» » Aasian tytär

Aasian tytär

Aasian tytär
Category:
Author: Loti Pierre
Title: Aasian tytär
Release Date: 2018-11-23
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 393
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18

The Project Gutenberg EBook of Aasian tytär, by Pierre Loti

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States andmost other parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the termsof the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'llhave to check the laws of the country where you are located before usingthis ebook.

Title: Aasian tytär

Author: Pierre Loti

Translator: Eino Palola

Release Date: November 23, 2018 [EBook #58326]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AASIAN TYTÄR ***

Produced by Juhani Kärkkäinen

AASIAN TYTÄR

Kirj.

PIERRE LOTI

Suomensi ["Aziyadé"] Eino Palola

Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1919.

SISÄLLYS:

      Alkulause.
   I. Salonki.
  II. Yksin.
 III. Kahden Eyoubissa.
  IV. Mane, Thekel, Phares.
   V. Kuolon enkeli.

PLUMKETT'IN, LOTIN YSTÄVÄN, ALKULAUSE.

Jokaisessa hyvin sommitellussa romaanissa on sankarin kuvausvälttämätön. Mutta tämä kirja ei olekaan romaani, tai se on romaani,joka ei ole sen paremmin säännöstelty kuin sen sankarin elämäkään. Jasitäpaitse joutuisivat taitavimmatkin pulaan, jos heidän pitäisi kuvatavälinpitämättömälle yleisölle tuo Loti, jota me paljon rakastimme,sillä se ei ole ollenkaan helppoa.

Jos lukijani, haluatte tietää hänen ulkonäkönsä, ottakaa Mussethyllyltänne, avatkaa "Namouna, itämainen kertomus", ja lukekaa:

"Komea vartalo ja hyvin pysty. Kädet kuin kuninkaan, ylväs ja suoravarsi, mutt' kaikkein komeinta on silmän tumma karsi".

Hän oli yhtä iloinen kuin Hassan, ja kuitenkin aika jörö sanomattomanavomielinen ja sentään kovin väsähtänyt. Mutta pidimme hänestä enemmänkuin tuosta itsekkäästä Hassanista, ja usein hän olisi pikemminsaattanut muistuttaa Rolla'a…

Monessa sielussa kaks' seikkaa saattaa nähdä — — — — — taivaan, mi kultaa vedet lepäävät — — — — — ja synkän saven, pohjalla mi nukkuu.

(Victor Hugo, les Ondines).

PLUMKETT.

I. SALONIKI.

Lotin päiväkirja.

1.

Toukok. 16 p. 1876.

… Kaunis toukokuun päivä, aurinko paistaa kirkkaasti, taivason puhdas… Kun vieraat venheet saapuivat, lopettivat pyövelitlaitureilla juuri työtänsä. Kuusi hirtettyä sätkytteli väkijoukonnähden kamalissa loppukouristuksissa. Ikkunat ja katot olivat täynnäkatselijoita; läheisellä parvekkeella hymyilivät turkkilaisetviranomaiset tuolle tutulle näytelmälle.

Sulttaanin hallitus ei ollut tuhlannut suuria kuoleman välineihin.Hirsipuut olivat niin matalat, että tuomittujen paljaat jalat koskivatmaahan. Hiekka narisi heidän koukistuneitten varpaittensa alla.

2.

Kun mestaus oli päättynyt, lähtivät sotilaat pois, ja kuolleet jäivätkansan katseltaviksi auringon laskuun saakka. Nuo kuusi jaloillaanseisovaa ruumista irvistelivät kalman nauruaan Turkin kirkkaan auringonvalossa, välinpitämättömien kulkijoiden ja nuorten vaikeneviennaisryhmien keskellä.

3.

Ranskan ja Saksan hallitukset olivat vaatineet tätä yhteismestaustakorvaukseksi konsulimurhista, jotka olivat herättäneet levottomuuttaEuroopassa itämaisen pulan alussa.

Kaikki Euroopan kansat olivat lähettäneet Salonikiin jyhkeitäpanssarilaivoja. Englanti oli edustettuna ensimmäisten joukossa, janiin olin minäkin saapunut sinne Hänen Majesteettinsa korvetissa.

4.

Eräänä kauniina kevätpäivänä, kolme päivää noiden verilöylyjen taikuolemantuomioitten jälkeen, jolloin meillä oli ensimmäisiä kertojalupa käyskennellä Makedonian Salonikissa, satuin pysähtymään eräänvanhan moskean portille katsellakseni parin haikaran tappelua.

Muudan vanhan muhamettilaiskorttelin katu oli näyttämönä.Kaatumaisillaan olevat talot reunustivat kapeita kiemuraisia polkuja,jotka melkein peittyivät _shaknisir'_ien, jonkunlaisten salaperäistentähystyspaikkojen ja suurien suljettujen rautaristikkoistenparvekkeiden alle, joista ohikulkevia katsellaan pienien näkymättömienreikien läpi. Rikkaruohoja kasvoi mustien mukulakatukivien välissä, jatuoreen vihreitä oksia kiipeili katoilla. Paikoitellen näkyvä taivasoli puhtaan sininen. Kaikkialla henki ilma lämpöä ja toukokuun hyviätuoksuja.

Salonikin väestö oli meille vielä nurja ja vihamielinen. Siksipäpäällystö käskikin meidän kulkea kaduilla täysissä sotavarustuksissa.Siellä täällä hiipi ohitsemme turbanipäisiä olentoja seinävieriäpitkin, eikä haaremien koristettujen ristikoiden takaa näkynyt yhtäännaisen päätä. Kaupunkia olisi luullut kuolleeksi.

Luulin olevani niin yksin, että säpsähdin oudosti huomatessani muutamanlähellä olevan paksun rautaristikon takana ihmisen pään ja kaksi suurtavihreää silmää minuun kiintyneinä.

Ruskeat kulmakarvat olivat hiukan rypyssä, melkein kiinni toisissaan.Tuossa katseessa oli mielestäni sekä tarmoa että lapsellisuutta. Sitäolisi voinut sanoa lapsen katseeksi, niin tuore ja nuori se oli.

Noiden silmien omistaja, muudan nuori nainen nousi ja näytti vyötäisiämyöten vartalonsa, joka oli verhottu turkkilaisiin liiveihin pitkinejäykkine poimuineen. Kauluri oli hopeakoristeilla kirjailtua vihreätäsilkkiä, Valkoinen huntu peitti huolellisesti pään, josta näkyi vainotsa ja nuo suuret silmät. Silmäterät olivat vihertävät kuin muinaisetmeret, joista Itämaiden runoilijat ovat laulaneet.

Tuo nuori nainen oli Aziyadé.

5.

Aziyadé katseli minua tarkasti. Jos olisin ollut turkkilainen olisi hänpiiloutunut, mutta giauri [muukalainen] ei ole mies, korkeintaan vainuteliaisuuden esine, jota saattaa mielikseen töllistellä. Hän näyttiolevan hämmästynyt sen vuoksi, että noiden muukalaistenkin joukossa,jotka olivat tulleet uhkaamaan hänen maataan kamalilla rautakoneilla,saattoi olla nuori mies, jonka näkeminen ei aiheuttanut hänessä inhoaeikä pelkoa.

6.

Kun saavuin rantalaiturille olivat kaikki laivaston venheet lähteneet.Vihreät silmät olivat vanginneet minut hetkeksi, vaikka en tuntenutkaanvalkean hunnun alla piileviä sulavia piirteitä. Olin kolmasti kulkenuthaikaramoskean ohi ja lähtöhetki oli unohtunut aivan tietämättäni.

Mahdottomuudet olivat kuin huvikseen kasaantuneet tuon nuoren naisen jaminun välilleni. Oli mahdotonta vaihtaa ajatustakaan hänen kanssaan,puhua tai kirjoittaa hänelle. Oli kielletty lähtemästä laivasta kellokuuden jälkeen illalla päällystön tietämättä. Lähtisimme luultavastipois noin viikon kuluttua ollaksemme milloinkaan palaamatta, ja minä envoinut halveksia haaremien ankaraa vartiointia.

Auringon laskeutuessa katselin viimeisten englantilaisten veneidenloittonemista, ja istahdin sitten epäröiden erään turkkilaisen kahvilankangaskaton alle.

7.

Ympärilleni kerääntyi heti joukko miehiä, avustajia ja kantajia, jotkaelävät taivas-alla Salonikin laitureilla He halusivat tietää, miksiolin jäänyt maihin, ja seisoivat siinä odotellen, tarvitsisinko ehkäheidän palveluksiaan.

Huomasin tuossa makedonialaisjoukossa miehen, jolla oli omituinen pikkukiharoihin jakautuva parta, kuten tämän maan vanhimmilla kuvapatsailla.Hän istui edessäni maassa ja katseli minua hyvin uteliaasti; pukunija kenkäni näyttivät etenkin suuresti kiinnittävän hänen huomiotaan.Hän venyttelihe veltosti kuin suuri angorakissa ja haukotteli näyttäenkaksi riviä pieniä hampaita, jotka kiilsivät kuin helmet.

Muuten olivat hänen kasvonsa hyvin kauniit, hänen rehelliset jaälykkäät silmänsä näyttivät hyvin lempeiltä. Hän oli aivan repaleissa,jalat ja sääret olivat paljaat, paita oli riekaleina, mutta muuten olihän puhdas kuin kissa.

Tuo henkilö oli Samuel.

8.

Nuo kaksi samana päivänä tapaamaani olentoa saivat pian oman osansaelämässäni; kolmen kuukauden aikana he panivat henkensä alttiiksipuolestani. — Jos joku olisi sanonut sen minulle nyt, olisin suurestihämmästynyt. Molemmat lähtivät sittemmin isänmaastaan seuratakseenminua, ja meidät oli määrätty viettämään talvi yhdessä, saman katonalla Stambulissa.

9.

Lopulta sai Samuel rohkeutta sanoa minulle muutamat osaamaansaenglantilaiset sanat:

Do you want to go on board? (Haluatteko mennä laivaan?)

Ja hän jatkoi sabirien kielellä:

Te portarem col la mia barca. (Vien sinut sinne venheelläni.)

Samuel osasi siis sabiria. Ajattelin heti, mitä etua saattaisiolla älykkäästä, päättävästä, tuttua kieltä puhuvasta miehestä,mielettömässä yrityksessä, joka jo ailahteli mielessäni hämäränäsuunnitelmana.

Kullallahan, jota minulla todellisuudessa oli hyvin vähän, voin kylläsaada tuon paljasjalan palvelukseeni. Samuel oli kai muuten rehellinen,ja rehellinen mies ei kullasta rupea nuoren naisen ja miehen asioittenvälittäjäksi.

10.

Herra William Brown, luutnantti 3:ssa jalkaväkirykmentissä Lontoossa.

Salonikissa, kesäkuun 2 p.

Seikkailu oli aluksi vain mielikuvituksen ja aistien juopumusta.Sittemmin tuli siihen jotakin lisäksi, melkeinpä rakkautta. Se on minutsekä yllättänyt että ihastuttanut.

Jos olisitte tänään voineet seurata ystäväämme, Lotia, vanhankaupunginosan yksinäisillä kaduilla olisitte nähnyt hänen astuvanoudonnäköiseen taloon. Ovi sulkeutuu salaperäisesti hänen jälkeensä.Tuon majan on hän valinnut sen omituisen ulkonäön vuoksi. (Muinoin,muistattehan, teki hän sen Isabelle B——n, tuon oopperatähden takia.He kohtasivat toisensa joko ajurin vaunuissa tai Hag-Marketkadunvarrella asuvan, suuren Martyn'in, rakastajattaren luona. Nuokohtauspaikkojen vaihdokset ovat jo vanhoja juttuja ja tuskinpa tuoitämainen pukukaan tarjonnee hänelle minkäänlaista viehätystä taiuutuutta.)

Melodraaman alku: — Ensimmäinen kuvaelma: Vanha pimeä huone,näöltään hyvin kurja, mutta hyvin itämaisesti kalustettu. Permannollaon vesipiippuja ja aseita.

Ystävämme Loti seisoo keskellä ja kolme vanhaa juutalaisvaimoapuuhailee hänen ympärillään sanaakaan virkkamatta. Heillä on kirjavatpuvut ja käyrät nenät, pitkät liivit, jotka on koristettu hileillä jakaulanauhoiksi yhdistetyillä hopearahoilla; päässä heillä on hiussiteetvihreästä silkistä. He kiiruhtavat riisumaan häneltä upseerin vaatteetja alkavat pukea häntä turkkilaiseksi, polvistuen kiinnittämäänaluksi kullattuja säärystimiä ja kannuksia. Loti on synkän ja tärkeännäköinen, kuten lyyrillisen draaman sankari ainakin.

Nuo kolme ämmää pistävät hänen vyöhönsä monta tikaria, joittenhopeavarsiin on upotettu koralleja, joitten terät on kullallakirjailtu. He pukevat hänen ylleen kultakirjaisen, liehuvahihaisenvaipan, ja päähän kääritään tarbush [turbaani]. Kaiken tämän jälkeenilmaisevat he eleillään, että Loti on hyvin komea, ja menevät hakemaansuurta kuvastinta.

Loti huomaa, ettei hän todellakaan ole hullumpi, ja hymyileesurullisesti puvulle, joka saattaa käydä hänelle kohtalokkaaksi.Sitten hän katoaa takaportista ja kulkee hyvin kirjavan kaupunginosanläpi, missä itämaiset basaarit ja moskeat vaihtelevat. Hän häviäähuomaamatta noihin kirjaviin kansanjoukkoihin, jotka käyttävät räikeitäpukuja, kuten Turkissa on tapana. Vain eräät valkoisiin puetut naisetvirkahtavat hänen ohi kulkiessaan: "Siinäpä menee komeasti puettualbanilainen, kauniine aseineen."

Kauemmaksi, rakas Villiam, olisi päätöntä seurata ystäväämme Lotia.Tämän kävelymatkan määränä on turkkilaisnaisen rakkaus — aina hurjayritys, josta nykyisissä olosuhteissa ei uskalla oikein puhuakaan.Hänen luonaan viettää Loti täydellisen juopumuksen hetken, oman jamuitten hengen sekä kaikenlaisten diplomaattisten selkkausten uhallakin.

Te sanoisitte, että niin pitkälle mennäkseen täytyy olla peloittavanitsekäs. En väitä vastaan, mutta olen sitä mieltä, että kaikkiminua miellyttävä on hupaista tehdä, ja ihmisen on parhaansa mukaankäytettävä elämänsä muuten kovin mautonta ateriaa.

Nyt ette saa aihetta moittia minua, rakas William, sillä kirjoitanhanteille pitkän kirjeen. En usko enemmän kiintymykseenne, kuinmuidenkaan, mutta te kuulutte niihin maailmassa siellä täällätuntemiini ihmisiin, joitten kanssa eläminen ja keskusteleminen tuottaailoa. Jos kirjeessäni onkin hiukan avosydämisyyttä, ette saa suuttua,sillä olen juonut Kyypron viiniä.

Nyt se on ohi. Olen noussut kannelle hengittämään illan viileääilmaa, ja Saloniki on hullunkurisen näköinen. Sen minaretit ovat kuinjoukko mustanlikaisen kaupungin, missä Sodoman paheet rehoittavat,yläpuolelle asetettuja kynttilöitä. Kun kostea ilma tarttui minuunkuin jääkylmä suihku, ja kun luonto ottaa tuollaisen jäykän surkeanilmeen, vaivun itseeni, enkä löydä sielustani muuta kuin inhoittavaatyhjyyttä ja ääretöntä ikävystymistä elämään. Aion kohta mennäJerusalemiin saadakseni jälleen jonkun uskon rippeen. Tällä hetkelläedustaa uskonnollisia ja filosofisia mielipiteitäni, siveellisiäperiaatteitani, yhteiskunnallisia teoriojani j.n.e. muudan tavallinenyhteiskunnallinen ilmiö, nimittäin poliisi.

Palaan kai syksyllä luoksenne Yorkshireen. Odottaessa puristan kättänneja olen teidän altis

Lotinne.

11.

Nuo toukokuun loppupäivät v. 1876 olivat elämäni levottomimpia hetkiä.

Olin kauan kuin tuhoutuneena, sydän tyhjänä ja voimattomanakärsimyksistä. Mutta tuo satunnainen tila oli mennyt ohi, ja voimaja nuoruus aiheuttivat heräämisen. Heräsin yksinäisenä elämässä;viimeinenkin uskoni oli mennyt eikä yksikään side minua pidättänyt.

Raunioilla versoi jotakin rakkauden tapaista, ja itämaat verhosivattuon minuuteni heräämisen suureen viehätykseensä, mikä ilmeni aistienjuopumuksessa.

12.

Hän oli tullut kolmen muun isäntänsä vaimon kanssa asumaan maalleyali'in, joka sijaitsi metsässä Monastirin tien varrella. Sielläheitä vartioitiin vähemmän.

Päivisin lähdin laivalta asestettuna. Meren myrskytessäkin venhe toiminut rantaan, kalastajien ja soutumiesten parveen, ja Samuel, joutuenkuin sattumalta tielleni, sai viittauksilla käskyni yötä varten.

Olen kuluttanut monta päivää Monastirin teitä samoilemalla. Seutuoli alastonta ja alakuloista. Muinaisia hautausmaita, raunioiksiluhistuneita marmorihautoja, joitten salaperäisiä kirjoituksia sammalesöi, oli silmän kantamattomiin. Kreikkalaiset, byzanttilaiset jamuhamettilaiset haudat peittivät Makedonian vanhaa maaperää, mihinmuinaisajan suuret kansat ovat jättäneet tomunsa. Siellä täällä näkyikypressiä tai suunnattomia plataaneja, ja niitten alla albanialaisiapaimenia vuohineen. Karussa maassa kasvoi isoja kalpeita liljoja,joitten kukat levittivät outoa kuusaman tuoksuaan, tulisen auringonpaistaessa. Tuon seudun pienimmätkin piirteet ovat jääneet mieleeni.

Yöllä vallitsi viileä, liikkumaton tyyneys, hiljaisuus, johon sirkkojensiritys sekaantui. Kesän tuoksut täyttivät puhtaan ilman. Meri oliliikkumaton, taivas yhtä kirkas kuin joskus tropiikeissa viettäminäniöinä.

Hän ei vielä ollut minun. Mutta välillämme ei enään ollut kuinaineellisia esteitä: hänen miehensä läsnäolo ja hänen ikkunoittensarautaristikot.

Vietin nuo yöt odotellen, odotellen tuota joskus hyvinkin lyhyttähetkeä, jolloin saatoin koskettaa hänen käsivarttaan noittenkamaloitten ristikoitten läpi, ja suudella pimeässä hänen valkeita,itämaisilla sormuksilla koristettuja käsiään.

Ja sitten saatoin, jonakin aamuhetkenä, ennen päivännousua, tuhansinvaaroin päästä korvettiini vartioivan upseerin suostumuksella.

13.

Iltani kuluivat Samuelin seurassa. Olen nähnyt hänen kanssaankulkiessani outoja seikkoja venemiesten kapakoissa. Olen tehnyttapatutkimuksia, jollaisiin harvoilla on tilaisuutta Turkinjuutalaisten Ihmeitten pihoilla ja salakrouveissa. Näissäluolissa käytin turkkilaisen matruusin pukua, koska se oli vähimmänsilmäänpistävä liikkuessa yöllä Salonikin satamassa. Samuel

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 ... 18
Comments (0)
Free online library ideabooks.net