsinyt "ihannoidustatalonpoikaiselämästä" sopivinta elämänmuotoa, vaikkei hänen levotonhenkensä siinä kauan viihtynyt. Hänen kansankuvailunsa panevatajattelemaan eräitä myöhemmän ajan ilmiöitä, esim. Björnsoninnorjalaisia novelleja. Almqvistin kansannovelleissa on samatodellisuudentaju kuin myöhemmän realismin tuotteissa, muttarunollisuutta kannattaa mystillinen tai fantastinen pohjasävel, jokaliittää lukijan näkymättömin sitein metsäkuvaukseen "Grimstahamninuudistalossa" tai jännittävään tarinaan "Skällnoran myllyssä". —Keskiluokan ajatuskantaa valaistaan tukholmalaisen porvarisneidonsirona kirjevaihtona Araminta May-novellissa ja Kustaa III:n hovipiirinoopperamaista, onttoa eleganssia jo mainitussa "Kuningattarenhohtokivikoristeessa".

Kertoilevankin runouden alalla Almqvist osoitti suurta kykyä, kuten"Artturin metsästys" nimisessä keskiajan-aiheisessa ritarieepoksessatai nuubialaista satua käsittelevässä Schemsel-Nihar'issa.

Näytelmärunouteen oli Almqvistilla suuret psykologiset edellytykset,jos hänen näytelmänsä vain soveltuisivat näyttämölle. Fosforistienpäämies Atterbom ihaili Signora Lunaa, Runeberg kirjoitti ylistelevänarvostelun Ramido Marinescosta. Kaunis lyyrillinen satunäytelmä on"Ipsaran joutsenluola", ylevä kristinuskon ylistely "TadmorinIsidoros".

Käytännöllisempään suuntaan kääntyi Almqvistin tuotanto, kun hän v.1839 oli saanut Amorinan ja "Käy laatuun" (Det går an) novellinsapainetuiksi. Romaanikirjallisuuden alalta hän nyt heittäytyisanomalehdistössä kynäsodan tuoksinaan, jossa sai kestää monta kovaaiskua. Entistä kiihkeämmin hän vaati uudistuksia kirkon ja yhteiskunnanoloissa, kuten on jo huomautettu. Vapaamielisistä sanomalehdistäAftonbladet ja Dagligt Allehanda, jotka ennen olivat häntävastustelleet hänen haaveilevan romanttisuutensa tähden, hän nyt saiäänitorvet uudistustuumilleen, erottuaan rehtorintoimestaan. Hänkirjoitteli ahkeraan opetuskysymyksistä, harrastaen yksilöllisyydenkehittämistä sekä välitöntä suhdetta oppilasten ja opettajain kesken.Yhteiskunnallisia ongelmia valaisi teos "Ruotsalaisen köyhyydenmerkityksestä", joka sisältää erinomaisia huomioita ruotsalaisestakansallisluonteesta. Rikollisten parantamista lempeilläkasvatuskeinoilla hän tarkoitti teoksellaan "Rikollisten kohtelusta".Lisäksi hän kirjoitteli kansanedustuksen parantamisesta,raittiuskysymyksestä, ja etenkin naisasiasta. Huomattavinyhteiskunnallinen reformikirja on sosialismiin vivahtava teos"Eurooppalaisen tyytymättömyyden perusteet", jonka Almqvist julkaisi v.1850, vuotta ennen maastakarkaamistaan. Monet muut kaunokirjalliset jayhteiskunnalliset teokset — Almqvist on julkaissut kaikkiaan noin 150nidettä — on tässä suppeassa yleiskatsauksessa sivuutettava.

Suurimman melun nosti Almqvistia vastaan hänen kantansaavioliittokysymyksessä. Edellä on jo viitattu niihin jyrkkiinmielipiteisiin, jotka ilmenevät Amorinassa. Kun tämä vihdoin saatiinpainetuksi, ei se enää herättänyt erikoisempaa huomiota. Sitäsuuremmaksi nousi myrsky, kun A. samana vuonna (1839) julkaisi nytsuomennetun tendenssinovellinsa.

Oppineiden kesken on paljon väitelty siitä, mikä sai Almqvistinyhtäkkiä sotajalalle säännösteltyä avioliittoa vastaan. Toiselta puolenon siihen pääsyyksi mainittu Almqvistin katkerat elämänkokemuksetvanhempainsa ja omasta avioliitosta. Vanhemmat, kuten jo onhuomautettu, olivat luonteeltaan ja harrastuksiltaan täydellisiävastakohtia. Omasta avioliitostaan on A. monessa kohden ilmaissutpettymyksensä, vaikka hän hyväsävyisenä perheenisänä ei sitä vaimolleentositeossa osoittanut. Kun ensimäinen onnenhuumaus Vermlanninuudismajassa oli häipynyt, huomasi Almqvist yhä enemmän, kuinka vähänhänen vaimonsa kykeni hänen mystillistä aate-elämäänsä ymmärtämään.Vaimo taasen; joka oli suhteellisesti lahjakas, mutta ei osannutmuodostaa kotiansa viehättäväksi, vetäytyi raskasmielisenä kuoreensa.Tästä johtui, että Almqvist useinkin lähti pitkille

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 16
Comments (0)
Free online library ideabooks.net