Esko Virtalan esittämiä kertomuksia

Esko Virtalan esittämiä kertomuksia
Author: Virtala Esko
Title: Esko Virtalan esittämiä kertomuksia
Release Date: 2019-01-20
Type book: Text
Copyright Status: Public domain in the USA.
Date added: 27 March 2019
Count views: 30
Read book
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

The Project Gutenberg eBook, Esko Virtalan esittämiä kertomuksia, by EdvinCalamnius

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and mostother parts of the world at no cost and with almost no restrictionswhatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms ofthe Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll haveto check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Esko Virtalan esittämiä kertomuksia

Author: Edvin Calamnius

Release Date: January 20, 2019 [eBook #58742]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄKERTOMUKSIA***

E-text prepared by Tapio Riikonen

ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ KERTOMUKSIA

Kirj.

ESKO VIRTALA [Edvin Calamnius]

Porvoossa,Werner Söderström,1889.

SISÄLLYS:

Kinkeritalossa.
Ulosotto.
Kylän mahtavin.
Kesäilta.
Kuulutuksen otossa käynti.
Vanhan kansan mies.

KINKERITALOSSA.

Lehtovaaran talossa oli varsin vilkas elämä muuanna syyskuun iltana.Väkeä liikkui edestakaisin kartanolla, pakinoiden ja keskustellen.Ainahan sitä puhetta piisasi; millä oli mitäkin selitettävää jakyseltävää. Väkijoukossa näkyi vanhaa ja nuorta, ukkoja ja akkoja,miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä sekä lapsia. Mikä milloinkinkatsahti järvelle, jotta eikö siellä vielä ala odotettavia tulioitanäkyä. Kahden puolen porstuaa oli väkeä kosolta, mikä seisoen, mikäistuen; ja siitä välistä tuli yhä sisään kansaa, millä kontti selässä,millä mytty käsissä; ja toisia taas meni ulos.

Poikaset mellastivat kovasti, löivät painia, inttivät ja väittivät japahaa elämää pitivät. Heidän hurjimmallaan ollessansa huudahti äkkiäjoku: "Olkaapa hiljaa, pojat! Lehtolainen tulee."

Vaan ennenkuin kerkesivät asettua, tuli Lehtovaaran isäntä heidänlikelleen ja huudahti: "Olkaapa vähän vähemmällä, pojat! Kun sattuisipastori seurueineen nyt tulemaan tänne, niin kovinhan rumaltanäyttäisi, kun te tuolla lailla meluaisitte."

Kohta herkesivätkin pojat rähisemästä, vaan joku heistä tuumasikuitenkin isännälle: "Tottahan sitä silloin älytäänkin hiljaa olla, kunrupiaa heitä näkymään tuleviksi. Eiväthän he nyt ole kuulemassakuitenkaan."

Lehtolainen katseli alas mäkirinnettä ja polkua pitkin, joka laskeusipellon kuvetta myöten järvelle päin.

"Eipä heitä jo ala näkyä", sanoi muuan mies häntä läheten.

"Eipä näy. No, onhan tuota matkaakin. Lienevätköpä sitä paitsi kovinaikaisin joutuneet lähtemäänkään: Onhan saattanut olla paljon väkeä jasitä myöten toimitustakin viimme kinkeripaikassa. Mutta kyllä heidännäistä puolin pitäisi alkaa tulla. — Miten lienevät tytöt kahvensakanssa joutuneet!"

"Tulen juuri köökin puolelta. Näkyi siellä pannu tulella olevan."

"Saispa tuolla käydä sanomassa, että jou'uttavat sen kahven."

"Kyllä kai se siihen joutuukin, kun tulevat."

"Eihän haitanne kumminkaan käydä katsomassa."

Niin sanottuaan lähti Lehtolainen köökkiin astumaan.

Iso valkea siellä palaa loimotti uunissa. Hällän päällä reiästäpuoleksi sisään uponneena seisoi kahvepannu, joka varta vastenkinkerijuhlan vuoksi oli kuurattu ihan kirkaskylkiseksi. Piika Liisapyhkieli kuppeja ja asetteli niitä sitten tarittimelle, johon pianlaitteli myös sokeri- ja kerma-astian. Hällän vieressä seisoipalavissaan punaposkisena Mari, toisessa kädessään hienoksi jauhettuakahvea kukkurakupillinen pannuun höystöksi; toisella hän juuri kohauttipannun kantta.

"Kas niin! Kiehua liriseppä nyt sievästi!" sanoi hän ja heittikupistaan höystöt pannussa kiehuvaan veteen.

"No mitä ne tytöt täällä toimittavat?" sanoi Lehtolainen. "Eikö se kahvejo ala olla valmista?"

"Tuos'siltään se joutuu", vastasi Mari.

"Ka, ka, kuohuuhan tuo."

"Eipä hätää", sanoi Mari ja hämmenteli puupuikolla höystöjä sekäpuhalteli pannuun, jottei sen sisällys päässyt reunojen yli paisumaan.

Niin siinä kiehua lirisi musta neste ja Lehtolainen katseli päältä,jotta tuleeko tuosta nyt hyvää. Kysyi hän sitten, tiesikö se Mari,minkälaista sen hyvän kahven pitää olla.

"Kun en tuota tietäisi!" vastasi Mari. "Tässä kun ennen aikaan Eerikkipastori kulki kinkereillä, niin äitini silloin oli kahven keittäjänä.Minä tosin olin pieni tyttö pahanen, mutta näin kuitenkin, kun äitikeitti; ja olipahan pastori juonut hänen keittämäänsä kahvea, vieläpäoli hyväksi sanonutkin."

Mutta nyt juoksi kiireesti sisään muuan poikanen ja huudahti
Lehtolaiselle: "Jo tulevat, jo tulevat!"

Lehtolainen sieppasi lakin päästään, pyörähti sievästi porstuaan jasieltä kartanolle tulioita vastaan. Juuri astelivat kartanolle pastori,sateenvarjo käsissään, ja hänen jälkeensä lukkari, kantaenripityslaatikkoa, sekä sitten kyytimiehet, jotka kantoivatviininassakan ja kirkonkirjat konteissa.

Lehtolainen kumarteli moneen kertaan, mennessään avopäin tulioitavastaan, ja pisti heille kättä.

"Hyvää iltaa", sanoi hän. "Terve tulemaan."

"Jumal' antakoon", vastasi pastori.

"Antakoon", sanoi myös lukkari.

Porstuassa kättelivät tuliat vielä Lehtolan emäntää sekä muitakin talonasujia, ja sitten he isännän seurassa astuivat vierastupaan ja emäntäasteli jälessä.

Siellä oli huone puhdistettu kaikin puolin, seinät veistetyt valkeiksi,katto höylätty sileäksi ja valkoiseksi sekin ja lattia pesty puhtaaksisekä siihen ripoiteltu tuoreita kuusenhavuja.

Pastori pani sateenvarjonsa loukkoon ja istahti muutamalle tuolilleakkunan viereen. Lukkari heitti kapineensa lattialle oven viereen jaistui hänkin tuolille sängyn viereen. Lehtolainen emäntineen jäiseisomaan oven lähelle.

"Kuuluuko sitä mitään?" kysyi Lehtolainen.

"Eipä erityisiä. Mitä tänne kuulunee?"

"No, eipä — — —"

"Hyvä nyt on ilma."

"Onpa kerrassaan hyvä näin syyspuolen ilmaksi. No, eikö se käynytvaikeaksi pastorille kävely?"

"Eipä niin siksikään, vaan lämmin siellä tuli. — Tuota, saisiko sitäjuomista?"

Heti paikalla poistui emäntä, vaan tuli kohta takaisin ja toiraittiilla hetevedellä sekoitettua huitua juotavaksi, jota sekä pastoriettä lukkari halulla joivat.

"Eihän tuo kumma olekaan, että tuli lämmin", sanoi Lehtolainen ja istuinyt tuolille lähelle lukkaria. "Onhan tuota ollutkin matkaa melkoinenkäveltävänä."

"Jopa hyvinkin. Eikö tuota lienekin lopulle yhdeksän neljännestä!"lisäsi emäntä.

"Niille paikoin kai sitä mahtanee olla. Kukapahan lie ne matkat niintarkoin mitannut! Vaan hyviä maisemia."

"Eivätpä olleet pahojakaan", arveli lukkarikin.

Emäntä poistui taas asioilleen. Piika Mari aukasi oven ja sen kauttatuli nyt sisään Liisa kahviasettimen kanssa ja hänen jälissään myöskinMari. Molemmat lyykistyivät he sievästi ja Liisa tarjoili nyt sekäpastorille että lukkarille höyryävissä, täysinäisissä kupeissa kuumaa,mustaa kahvea. Sillä välin tahtoi lukkari jatkaa puheainetta ja kyseliLehtolaiselta: "No, eikö sitä tänne puoleen kuulunutkaan mitään uusia?"

"No, eipä — — — Niin, tuota, onhan täällä metsä liikkunut."

"Vai jo kävi metsän kuningas. Tekikö suuriakin vahingoita?"

"Tekihän: tuolta naapurista kaatoi paraan lehmän, ja onpa useitalampaitakin tappanut. Ylikylällä kuuluu muutamasta talosta kaksikinlehmää hävittäneen."

"Kylläpä se karhu rohkeaksi rupesikin. Ei tuota vielä kirkonkylälläkuulunut."

"Rohkeaksi kovin rupesi", sanoi Lehtolainen. "Kyllähän sitä kuuluukoetetun ampua, vaan eipä ollut sattunut. Siellä oli haaskalla parimiestä kahtena yönä vahtinut, vaan ei mitään näkynyt ei kuulunut.Kolmantena yönä olivat he kyllä sitten nähneet metsän kuninkaan jaampuneet sitä kohti, vaan menestyksettä. Mesikämmen oli kiireimmänkautta pötkinyt tiehensä, vaan kuuluupa se sitten jälestäpäin taaskäyneen, kun ei ketään ollut vahtimassa, ja syöneen puoli haaskaa."

"No, minkälaisia miehiä ne ampujat olivat", lausui pastori, "kun eivätosanneet kohti?"

"Taisi heitä pelko vaivata", arveli lukkari, "niinkuin ennenKuusivaaran isäntää. Hän kun oli kerran talailla vahdissa, niinnähdessään mörön tulevaksi, eipä uskaltanutkaan ampua, vaan vapisi,jotta housut lotisi."

"No, lienevätköpä kuitenkaan semmoisia olleet", sanoi isäntä. "Onpasiinä miestä Mäntylän Jussissa eikä se Aappokaan kehnoimpia ole. Eiväthe ole hätäpoikia kyllä; vaan tottapa se metsän kuningas oli siksietäällä, että yön hämärässä oli mahdoton siihen osata. Ja varuisa se onse metsän ukko, varoo se päätään."

Siinä kun kuulumisista keskusteltiin, olivat jo pastori ja lukkarijuoneet väkevän kahvensa. Tuli taas Liisa sisään ja tarjosi lisää,ensiksi pastorille. "Ottootten lisää", sanoi hän.

"Ei, kiitoksia", vastasi pastori, "ei tällä kertaa".

Vei sitten Liisa lukkarille ja sanoi:

"Ottoottenhan te!"

Lukkari kopisti piippuaan, pisti sen lakkariinsa ja sanoi: "Ka, enpätaida jaksaa nyt enää".

"No, ottoottenhan vaan!"

"Ka, joko tuota sitten pitänee, talolle mieliksi!" Ja niin hän otti kunottikin, kaatoi kupista va'ille ja alkoi juoksennella kahveaan. Liisaseisoi oven lähellä vuotellen.

"Onko täällä lapsia kastettavia?" kysyi pastori.

"Ka, olisi kai niitä joitakuita", vastasi Lehtolainen.

"Kuinkahan monta?"

"On kai niitä puoli kymmentä ainakin."

"Käykäähän käskemässä vanhemmat tai asiamiehet sisälle!"

Lehtolainen meni.

Sillä välin oli lukkari kahvensa juonut. Liisa, otettuaan kupin, kuiskihänen korvaansa: "Olikohan se huonoa, kosk'ei pastori juonut?"

"Hyvää oli, vähän väkevää vaan, vasta kun keitätte, pankaa vähemmänhöystöjä!"

"Ka, parasta kai sitä on koetettu, vaan eihän tuota aina arvaa niinparailleen laittaa. — Mutta jokohon tuon milloin saisi ruu'anlaittaa?"

"No, ennättäähän sen sitten, kun tässä ensin kastetoimitus on loppunut.Mutta keittäkäähän hau'ikaspottuja! Ne ovat tähän aikaan hyviä japastorikin niitä mielellään syö."

"Kyllähän niitä saatetaan keittää, vaan ovathan ne niinkuintalonpoikaista ruokaa."

Lehtolainen palasi ja hänen kanssaan väkeä joukottain lasten nimiäkirjoituttamaan.

Oli jo hämärä tullut ja pimetä alkoi Lehtovaarankin rinteellä, silläkirkkaitten kesäöiden aika oli jo sivu, ja syyskesän tultua ovat päivätyhtä joutuisat lyhenemään kuin keväällä pitenemään Suomen pohjoisillaperillä. — Huoneessa sytytettiin palamaan kaksi teariinikynttilää,jotka vartavasten olivat kauppamiehestä tuodut, ja pastori rupesikastekirjaansa kirjoittelemaan kastettavain lasten sekä niittenvanhempain ja kummein nimet. Siitä työstä päästyään tilasi hänkastevettä sekä käski tuoda lapset sisään. Kun hänen käskynsä olitäytetty ja väkeä alkoi tulvailla huoneeseen, alkoi sittenkastetoimitus. Rivissä seisoivat peräseinän edessä lasten kantajat,sylissään parkuvat lapset ja molemmin puolin heitä kummit sekävastapäätä heitä pastori vahvapränttinen virsikirja kädessään. Katsojiaoli sitäpaitse huone melkein täydeltä. Kuului lasten itkua, vaankovemmasta vielä kaikui pastorin ääni, jota hartain mielin väkikuunteli, mikä avosuin ja silmät alati tuijottaen pastoriin, mikäseisoen vakavana ja ihmeissään, ikäänkuin maailman kummallisin tapausnyt olisi ollut olemassa. Porstuassakin oli kosolta miehiä, naisia,jotka, koettivat kurottaa päätään edessänsä olevien yli, ja nousivatvarpailleen, paremmin nähdäkseen. Millä oli mitäkin katseltavaa jaihmeteltävää pastorin puvussa, ryhdissä ja lukemistavassa. Harvoinpasitä pappia näillä seuduilla nähtiin ja sentähden oli monella halunähdä ja kuulla häntä, kun sattui tämmöinen tilaisuus.

Toimituksen loputtua poistui väki vähitellen, vanhemmat ensin,nuoremmat sitten, jott'ei lopulta jäänyt kuin muutamia uteliaitapoikasia. Viimmein hekin poistuivat, kun Lehtolainen kävi heitäkutsumassa; ja niin jäivät pastori ja lukkari hetkeksi kahden kesken.

Lukkari se istuikin tyytyväisenä ja ja veteli savuja lyhytvartisestapiipustaan, ja pastorikin istui hetkeksi levähtämään, täytti piippunsavaakunalla, ja sen sytytettyään rupesi katselemaan huonetta, kuinka senäytti mukavalta ja uu'elta, ja niinpä ilmoitti lukkarille ajatuksensa:"Tämäpä on kuin ihka uusi huone."

"Kyllä kai täällä nyt välttää oleskella", toisti lukkari, "kun onkirves seiniä ja höylä kattoa valkaissut. Pitäähän sitä kinkereitävarten parasta koettaa, kun semmoiset kerran taloon sattuvat. Eipä outovoi arvata, että tämä ennen on ollut mustaseinäinen, nokikattoinenhuone."

Mutta jopa tulivat emäntä ja piiat pöytää kattamaan. Pöydälle asettivathe valkoisen liinan ja latelivat sen päälle monia ruoka-astioita,kulkivat moneen kertaan ovessa, menivät ja taas tulivat ja kantoivatruokia pöydälle toisen toisensa perästä. Sitten sanoi emäntä pastorilleja lukkarille: "Saisi ruveta ruu'alle."

Lehtolainen näkyi taas huoneessa, kädessään pullo, jonka asettipöydälle sekä kuiski lukkarin korvaan, että siinä olisi karvastustaruu'an aluksi.

"No, kyllähän — —" mutisi lukkari.

Pian sen jälkeen istuivat pastori ja lukkari pöydän ääreen ja talonväki poistui sitten, nähtyään heidän ruu'alle ruvenneen.

Lukkari kävi nyt käsiksi pulloon, kaatoi sen sisällystä pikariin jataritsi pastorille sanoen: "Ka, tässä olisi nyt sitä karvastusta."Sitten nielasi hän itsekin ryypyn poskeensa ja arveli: "mukiinpa tuomenee".

Niin — nyt ruvettiin siis syömään kinkeriruokia kaukaisessasyrjäkylässä, jossa tavallisissa tiloissa useinkin pettu sai ollaleivän sijassa. Mutta nytpä näytti ettei talolta ruoka-aineitapuuttunut. Oli tarjona puhdasta ruisleipää, rieskaa, teosta, eikävoikaan ollut huononnäköistä. Särpimenä oli kummallakin tuoppi maitoa.Oli pöydällä lautasia, millä säynäjää, siikaa, taimenta suolakalana,millä leikettyjä lihalevyjä, millä juustosirpaleita. Yhdessä puukupissaoli höyryäviä hau'ikaspottuja, toisessa linnunpaistia ja sulattua voitakuppi puolillaan. Kiviva'issa oli riisiryynipuuroa. Sehän ei ollutylimaan ruokia, mutta nyt juhlan kunniaksi oli sitäkin laitettu javartavasten kirkonkylän kauppamiehestä ryynejä tuotettu. Niin ne olivatmuorit parastaan koettaneet, ja hyväntahtoisuuden tuotetta oli kaikkitämä. Siihen vakuutukseen tuli pastorikin.

"Tämähän se jotain on", sanoi pastori, pottua kuorien.

"Hyvältä näyttää", vastasi lukkari, kapahaukia pureskellen. Ottipasitten hänkin potun kuoriakseen, pisti poskeensa ja sanoi: "hyviäovat".

"Mistähän ne näitä ovat arvanneet laittaa? Eipä niitä juuri useintahtomatta saa."

"Kyllähän niitäkin saa, kun lukkari virkansa tietää."

"Ka niin, joko se lukkari on taas kuiskaamassa käynyt! Kyllähänarvasin, että ovat ne täällä viittauksia saaneet; muuten ei vaanpottuja olisi tullut. —

"Useinkaan ei ihminen osaa panna kylliksi arvoa siihen hyvään, joka onaivan lähellä, vaan luulee, että kaikki on parempaa suurissa kylissä jakaupungeissa kuin syrjäisessä kotipiirissä. Mutta senpä vakuutan, ettäpääkaupungin muhkeissa ravintoloissa en ole syönyt maukkaampaa ruokaa,kuin nyt täällä. Kas tätä vaan, kuinka on mehusaa ja rasvaista; eivätpäHelsingin kokit osaisi hetikään näin maukasta laittaa", ja pastori olioikein tyytyväinen syödessään rasvaista linnunpaistia ja hyviähau'ikaspottuja.

"Kyllähän tässä toimeen tullaan", arveli lukkari, pistäen poskeensapotun toisensa perästä, ja siihen väliin aina rasvassa hyvin lioitettualinnunpaistia. "Hätäkös tässä olisi ollessa! Varmaankin on tässä meilläyhtä hyvä kuin Israelin lapsilla ennen muinoin Egyptin lihapatainääressä."

"Niin, niin. Kyllähän näkyy, ett'eivät muorit vaivojaan säästä. JaJumalan kiitos, että täällä eletään näin hyväntahtoisen kansankeskuudessa!"

"Ei ole monellakaan hätää tähän aikaan", jatkoi lukkari puhetta, pitäenkahen kourin koukkuluusta kiinni, jota jyrsiskeli niin paljaaksi kuinsuinkin. "Järvi antaa kaloja, metsä lintuja, lehmät maitoa, silläelukat tulevat vielä hyvin toimeen ulkona. Ja ovatpa nyt immeiset jokorjanneet satonsa pelloista; aitoissa on jyviä, kellareissa jakuopissa pottuja, jotka hyvin ovat menestyneet hiekkaperäisessä maassa.Mutta annappa kun tulee pitkä kevät ja eläinten rehu loppuu, silloinpaei lehmät enää lypsä. Viljakin on monelta lopussa. Ja silloinpa ei autamuu kuin turvautua männyn kuoreen ja syödä petäjää suolattuin muikkujenkanssa."

"Niin, niin. Kyllähän se Jumala väliin kärsimyksiäkinlähettää — — —"

"Vaan tyytyväisiä sitä silti ollaan, vuotetaan vaan kesän tuloa, jokamonenkin puutteen poistaa."

"Mutta — tuota — entäs tämä riisiryynipuuro! Tätäkinkö sitä vieläpitäisi syödä. Alkaapahan tähän kohta kyllästyä, kun sitä melkein jokakinkeripaikassa laitetaan."

"Laitetaanhan

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Comments (0)
reload, if the code cannot be seen
Free online library ideabooks.net