» » » Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä

Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä

Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä
Title: Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä
Release Date: 2018-06-23
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 55
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9

Project Gutenberg's Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä, by J. W. Calamnius

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States andmost other parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the termsof the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'llhave to check the laws of the country where you are located before usingthis ebook.

Title: Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä

Author: J. W. Calamnius

Release Date: June 23, 2018 [EBook #57377]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUINAIS-TIEDUSTUKSIA POHJANPERILTÄ ***

Produced by Jari Koivisto

MUINAIS-TIEDUSTUKSIA POHJANPERILTÄ

Kirj.

J. W. Calamnius

Helsingissä,
Aikakauskirja Suomi, 7 Osa,
Suomalaisen Kirjall. Seuran kirjapainossa,
1868.

Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä[1]

Ala-Tornion pitäjä ynnä Karungin kappeli.

Tornio on nähtävästi saanut nimensä ruotsalaisista sanoista torn,torni, ja ö, saari, jonka johdosta onkin nimi ennen ollut Torneö,niinkuin se kirjoitetaankin vanhoissa kirjoissa, ja niinkuin eräs"Suuri-valtaisimman kuninkaan, itse kuningas Karl XI:nen" tekemäkirjoitus Tornion kirkossa sen myöskin kirjoittaa. Asema on vanhakalastuspaikka, jonka asukasten ja kävijäin johdoksi ja tuntomerkiksitorni oli rakennettu Sventsar-saarelle. Tämä saari oli ennen aikaaneroitettu sen eteläpuolella olevasta karista, joka, muutoin vedenalainen, ainoastaan kovalla pohjastuulella oli näkyvissä. Taru kertoositten, että, kun Hollantilaiset ja etelä-Ruotsalaiset tänne purjehtivatkalan pyyntöön ja heidän laivansa kerran joutui tälle karille, hetänne ensin panivat meriviitan, ja sittemmin rakentivat oikean tornin,josta kari sai nimen "Tornö", jonka Suomalaiset käänsivät Tornioksi.Vähitellen muuttui tämä kari saareksi ja yhdistyi viimein Sventsarönkanssa.[2]

Meren alinomaa tapahtuva laskeminen ja maan nouseminen on kaikissaranta-pitäjissä vaikuttanut suuria muutoksia. Ehk'eivät nämälyhyemmässä ajassa niin pääse näkyviin, joutuvat ne kuitenkin ajanpitkään niin suuriksi, että tuleva vuosisata edellistänsä tuskintunteekaan. Näin on Torniossakin käynyt. Vielä 16 vuosisadankeskipalkoilla mainitaan Torniolaisilla olleen hyötysä kalastuspaikka"Sventzar-niemellä", vaan maan nousu on tätä jo aikaa sittenmuuttanut. Niinpä oli myös n.k. Kaupunginlahti muinoin niin syvä,että laivat siellä uivat ja että sen rannoilla laivoja rakennettiin,vaan nyt se jo on niin matala, että ainoastaan veneet siellä pääsevätkulkemaan. Näihin asioihin viittaavat myöskin, nimet Laivanjärvi jaLaivanniemi, joista en kuitenkaan ole mitään likempää kuullut.

Arkeologiallisista muistoista on Tornio köyhä, niinkuin sitä voipikinarvata maan mataluudesta. Muualla kaikkialla ainakin tunnetaan Jättejä,Jättiläisiä, ja osoitetaan heidän jättämiä merkkejä, mutta täälläpänäistä ei saa juuri mitään nähdä eikä kuulla, ja tämä olikin ainoapaikka, missä minä, näistä Jätteistä kysellessäni, itse sain vastatasiihen vasta-kysymykseen, mitä ne Jätit sitten olivat, "onko ne niitämunkkilaisia?"

Lappalaisista täällä ei myöskään ole juuri mitään muistoa jälellä.Ainoat heistä muistuttavaiset nimet tässä seudussa ovat Lapinmäki,kunnas, missä Haaparannan kirkko nyt seisoo — mikä siis ei enäänkuulukaan meillen — ja Lappikari, mikä Tornion raastuvanoikeudenpöytäkirjoissa mainitaan vuonna 1643 olleen kalastuskarina "aivankaupungin vieressä." Kari on Laivanniemen ja tuon kohta mainittavanPirkiön saaren välillä. Kirjoituksessaan "Bidrag till Finlands kännedomi ethnografiskt hänseende", Suomi 1847, mainitsee A. Warelius eräästäTorniovaara-nimisestä vuoresta "pohjoisimmassa Pohjanmaassa",millä vuorella myös olisi raunioita. Nimestä ehkä luulisi tämänvuoren kuuluvan tähän pitäjään. Niin ei kuitenkaan ole laita, jatämä Torniovaara on luultavasti Kemin Tornivaara, josta edempänä."Etevimmät vuoret täällä ovat Huitaperi ja Kiimavaara, muttauskottavain herrasmiesten ja talonpoikain sanomain mukaan", —kirjoittaa eräässä kirjeessä mulle rehtori Thauvon, joka tätä on asiantähden tutkinut ja hyväntahtoisesti mulle ilmoittanut — "löytyynäillä yhtä vähän kuin muillakaan vuoriloilla täällä päin selviäLapinraunioita tahi kivikumpuja. Kansantarun mukaan olisi kuitenkinLappalaisia asunut Yli-Tornion vuorikko-asemoilla, ja Huitaperillätaidetaan vielä muutamista epäselvistä merkeistä nähdä, missä heilläon ollut tulisijansa."

Kaksi muuta nimeä täällä sen sijaan löytyy, mitkä ovat paikkakunnanhistorioitsijain muistoon pantavat. Saari, johon Ala-Tornion maankirkkoon rakennettu, on nimeltänsä Pirkkiö (Birkiö, Björkö), ja Helsinkion eräs kylännimi. Edellinen säilyttää historialle Pirkkalaisten,jälkimäinen Helsinkiläisten nimeä — kaksi kansaa, jotka mainitaantäällä harjoittaneen kauppaliikettä.[3] — Myöskin löytyy täällä nimiDanskinsaari, saari Torniojoessa Svensar-saaren ylipuolella, ja Rauma,kylä vähän matkaa itäpuolella Tornion kaupunkia. Tämä nimi juteltiintulleen Rauman kaupungin siirtolaisista, mutta hyvinkin mahdolliseltanäyttää, että nimi on paikalle alkuperäinen, merkiten rämeistä,suoperäistä asemaa — jota se nimi täällä merkitsee. Muuallakinmaassamme löytyy tämä nimi, niin esm. Lohtajassakin.

Pirkkiön saarella kerrotaan ensimäiset tänne tulleet Suomalaisetasuneen, ja tästä sen nimikin olisi tullut, koska nämät Suomalaisetolivat Pirkkalaisia, mitkä ensin tulivat tänne kalan pyyntöön, muttasitten jäivät tänne asumaan. Ne sanotaan omistaneen itsillensä nimen"Lapin kuninkaat", sillä ne kävivät kolme kertaa vuodessa kuninkaannimessä laittomia veroja ryöstämässä Lappalaisilta, jota pahaamenettelemistä kesti satoja vuosia, siihen asti kuin Ruotsin hallitusvihdoin laski nämät seudut allensa. Kun Pirkkalaiset ajan pitkäänrupesivat liian ahneiksi, niin sanotaanpa välistä kovia kahakoitakinsyttyneen Pirkkalaisten ja Lappalaisten välillä. Heidän pukunsa, jollahe koettivat pelättää ja voittaa itsillensä kunnioitusta Lappalaisilta,sanotaan olleen merkillinen. Heillä mainitaan olleen korkeat, punasillanauhoilla ja kulta- sekä hopeareunuksilla varustetut lakit. Samaten olimyös heidän takkinsa punasilla nauhoilla ja palteilla, niinkuin myöskullalla ja hopealla, hyvin koristettu (J.F. Thauvon.).

Kirkkojen ympäri yhdistyy usein pitäjäin historia. Tornionkaupunginkirkko on rakennettu vuonna 1683 ja näyttää häkityksillänsämaalauksellansa vähän katoliselta. Kummallakin puolen alttaria onseinäkoristuksena historiallinen muistomerkki, toinen se jo mainittu:kuningas Karl XI:nen tekemä ja sittemmin tauluun maalattu kirjoitushänen korkeasta käynnistänsä Tornion kirkontapulissa, kesäkuullav. 1694, katsomassa kesä-yön aurinkoa, toinen eräs vaakuna, jonkakirjoitus jo on kulunut. Edellinen löytyy jo julkaistuna Murman'inkertomuksessa s. 7, jonka tähden se tästä jääköön. Jälkimäisenmainitsee Brunnius kuuluneen näin: "Kongl. Maij:ts Troman och Majorunder Westerbotns infanteri, Wälborne Herr Alexander Fredrich Sackgenannt von Oster, är föd i Liefland på Oesel d. 10 Novemb. 1655 ochblef död i Torne d. 23 Jan. 1694." Vanha kirkko, joka 1682 paloi, onseisonut vähän eteläisempänä, missä nyt joukko aittoja on.

Muinaistaruja täällä ei löydy sanottaviksi. Yksi on taru kuitenkineräästä pispasta, joka näillä seuduin olisi kastanut joukonSuomalaisia. Jos on tässä tarussa perää, niin se nähtävästi oli pispaHemming, jonka Geijer mainii kastaneen vuonna 1350 "kaksikymmentäKemin ja Simon Lappalaista ja Karjalaista suuressa ammeessa Tornionvieressä".[4] Mutta missä paikassa tämä on tapahtunut, siitä ei oletietoa; eräs himeä taru viittasi Karunkiin. — Myös Iso viha einäy jättäneen varsinaisia muistoja. Tähän aikaan oli itse kaupunkimelkeen kokonansa palanut v. 1714, jonka jälkeen viholliset hävittivätja ryöstivät mitä tuli oli säästänyt, jopa 9 kertaa "ottivatkaupungin valtaansakin", niinkuin raastuvanoikeuden protokollatoikein todenteolla vakuuttavat. Jos saapi Brunnius'een luottaa, niinolisivat "meikäläiset vielä vuosina 1715 ja 1716 yksimielisesti yhteenliittyneet, varustettuina pyssyillä, keihäillä ja miekoilla, ilmankenenkään kehottamatta. Suuresta isänmaan-rakkaudesta kiihotetuillaolivat he muka nimensä suureksi kunniaksi puolustaneet isänmaatansa,lyöden viholliset pakoon sekä ilmitappelussa että myöskin käyttämällämonenlaisia sukkelasti ajateltuja sota-keinoja. Vihdoin oli kuitenkinvihollinen, näitä tämmöisiä tappioita pahaksi pannen, vuonna 1717 tännetullut niin suuressa joukossa, että hän ei ainoastaan karkoittanutmeikäläisiä, mitkä eivät enään voineetkaan tehdä vastarintaa, vaanmyöskin hävittäen kuleksi näitä seutuja aina Paajalan kylään saakka,puolen penikulmaa Kengisten tehtaan toisella puolella. Rikkaan saaliinkanssa olivat he viimein täältä sitten paenneet".[5]

Kemin pitäjä ynnä Tervolan ja Simon kappelit.

Salosten pitäjän ohessa Kemi lienee vanhin asuttu maakunta pohjoisessaPohjanmaassa, sitä todistavat sen vanhat muistot. Nimensä, jokamerkitsee jokea, pää-jokea, joen uraa eli ojannesta, on pitäjä saanutsiitä veden-juovasta, joka täällä mahtavana virtana mereen kulkee.Ennen vanhaan sen nimi myöskin kuului Kymi, Kimi, Kiemi tahi vaanKym, Kim. Eräs taru tahtoi johtaa nimen venäläisestä Kem'istä, jostatänne muka olisi siirtolaisia muuttanut rikkaan kalansaaliin tähden.Toinen taru taas tiesi kertoa eräästä saman-nimisestä joesta "Hämeenja Venäjän välillä", mistä tänne olisi asukkaita tullut. Muttaverrattomana nimen johdatuksena seisoo kuitenkin ijäti Ol. Rudbeck'in(vanhemman) selitys, että Kemi tulee sanasta "Cimmeria", josta Kemisiis on yhtä kuin "Cimmerialaisten maa."

Merestä aina korkeanlaiseen Kivalo-selänteesen saakka on Kemi jokseenlakeata tasankomaata, joka helposti johtaa mieleen sitä aikaa,jolloin kalat ihmisten sijassa tällä alalla liikkuivat ja aallotlainehtivat Kivalovuoren juurilla. Tähän esi-historialliseen aikaankuuluu Jatulinletto, se on: Jättiläisten saari, joka nykyään onKivalo-selän korkeimpia kukkuloita, 3 penikulmaa meren rannasta. Näistäajoista muistuttaa myös Vammanvuori, joka on korkein vuorenhuippuTervolassa, noin 3 penikulman päässä Tervolan kirkosta, ja jonka päältäon löydetty laivan runko. Tämän ikää on satu niin korottanut, että jäteviedään aina mailman luomiseen asti ja myöskin mainitaan itse "Noakinarkiksikin." Esimerkkinä tapahtuvasta maatumisesta on myös MerikoskiSimojoessa, mikä koski nyt on neljänneksen matkan paikoilla merestä.Ja kun Walmarin niemellä Kemijoen rannalla, noin neljänneksen matkaamerestä, kaivo kerran kaivettiin, niin löydettiin maasta kahdeksankyynärän syvyydeltä hiiltynyttä puuta ja katajata. Myöskään ei olejoen laskuhaara sama kuin ennen. Entinen on näet kuivennut ja on nytlampena.

Ehk'ei kyllä nyt enään Kemissä löydy niin paljon muinaismerkkejäkuin muissa tietävästi nuoremmissa pitäjissä, niin on hyvinkintodennäköistä, ett'ei asian laita ole näin aina ollut. Sillä josmissään niin on täällä nuorempi aikakausi hävittänyt vanhemman jälkiä.Tätä todistaapi paraiten satuisa Kivalo, johon vanhimmat muistotarutviittaavat. Muinoin sanotaan täällä olleen paljonkin muinaisjätteitä,vaan nytpä niitä harvassa vaan siellä on.

Jatulinletosta, joka on Jättiläisten viimeinen asuntopaikka näillätienoin, on jo mainittu. Huomattava on, että Jättiläiset täälläKemissä ja Tervolassa, niinkuin haja-paikoin Simossakin, vaan eimuissa pitäjissä, kutsutaan Jatuleiksi ja Jotuneiksi. Tällepitäjälle erinomaiseksi omituisuudeksi luettavana on myös sen rikkaussenkaltaisista kivirakennuksista, joita yleisesti kutsutaan "Pietarinleikeiksi", vaan täällä saavat nimen Jatulin-taraat, se on:Jättiläisten aitauksia (= tarhoja). Näitä havaitaan hyvin tiheässä, jasuuruutensa puolesta ne vaihtelevat kahden ja neljän jopa useammankinsyllän välillä. Ne ovat rakennetut päänkokoisista kivistä, jotka ovatyksi-kertaisesti maan päälle laaditut. Mutta välistä on niitä laitettusuuremmalla huolella hyvin matalain muurien tapaisiksi, enemmin taivähemmin kierteleväisiksi sokkeloiksi eli labyrinteiksi. Kun näitä,meidän tietääksemme, ainoastaan on huvin ja leikin vuoksi rakennettu,niin on heidän paljoutensa milt'ei merkillinenkin. Jatulinletollaon tämmöinen ollut, samaten Ajos saarella, HannuksenvaarallaTervolassa myös y.m. Tästä Hannuksenvaaran aitauksesta mainitseeWarelius'kin — kirjoituksensa 62 s. — sanoen tämän olevan kirkonsijanmukaisen. Halu teki siis tätä nähdä, mutta kun ei aika sitä myöntänyt,toimitin itselleni siitä omin silmin näkijältä seuraavan kuvaelluksen.Kertoja on Tervolan silloinen kappalainen M.A. Kolström, joka joennenkin oli sen nähnyt, mutta sitten vielä aivan asian tähdensinne matkusti, ja hyväntahtoisesti siitä mulle näin kirjoitti:"Hannuksenvaaralla, joka on noin 3/4 penikulman päässä kirkonkylästä,olen käynyt jäännöstä katsomassa. Se kutsutaan Jatulin eli Jotunintarhaksi ja on ymmyrkäinen aitaus suuremmista ja pienemmistä kivistä,noin 10 kyynärää poikki-mitaten, melkeen kokonaan jo hajallansa.Pesosen isäntä kertoi mulle tästä Jatulin tarhasta, että se vielähänen nuorra ollessansa oli ollut korkeampi sekä toisenlaiseltanäyttänyt sisäpuoleltansa, ehkä kyllä se jo silloin, hänen isänsäsanoman mukaan, olisi ollut suureksi osaksensa hajonnut. Hän kertoi,että tarhassa oli ollut ovi ja useata ympyrää ja kierrosta, niin ettätottumaton näihin pian eksyi eikä enään ovelle osannutkaan, vaantäytyi astua yli aitauksen. Kertoja sanoi myös, että tarhan keskelläoli suurempi kivi, jonka alta he, nuoruudessansa siellä kaivaen, olivatluupalasia löytäneet." Eräästä toisesta, Wiianvaaralla olevasta,"Jatulin haudasta" kerrottiin mulle myöskin Tervolassa. Mutta perilletultuani havaitsin sen olevan, ei ihmisen, vaan luonnon tekemää. Se olisammal-pohjainen soikea hauta eli kuoppa, noin 15 syllän pituinen, ja 5syllän levyinen — ilmetty entinen lampi.

Lappalaiset ovat useitakin muistoja pitäjälle jättäneet. Joenitäisellä puolella, vähän matkaa lauttaus-paikasta, Jakun-ojanvarrella, sanotaan heidän asuneen, mutta ainoastaan muutamia kuoppiaon siellä enään nähtävinä. Nimen ovat he taas antaneet Lapin-ojalle,Wahtolan alapuolella. Kivalo-harjanteella on eräs Tornivaara niminenvuorenkumpu, joka nähtävästi on se Tornionvaara, jota Wareliusmainitsee, sanoen siellä löytyvän muinaisjätteitä "eri laatuisia kuinennen kuvatut Lapin-rauniot, mutta sittenkin kansan jutun mukaanLappalaisten jättämiä." Sen kuvauksen mukaan, minkä minä näistä sainomin silmin näkijältä — sopimattoman ajan tähden en itse päässytkäymään Kivalolla — ovat ne niin kutsutuita "Lapinhautoja", pieniäympyrkäisiä kivikumpuja. Ne ovat luvultansa kolme, ovat ennenolleet korkeammat, mutta nyt on niitä hajoitettu, jott'ei ne enäänole kuin kyynärän korkeisia. Ne kutsutaan myös torniksi, ja sanotaanantaneen kummulle nimen. Täällä on myöskin kivistä maahan laadituitasyvennyksiä, nämäkin hajoitettuina, joita kutsutaan Jotulin hautoiksi.Penikat nimisillä vuoren-kukkuloilla löytyy myöskin siellä täälläenemmin tai vähemmin selviä Lapinraunioita. _Kokomaalla_kin on näitän.k. Jättiläisten hautoja ja syvennyksiä.

Simossa löytyy Lapinraunioita lukuisasti. Melkeen joka harjulla niitänäkyy. Niin esm. kaikilla seuraavilla: Marostenmäki, Kiimavaara(selvimpiä), Kirkkovaara, Waresharju, Näätämaa, Isoharju,Peräharju, Ervastin talon taustalla ja Kirnuvaaralla. Mitänäihin Kirnuvaaran raunioihin tulee, niin ovat niistä ne, mitkä ovatenemmin mereen päin, tätä nykyä jo liian epäselviä. Mutta niistä, mitkäharjun toisessa päässä näkyvät, ovat ainakin kaksi ulommaista varsinselviä. Ne ovat kivi-ympyröitä, ulottuen 6-9 jalkaa poikkimittauksessa,joiden seinät, 2-3 jalan korkeiset, ovat kukistuneet, muodostaensisässänsä kuopakkeen. Heidän pyörämuotonsa on johtanut kansan mieltänäkemään niissä kirnuja, josta nimi Kirnuvaara. Seinien ulkopuolellanäkyy syvyyksiä, mitkä kenties ovat siitä tulleet, että seinä-kivetovat siitä otetut. Mereen päin vähenevät kuopakkeet yhä enemmin sekäsuuruutensa että selvyytensä puolesta, eivätkä nouse maanpintaaylemmäksi.

Mutta vaikka näitä "Lapin-raunioita" näinkin lukuisasti Simossalöytyy, niin astuu sittenkin Tervola esiimme Lappalais-muistojenoikeana pesänä. Täällä on Törmävuori Lappalais-kehinensä, täälläon Wiianvaara Lappalais-jätteinensä, täällä on jo mainittuHannuksenvaara, jossa on samanlaisia muistomerkkejä, ja Jooninvieressä myös näytetään Lappalaisten vanhoja asuntopaikkoja. Vanhoissakirjoissa kutsutaan koko Tervolan kappeli Lapinniemeksi, pappilakutsutaan Lapinniemeksi, ja lavea suo, joka alkaa puolentoistavirstan päässä joesta ja siitä ulottuu Kivalovuoren seutuihin saakka,kantaa nimen Lapinjänkä. Tässä suossa on sammalen alta löydettylautta, josta arvellaan, että Lappalaiset muinoin olisivat sitäkäyttäneet päästäksensä entisen järven toisesta rannasta toiseen.Tällä jängällä on laskunsa Lapinojan kautta, joka Jurvan edustallajokeen purkauu, ja tämä Lapinoja tekee yhdessä joen kanssa varsinaisenluonnollisen Lapinniemen. Vihdoinpa löytyy vielä joessa, ihanvastapäätä Lapinniemen pappilata, eräs Seitasaari niminen luoto, mikäluoto ennen on niemukkeena ollut, niinkuin sitä vielä voipikin maanlaadusta nähdä, ja on Seitaniemeksi kutsuttu. Tällä saarella, kutentaru tietää mainita, ovat Lappalaiset muinoin pitäneet käräjiänsä, jasiksi tarpeeksi oli tähän laadittu kiviä ympyrään,

1 2 3 4 5 6 7 8 9
Comments (0)
Free online library ideabooks.net